Vuk – The Plains

Emily Cheeger alias Vuk on vihdoin saanut ulos toisen, The Plains -nimeä kantavan albuminsa. Vuoden 2003 Exile!-debyyttialbumin jälkeen aloiteltu seuraaja on mutkien kautta päätynyt kuulijoillensa vasta nyt. Välissä Vuk tosin kerkesi coveroimaan Maj Karmaa EP:n muodossa. Jos tämä puoliamerikkalainen New Yorkin ja Helsingin välillä palloileva naismuusikko ei ole ennestään tuttu, The Plains on mainio tapa häneen tutustua.

Vukin aikaisemmasta tuotannosta on turha hakea jalansijaa The Plainsia varten. Debyytin industrial-elementit ovat tipotiessään ja Vuk on itsessäänkin kasvanut jäsentensä määrässä täysiveriseksi bändiksi. Tosin Vuk nimikkeenä tarkoittaa edelleen juurikin Cheegeriä, sillä apu ulottuu vain soittamiseen Cheegerin vastatessa kaikkien kappaleiden sävellyksistä, sovituksista ja teksteistä. Painopiste on kokonaisuudessaan siirtynyt hieman folkahtavaan suuntaan ja ääniä päästellään elektronisten instrumenttien sijaan kirjavasta joukosta luonnonmukaisempia soittimia.

Folkahtavan luonnollinen soundi sopii mainiosti levyn aihealueisiin. Luonto, meri ja ihmissuhteet, Vukin tekstit sijaitsevat jossakin tämän maailman ja fantasian välimaastossa. Ensimmäisestä persoonasta kuvatut tarinat luovat hyvin intiimin vaikutuksen, aivan kuin levy avaisi oven Vukin pään sisään. Oli syy sitten Vukin amerikkalaistaustan tai suoranaisen taidon, on helppo huomata, että hän on keskimääräistä suomalaista pop-muusikkoa taitavampi englanninkielen käyttäjä. Tämä kuuluu myös laulussa, josta on turha etsiä myötähäpeää herättävää tönkkölausumista.

Vukin ääni on omaperäinen ja kantava, joten tämän ja tekstien sijoittuminen levyn keskiöön ei ihmetytä. Levy kuitenkin yllättää laulupuolella. Kappaleita säestää taustalaulajien joukko, joiden erinomainen työskentely muistuttaa paikoitellen niin Steve Reichin töitä kuin Björkin Medulla-albumia. Tämän lisäksi laulupuoli on tiukasti sidottu itse musiikkiin. Eri instrumenttien ja laulun yhteispeli on lähestulkoon täydellistä. Esimerkiksi The Arms of Spirits alkaa kirkkaan laulun ja urkujen yhteistyöllä, josta se siirtyy vaivattomasti rumpujen ja matalien äänien syvempiin ulottuvuuksiin.

The Plains tarjoilee kasan mitä erilaisempia instrumentteja puhallin- ja lyömäsoittimista harppuun ja thereminiin. Soitinten monipuolisuus kuuluu kappaleissa useammilla kuuntelukerroilla; biisien taustoilta löytyy jatkuvasti uutta ihmeteltävää. Soitinten asettuessa sävellyksiin vaivattomasti, Vukin äänimaisemia voi luonnehtia yksinkertaisesti rikkaiksi, vaikkakin välistä ääntä tuntuu olevan liiaksikin. Kaikista erikoisuuksista huolimatta kappaleet säilyttävät tietynlaisen pop-olemuksen. The Plains ei missään vaiheessa tunnu väkinäiseltä tai tekotaiteelliselta.

Vuk on tehnyt yhden alkuvuoden parhaista levyistä. The Plains aukeaa hiljalleen ja viipyy soittimessa pidempään kuin keskivertolevy. Kuuntelukerrat ainoastaan parantavat kokemusta kappaleiden monisyisyyden takia. Ainoaksi ihmetyksen aiheeksi jäänee kysymys Vukin livekunnosta, sillä levyn soitinarsenaalin typistäminen livevetoa varten ei voi olla helppo prosessi.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2009-05-04
Arvostelija : Juuso Koistinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.