Before the Dawn – My Darkness

Pitkästä aikaa arvostelussa on levy, joka tulee pyörimään soittimessa vuosienkin päästä. Before the Dawnin esikoispitkäsoitto My Darkness on yhdistelmä murisevia kitaroita ja hivelevän kauniita lauluosuuksia.

Levy sisältää intron lisäksi kymmenen biisiä, joiden joukossa on niin hidasta fiilistelyä kuin tiiliseinän murskaamistakin. Ominaista levyn saundeille on loppuun asti hiottu tuotanto ja harvinainen ilmavuus, joka soitannossa kuuluu. Ei puhettakaan tukkoisuudesta tai kellarinnurkista: nämä aamunodottajat ottavat tilan haltuun.

Erikoisuuden levylle tuovat bändin kaksi laulajaa: örinälaulua yhdistetään taitavasti peruslaulantaan. Kitaristi-laulaja Tuomas Saukkonen murisee vakuuttavasti ja yllättävän selkeästi artikuloiden. Toisen kitaristi-laulajan Panu Willmanin kirkas ääni on persoonallinen ja vahva, ja se soi useissa kappaleissa omintakeisen kuulaana. Miehet laulavat välillä yksin, välillä yhdessä.

Yhtyeen musiikilliset vaikuttimet kuuluvat levyn saundeissa. Yllekirjoittanutta viehättävät erityisesti Tool-vivahteet, jotka kuuluvat esimerkiksi tyylikkäässä Alone-biisissä. Koskettimien luomat äänimaailmat täydentävät taitavia kitarakuvioita. Raskasta riffittelyä levyllä kuullaan tarpeeksi, ja enimmäkseen kappaleesta toiseen laukataan vauhdilla.

Levyn aloittava kosketinintro imaisee kuulijan heti mukaansa, ja ensimmäinen kappale Unbreakable tärähtää tajuntaan kuin nyrkki palleaan. Levyn ehdottomasti hienoin kappale kuullaan jo heti toisena: Seraphimissa kahden eri lauluäänen yhdistelmä kuuluu parhaimmillaan. Tuskaista kaipuulaulua täydentää jyräävä tuplabasari. Before the Dawn todistaa kerta toisensa jälkeen, että hetken rauhan jälkeen iskut tuntuvat usein kahta kovemmilta.

Nimikappale My Darkness jää jo ensi kuuntelun jälkeen soimaan päähän. Take My Painin riffittelyä puolestaan täydentää taitava rytmikitarointi. Levy on täynnä tuimia rytmikoukkuja, jotka jäävät soimaan korviin. Angelissa Willmanin ääni pääse oikeuksiinsa, ja kappaletta tulee heti alusta väkisinkin hoilattua mukana.

Soittajilla on selvästi vuosien kokemus takanaan. Toni Bromanin bassokuviot pääsevät oikeuksiinsa erityisesti Human Hatredissa. Dani Miettisen voi kuvitella imeskelleen vauvana tutin sijaan rumpukapulaa, sillä äijä ei tipahda pallilta monimutkaisissakaan kuvioissa.

Ainoa seikka, joka horjuttaa My Darknessin pisteitä, ovat sanoitukset. Kaikki lyriikat ovat suoraan Ahdistusmetallin käsikirjasta: on ryömivää pimeyttä ja sisäistä tuskaa. Ajatus sisäisestä lapsesta tuntuu viehättävän: kielikuva löytyy jopa kolmesta biisistä. Sanojen tasolla Before the Dawn ei ikävä kyllä tuo mitään uutta raskaaseen musiikkiin.

Ulkomusiikillisista seikoista harmittavat kansivihon toilailut: Unbreakable on vääntynyt jarruttamattomasti muotoon Unbrakeable, ja Undonen kohdalla ovat Unbreakablen sanat. Myös soittajien soisi esiintyvän koko nimillään, vaikka miehitys onkin vaihtunut tiuhaan.

Mutta isot asiat nousevat pienten edelle, ja Before the Dawn ansaitsee pisteensä. Näistä kavereista kuullaan vielä, ja mahdollisimman kovaa.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2003-07-02
Arvostelija : Mia Ylönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.