Foo Fighters – One By One

Olen tähän asti pitänyt Foo Fightersia perushyvänä rockorkesterina, joka on vahvasti kallellaan radiopoppiin, joskus jopa anteeksiantamattoman höttöisillä hyvän tuulen lallatuksilla. Toki tämä Dave Grohlin johtama poppoo on myös saattanut maailmaan paljon loistaviakin biisejä, etenkin kahdella ensimmäisellä levyllään. Mutta vasta tällä neljännellä pitkäsoitollaan yhtye räjäyttää potin, ja siirtyy raskaan sarjan rock-yhtyeiden joukkoon.

One by One esittelee entistä vimmaisemman, meuhkaavamman ja monipuolisemman Foo Fightersin, ja kuten monestakin suunnasta on saattanut kuulla, viittauksista Grohlin yhteistyöhön Queens of the Stone Agen kanssa ei voi välttyä. Aikaisemmin vihjaisin All My Lifen singlearviossa, ettei varsinaisia sävellyksellisiä yhtymäkohtia ole havaittavissa, vaikka raivokkuutta ja särmikkyyttä olikin niistä sessioista tarttunut FF:iin, mutta koko levyn kuunneltuani joudun kyllä syömään sanani. Kakkosraita Low on nimittäin sitä itseään, stonerrockia QOTSA:n jäljittelemättömäksi luulemallani tyylillä, eikä Lonely As You, Joshua Homme –tyyppisillä laulumelodioilla kauaksi putoa. En tiedä onko tässä moittimisen varaa, aika itsenäisiä biisejähän ne ovat loppujen lopuksi. Enemmänkin hymyilyttää se miten sisäsiittoisia nuo rock-piirit ovat suuressa maailmassakin.

Levyn meriittejä ovat ehdottomasti vahva sävellystyö. Foo Fightersilla on taito löytää kuluneesta poprock–kuvastosta uusia ilmentymiä, ja esittää löytönsä ehtymättömällä energiallaan ja pistämättömällä melodian tajullaan. Keskinkertaisuudet on nyt hiottu timanteiksi, ja One by One sisältää All My Lifen ja Have It Allin kaltaisia täysosumia. Myös rauhallisempaan tunnelmointiin on varattu tilaa albumin puolitiessä. Melankolisesti tilittävällä Tired of Youlla vierailee legendaarinen Queen-mies Brian May, joka ikään kuin viimeistelee tämän kauniin kappaleen hienolla kitaroinnillaan. Ei pidä myöskään unohtaa niitä selkärangan muodostavia, stereotyyppisiä FF-ralleja, joista henkii samanlaista tunnistettavuutta kuin taannoisen The Colour and the Shape -levyn hiteistä.

Ottaen huomioon varsin kapea-alaisen lajityypin, on One by One yllättävänkin vaihteleva kokonaisuus. Vaihtelevuutta olisi näin ollen suonut löytyvän myös kappaleiden pituuksille. Nyt ne jankkaavat kaikki sinne neljän ja puolen, viiden minuutin paikkeille, joka on biisi biisin jälkeen yhä puuduttavampaa. Tämä seikka sekä muutama täytebiisimäinen esitys epäävät levyn pääsyn täysille pistelukemille. Silti, ehdottomasti hankkimisen arvoinen julkaisu.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2002-11-01
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.