Revolution Renaissance – Age of Aquarius

Stratovariuksen ja Timo Tolkin tiet näyttävät ainakin toistaiseksi eronneen, ja molempien tahojen intresseissä on luonnollisesti todistella elinvoimaansa syytämällä markkinoille uusia äänitteitä. Tolkin repertuaariin kuuluu surullisenkuuluisan Saana-midioopperan ohella Revolution Renaissance -yhtye, joka on nyt liikkeellä vakituisten muusikoiden voimalla. Aitoon laskusuhdannehenkeen hakemuksia neljään työpestiin on tietysti tullut tuhansia, maailman joka kolkalta. Monen muun veteraanirokkarin tavoin Tolkki kärsii pakonomaisesta halusta luoda jotakin suurta ja mahtipontista, mutta on ilahduttavaa huomata, että pompöösien hetkien lisäksi The Age of Aquariuksella maltetaan välillä palata maanpinnalle ja perusasioiden äärelle.

Lienee itsestään selvää, että bändi soittaa moitteettomasti, ja yksittäisistä elementeistä olennaisin on tietysti vokalisti Gustavo Monsanto. Karheasti mutta kuulaasti vokaloiva herra hoitaa tonttinsa miehekkäästi, ja vertailukohtia voi etsiä esimerkiksi Zachary Stevensistä ja Michael Vescerasta.

Kappalemateriaali on kaksijakoista. Konstailemattomiin melodioihin ja maanläheiseen tunnelmaan luottava nimiraita on pitkäsoiton onnistunein sävellys ja vastaa oikeastaan yksinään siitä, ettei arvosana laske kolmen pisteen alapuolelle. Hyvien hetkien vastapainoksi yhtye tarjoilee tuskaisesti junnaavia ja liian pitkiä sävellyksiä, jotka ovat lisäksi keskenään liian samanlaisia ja vieläpä sijoitettu perätysten levyn loppupäähän. Ne tuovat mieleen Episoden aikaisen Stratovariuksen, joka haki kappaleisiinsa ylidramaattista yleisilmettä päätymättä kuitenkaan juuri muuhun kuin tylsyyteen.

Sen sijaan levyn päättävä pirteä kelttiläinen yhteislauluanthem Into the Future kuulostaa yllättävänkin raikkaalta pitkän masisteluputken perässä. Vastaavia elementtejä olisi saanut olla mukana enemmänkin. Rumpali Bruno Agran junailemat sinfoniset osuudet ovat sangen yhtentekeviä – tähän mennessä kukaan voimametallisti ei ole vielä osoittanut wagneriaanisia sävellyskykyjä, eikä irrallisena mukana roikkuva jousisektio yksinkertaisesti voi pelastaa lopputulosta, jos itse sävellys on tylsä. Puolivillaisten kappaleiden joukkoon on laskettava myös uhoava Behind the Mask, joka osoittaa, etteivät yhtyeen kyvyt piile ainakaan aggressiivisemman melodisen metallin suunnalla. Ixion’s Wheel yllättää suoraan Nightwishin Bye Bye Beautifulista napatulla säkeistömelodialla.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-04-13
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.