Paul Gilbert & Freddie Nelson – United States

Racer X:ssä maailmaa ihastuttanut ja Mr. Bigissä kauhistuttanut kitarajumala Paul Gilbert nautti kansalaisopistopiireissä suunnatonta arvostusta. Muistan hyvin vuosien takaa, kuinka Toivakan Kimmon tunneilla Haminassa ihmeteltiin Gilbertin kekseliäisyyttä ja sitä, miten uskomatonta soittoa miehen levyiltä sai kuulla. Paul Gilbert on aina erottunut oman tiensä kulkijana, ja miehenä, jolla tuntui olevan aidosti annettavaa musiikille pelkän salamannopean soittotaidon sijaan. Toki kaikki muistamme poralla soitetut soolot ja muut korniudet, mutta kukapa meistä ei joskus harha-askelta ottaisi?

Oli vanhoista ajoista mitä mieltä tahansa, uusimmalla United States -lätyllään Gilbert osuu askeleissaan kultaiselle polulle. Mukaan on saatu miehen elinikäinen skenekollega Freddie Nelson, joka ainakin suomalaiselle yleisölle on käytännössä tuntematon tekijä. Kansipahvin mukaan Nelson on mukana laulajana ja kitaristina, mutta lähinnä lauluihin miehen vastuu suorituspuolella jää. Freddie Nelson kantaa taakkansa kunnialla, sillä heti ensimmäisistä tahdeista lähtien on selvää, että mies on raudankova vokalisti. Palosireeniosastolle ei mennä, vaan ääni muistuttaa ennemminkin hieman Freddie Mercurya sekä ilman muuta myös The Cultin Ian Astburya. Muutenkin levyllä on hieman queenmäinen soundi. Hilpeä Paris Hilton Look-alike ei ole ainoa biisi, jossa tehdään kunniaa edesmenneelle Mr. Bulsaralle, rockin kenties valovoimaisimmalle keulahahmolle kautta aikojen. United States on jykevää hard rockia, joka kunnioittaa historiaansa, muttei kuitenkaan patsastele pelkillä menneillä ansioilla. Waste of Time on niin hyvä kappale, että jos sen tekisi vaikka Kings of Leon, tunkisi biisi itsensä väkisin maamme jok’ ikiseen niemeen ja notkelmaan. Nyt pelkään pahoin, että koko levy jää harvojen onnekkaiden ja valveutuneiden iloksi.

Freddie Nelson on osallistunut vahvasti biisintekoon United Statesilla, minkä uskoisin inspiroineen myös Paul Gilbertiä tuomaan todelliset parhaat puolensa esiin. Kitarasoolot maistuvat tuoreilta ja mehukkailta. Liika pituus ei ole rasitteena, vaan kaikki sopii mainiosti yhteen biisien yleistunnelman kanssa. Miellyttävän kesäisissä fiiliksissä tätä on tässä tullut kuunneltua, ja pakko myöntää: pidän kuulemastani erittäin paljon. Vellokset kertovat levyn saatteessa siitä, kuinka heidän mielensä yhdistyivät biisejä tehdessä (siitä siis pikkunokkela United States), eikä tämä lievältä latteudelta alkuun kuulostanut lausahdus enää levyä tarkkaan kuunnellessa kuulosta lainkaan tuulesta temmatulta. United States on täynnä kauniita melodioita, ja on suorastaan hämmentävää miten hemmetin kova levy onkaan kyseessä. Ennakko-odotukset eivät olleet mitkään erikoiset, ehkä tässä saakin arvostelija nyt katsoa peiliin. Hieno tunne, kun musiikki pääsee yllättämään puun takaa – varsinkin näin positiivisissa merkeissä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2009-04-27
Arvostelija : Ville Kuitunen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.