Anomus – Oudot huoneet, harharetket

Kunnianhimo on hyvä asia, mutta itsessään se ei vielä riitä. Oudot huoneet, harharetket on vuonna 2004 perustetun imatralaisen Anomuksen neljäs EP. Lyhytsoitolla esiintyy lupaava ja selkeästi itseensä luottava orkesteri, jonka kimuranttinen suomirock tasapainoilee radioystävällisen ja äkkiväärän ilmaisun välimaastossa. Anomus kurkottaa kohti YUP:n ja Don Huonojen viitoittamaa tietä, mutta potentiaaliseksi manttelinperijäksi siitä ei vielä ole.

Kyseessä on kuitenkin mielenkiintoinen tuttavuus. EP on kaikin puolin hiottu paketti, etenkin äänimaailma ansaitsee erityismaininnan. Komeasti soivat kitarat varastavat pääosan, mutta jokainen instrumentti on kiitettävän hyvin balanssissa. Tilaa on jätetty myös Toni Tikkasen tulkinnalle, joka vaihtelee toimivasta puhtaasta laulusta vähemmän mairittelevaan falsettiseen huokailuun.

Neljän kappaleen joukkoon mahtuu kolme menopalaa ja yksi slovari. Parhaiten yhtye onnistuu herkkyyden ja runttauksen taidokkaasti yhdistävällä Harhasanat-avausraidalla. Kaunein vaeltaja ja Sydämenlyöntejä hyödyntävät samoja tehokeinoja, mutta lopputulos jää aavistuksen kalpeaksi. Miltei hiljaisuudesta mahtipontiseksi kasvava balladimainen Lainalainen istuu yhtyeen pirtaan heikommin.

Anomuksen vahvuudet ja heikkoudet on helppo nimetä. Ryhmällä riittää rutkalti soittotaitoa ja sävellyksellistä näkemystä. Vaikka muutamat käännökset tuntuvat hieman töksähteleviltä, on kappaleiden eteen nähty vaivaa – ja valutetut hikipisarat välittyvät kuulijalle. Satikutia on sen sijaan annettava lyyrisestä puolesta. Naiivit ja hivenen kömpelöt sanoitukset vievät pohjaa muuten ansiokkaalta metelöinniltä, ja ne viilaavat omalta osaltaan arvosanaa alaspäin.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-05-26
Arvostelija : Jukka Kastinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.