O.S.S.Y. – Muurit kaatuu

Liperiläinen O.S.S.Y. kuuluu 80-lukulaisen Suomi-heavyn tuntemattomampiin nimiin siitä huolimatta, ettei se ole vaipunut täysin horrokseen lukuun ottamatta nokkamies Tero Erosen työkiireiden aiheuttamaa muutaman vuoden taukoa. Tuoreella Muurit kaatuu -pitkäsoitolla yritetään tosissaan kansan syvien rivien tietoisuuteen, eikä lähtötilanne tunnu lainkaan mahdottomalta: bändin nykylinja ja mainstream-musiikin tyyli ovat lipuneet siinä määrin lähelle toisiaan, ettei bändin kappaleiden ole lainkaan vaikeaa kuvitella esimerkiksi Radio Novan sovinnaisille taajuuksille.

Yhtyeen linja on suoraviivainen ja yksinkertainen melodinen rock, jonka kuvaileminen raskaaksi ei kitaroiden surinasta huolimatta oikeastaan edes käy mielessä. Erosen kuoropoikamainen lauluääni ja sävelten konstailemattomuus itse asiassa tuovat mieleen, että sanoituksia hieman viilaamalla O.S.S.Y:sta saisi vaivatta vaikkapa ala-asteelta toiselle ilosanomaa levittävän harmittoman gospelorkesterin. Takavuosien syntinen Tanssityttö Barbara tosin olisi silloin jätettävä ohjelmistosta pois.

Sanoitusten kutsuminen suoraviivaisiksi ei tee niille oikeutta, ja naiivikin on lievä adjektiivi. Kielikuvilla ei juuri juhlita ihmissuhderuodintaa pursuavissa ja suoraan asiaan menevissä teksteissä. Parhaasta esimerkistä käynee kuitenkin kulutusyhteiskuntaa kouriintuntuvasti ruotiva Riittää: On maailma täynnä turhaa tavaraa / enemmän kuin sitä täällä tarvitaan / on turhaa sitä kaikkee hankkia / ei mikään täytä sitä aukkoa. Tahattoman humoristisista piirteistä huolimatta bändissä on jotakin niin vilpittömän tuntuista, että sitä voi pienen totuttelun jälkeen kuunnella vakavalla naamalla.

Kaiken tekemisen pointti löytyykin Erosen melodiavainusta. Sinkkupehmoilu Kaksi yhdistelee mallikkaasti tarttuvuutta sekä haikeaa tunnelmaa, ja Takaisin-raidan kertosäkeessä kuullaan mallikkaita kitarakoukkuja. Kompakteissa raidoissa mennään kursailematta asiaan, joten yhtyeestä on helppo muodostaa nopeasti mielipide. Luettavuudeltaan Volter Kilven tuotantoa lähentelevässä saatekirjeessä yritetään sijoittaa bändiä samaan kategoriaan kotiteollisuuksien ja kilpien kanssa, mutta tosiasia on se, että ainakin nykymuodossaan yhtyeellä on 80-lukulaisten rockdemonien ja nykyaikaisen pehmopopin välimaastossa suorastaan omalaatuinen linja.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-04-23
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.