Impellitteri – Wicked Maiden

Muistan joskus 90-luvun puolivälissä väitelleeni työtoverini kanssa siitä, kuka on maailman nopein kitaristi. Oma suosikkini Vinnie Vincent on tässä kisassa aina vahvoilla, työkaveri puolestaan löi tiskiin itselleni aiemmin tuntemattoman nimen: Chris Impellitteri. Siihen aikaan ei ollut YouTubea, josta asian olisi voinut tarkistaa yhtä helposti kuin tänään, joten nostalgiaisku menneisyydestä oli havahduttava, kun huomasin että miehen uusin levy olisi tarjolla arvosteltavaksi! Samalla siis myönnän, etten ole juurikaan Impellitteriä kuullut, lukuunottamatta joitakin satunnaisia biisejä.

Wicked Maiden on saatekirjeen mukaan Impellitterin yhdeksäs levy. Samalla mainostetaan, että bändi on myynyt noin miljoona levyä uransa aikana, joten mistään supersukseesta ei ole nautittu mistään vaiheessa. Syy selviää pian. Wicked Maiden on tylsää hard rockia, jossa ainoa korviin pistävä erikoisuus on Chris Impellitterin kitara. Tässä ei ehkä enää rikota nopeusennätyksiä, mutta tuntuu kuin biisit olisivat vain taustanauhoja Impellitterin soolojen esittelyä varten. Kaikkein eniten häiritsee vokalisti Rob Rockin epävireinen laulu – miehellä on tekniikka kunnossa, mutta jotenkin tuntuu kuin kaikki nuotit olisivat karvan verran alavireisiä. Pikkujuttu, mutta kaikki musiikin tekemiseen perehtyneet ymmärtävät, että tämä voi pilata muuten hyvänkin levyn. Onneksi Wicked Maiden on muutenkin niin läpeensä kehno, ettei tätä pitkäksi aikaa jää murehtimaan. Tyylittömyys viedään huippuunsa koomisesti nimetyllä Weapons of Mass Distortionilla – Impellitterin mielestä tässä varmasti ollaan verbaaliakrobatian keinoin kovinkin nokkelia. Jotenkin minusta tuntuu ettei nimi viittaa politiikkaan tai yhteiskuntakriittiseen kirjallisuuteen, vaan… kitaran säröefektiin. Voi tietysti olla että olen totaalisen väärässä, ja Impellitterin nokkeluus päihittää omani.

Joskus tuntuu että ykkönenkin on liikaa. Tapanani on kuitenkin kunnioittaa teknistä osaamista ja sen eteen tehtyä työtä, ja ainoastaan tästä syystä arvostelu onnistuu edes jollain tasolla. Onhan Wicked Maiden taitavaa soittoa, mutta siihen se sitten jääkin. Nautin suunnattomasti Satrianin, Malmsteenin tai vaikka Steve Vain kaltaisten urallaan myös tyylikästä musiikkia tehneiden kitarasankareiden fiilistelyistä. Chris Impellitteri osoittaa kuitenkin ainoastaan tyylitajuttomuutta räpellyksellään. Tästä ei turhemmaksi levy voi enää paljon muuttua, edes paikkaa Urheiluruudun maalikimaran taustalla ei hätyytellä. Ainoastaan faneille.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2009-04-07
Arvostelija : Ville Kuitunen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.