Chris Cornell – Scream

Tässä se nyt on, rock-musiikkiin kyllästyneen Chris Cornellin hyppäys hajuvedeltä ja Bacardi Breezereiltä tuoksahtavan r’n’b:n pariin. Chris itse on ollut tästä irtiotosta kovasti innoissaan, mistä kertoo myös levyn kansilehti, jonka kuvissa mies lyö sähkökitaran paskaksi lattiaan. Voiko minua muka syyttää siitä, että ennakkoluulot ovat näiden lähtökohtien edessä kohtuullisen korkealla?

En suinkaan väitä, että koko projekti olisi ollut alusta saakka tuhoontuomittu. Blues-vaikutteet ovat aina olleet vahvasti läsnä Cornellin tulkinnassa, ja rytmimusiikin puolella vaikuttaa nykyään useitakin innovatiivisia tuottajia, joiden kanssa olisi voinut saada hyvinkin mielenkiintoista materiaalia aikaan. Mutta siinä vaiheessa, kun yhteistyökumppaniksi valitaan ehkä kaikkein sieluttomin ja muovisin MTV-hittimaakari Timbaland, alkavat hälytyskellot pikkuhiljaa soida…ja kun levyn lopulta tunkee soittimeen, saa nopeasti huomata kaikkien epäilysten olleen aiheellisia.

Kenelle tämä oikeasti voi toimia? Justin Timberlaken (joka muuten vierailee tällä levyllä) korvikkeeksi Cornellista ei ole, kun tarttuvia koukkuja tai “eroottista värinää” ei löydy hakemallakaan. Veikkaan, että minkä tahansa yökerhon tanssilattia tyhjenee vääjäämättä näiden biisien kajahtaessa soimaan. Cornellin vanhan tuotannon fanit tai muut vakavammin musiikkia kuuntelevat taas saanevat Screamista vielä vähemmän iloa irti. Timbalandin synataustat jumputtavat mielikuvituksettomasti ja halvan kuuloisesti, ja Chrisin laulumelodiatkin ovat silkkaa kierrätysmatskua, paria mitättömän pientä poikkeusta lukuunottamatta.

Cornell on Screamilla kuin sellainen hassu isäpappa, joka haluaa välttämättä näyttää myötähäpeästä kärsivälle jälkikasvulleen, että kyllä tämä nuorisomusiikki häneltäkin sujuu. Noh, ihan yhtä tähteä levylle ei kuitenkaan viitsi antaa, sillä ei se varsinaisesti herätä mitään suuria raivoreaktioita – onpahan vain keskinkertaista, harmaata massaa johon tuskin kiinnittäisi edes mitään huomiota, jos laulajana toimisi joku muu. Eiköhän koko tekele ole parin vuoden päästä vaiettu kuoliaaksi ja Cornell’kin palannut taas niihin hommiin, jotka parhaiten osaa. Toivottavasti.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2009-03-23
Arvostelija : Juho Typpö

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.