Pete Parkkonen – First Album

Danko Jones, Disco Ensemble, Backyard Babies, Foo Fighters, Muse, Incubus – mitä yhteistä näillä on. Voin lyödä melkein vetoa, että noiden artistien levyjä löytyy Pete Parkkosen levyhyllystä. Tämän vuoden Idols-kisan kolmosen debyyttialbumin kuuntelu on nimittäin aivan kuin kuuntelisi jonkinlaista best of alternative rock -kokoelmalevyä.

Täytyy kuitenkin heti alkuun myöntää se, että Pete Parkkonen on yksi parhaista laulajista, joita Idols on Suomelle esitellyt. Mies taitaa monenlaisia tyylejä popista rockiin ja vähän rankempaankin menoon. Lisäksi on miehen lauluääni on todella mukavaa kuunneltavaa – sopivan rosoista, sliippaamatonta, monipuolista ja taitavaa.

Mutta mutta… Alkuun mainittu ongelma ikävä kyllä lätistää tämän levyn kokonaisuuden keskivertolevyksi. Kun lähes jokaisen biisin kohdalla tulee mieleen joku muu bändi ei levyä oikein pysty kuuntelemaan Pete Parkkosen levynä. Siitä täytyy kuitenkin antaa pointseja Petelle, että biisit ovat aika hyviä. Loppupuolelle sijoittuva Over You esimerkiksi löytäisi Incubuksen katalogissa paikan hyvinkin korkealta.

Suurin syy muiden bändien soundiin on nimenomaan Petessä. Mies vaihtaa laulutyyliään biisistä toiseen kuin matkiakseen esikuviaan. Over You -raidassa mies kuulostaa Brandon Boydilta, Anthonyn kertosäkeessä mies muuttuu Matthew Bellamyksi ja sinkkunakin julkaistussa Girl in a Uniformissa Miikka Koiviston nielurisat on aika törkeästi käyty varastamassa.

Kokonaisuutena levy on melko onnistunut. Viisi ekaa raitaa rokkaa mukavasti ja Foo Fighters -balladilta kuulostava 4th of December jakaa levyn sopivasti keskeltä, vaikkei kovin onnistunut raita olekaan. Toiselta puoliskolta löytyy huonompaa materiaalia. Frozen in Time ja The Final Day ovat biisejä, jotka olisi voinut jättää pois. Frozen in Time -raidassa yllättäen muuten oli kuin olikin Idols-tuomari Patric Sarinin sormet pelissä. Loppu levystä on jälleen hiukan tiukempaa ja toimivampaa menoa. Päätösraita Poetry for the Poets on hieno lopetus, vaikka siinä onkin ryöstelty U2-tunnelmia.

Kaiken kaikkiaan Parkkosen debyytti on kuitenkin positiivinen kokemus. Mies selkeästi tietää vahvuutensa, osaa tehdä biisivalinnat onnistuneesti ja kun lisäksi häneltä itseltäänkin (ja siinä sivussa Ville-veljeltä) näyttää sujuvan myös biisikirjoitus, niin ajan mittaan voi Pete-soundikin löytyä. Nyt mies imitoi vielä esikuviaan ja vaikka se hyvin meneekin, niin sen oman jutun löytäminen on pakollinen askel. Tämän näytteen perusteella uskon sen myös tapahtuvan jossain vaiheessa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-03-16
Arvostelija : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.