Joose Keskitalo – Tule minun luokseni, kulta

Joose Keskitalon, tuon Juhanin ja Aksun lo-fi-sukulaissielun ja oman tien kulkijan neljäs pitkäsoitto on rakkauslaululevy. Pelkästä lo-fi-estetiikasta ei kuitenkaan enää ole kyse, vaan Tule minun luokseni, kulta tarjoaa erinomaisia suomalaiskansallisia iskelmälaulelmia Keskitalon originellin persoonan kautta suodatettuina.

Ensimmäinen raita Kuuletko kun hautausmaa vetää käteen on ehkä hieman liian provokatiivinen verrattuna sen musiikillis-lyyriseen antiin, mutta jo toinen laulu Esineet esitteleekin sitten hyvin mistä tässä levyssä on kyse: parhaasta suomalaisesta molli-iskelmäperinteen mukaisesta laulutaiteesta todella pitkään aikaan. Soittimia Esineissä on huomattava määrä Keskitalon asteikolla, samoin melodiaa. Mieleen tulee Tom Waits varsin elävästi.

Keskitalon laulutyyli on yhä se tunnistettavin elementti tälläkin levyllä. Kuitenkin verrattuna aiempaan tuotantoon Tule luokseni, kulta tarjoaa paljon melodioita ja sellaista ehkä perinteisempää laulutaidetta – sävellykset ovat sujuvia ja sovitukset hienovaraisia ja Keskitalon tyyliä paremmin esille tuovia. Askel on oikeastaan hieman yllättävä, mutta hyvän suuntainen. Kaiken maailman kolinaa on yhä tarjolla, mutta kovin sofistikoituneesti, tosiaan kuin Waitsin myöhäistuotannossa. Luoja auta– ja Kaupungit puristuvat puristimissa -levyistä tuttua tuottamatonta soundia on ehkä hieman jopa tuotettu.

Perinteistä Keskitaloa edustaa laulu Pimeydestä pimeyttä vastaan joka voisi olla Joose-asteikolla eräänlainen hittisinkku torvineen ja orkestereineen. Viis tyttöä taas on kaunis kitaraballadi ja rakkauslaulu erinomaisella kansanlaulumelodialla ryyditettynä, hieman westerntyyliin. Tällaisten helmien lisäksi levyltä löytyy paljon hyvin lyhyitä, sanelutyyppisiä pikku välisoittoja, eikä koko levylläkään ole mittaa kuin sen rapiat puoli tuntia. Mikä kyllä tuntuu perustellulta, puolentoista, kahden minuutin lauluja mahtuu tuohonkin kestoon kosolti. Ja ajoittain tuntuu myös, että ehkä Keskitalolla ei temppuja olisikaan pidemmäksi aikaa, siksi monta noita “puolittaisia” laulunaihioita ja runoja albumilla on.

Tule luokseni, kulta on vähäeleinen ja tunteikas tarjoilu folkperinnettä kunnioittavalta vaihtoehtolaulajalta. Joose Keskitalon valitsema linja on pitkä ja kivinen, mutta tähän mennessä sitä on voinut tarkkailla ja kuunnella hyvillä mielin. Kyllä tähän maahan aina yksi omintakeinen kansantaiteilija M. A. Nummisen lisäksi mahtuu.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-03-16
Arvostelija : Perttu Kantonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.