Home Junior – Christine´s Road

”Palokkalainen Home Junior on jotain, mitä vain tällainen pöhkötrio voi olla: sellaista mielipuolista, riemukasta ja vinkeää röhkimistä, joka vain voi tavoittaa jotain originaalia punk’n’rollin sielusta. Ristin käteni sen puolesta, ettei bändi tästä valjuunnu tai poppiudu”, hehkutti Emilia Kukkala Noisen arvostelussa taannoin viime vuoden puolella. No, mitenkähän nyt on käynyt, kun viime vuonna Äänen ja vimman voiton ja Pokon levytyssopimuksen korjannut ”pöhkötrio” on julkaissut nyt ensimmäisen pitkäsoittonsa, Christine’s Roadin?

Heti alkuun pitää todeta, että tuo tietty mielipuolisuus, riemukkuus ja vinkeys eivät ole kadonneet mihinkään, vaan meininki on pitkäsoitonkin mitassa hyvin tarttuvaa ja innostavaa. Tuotanto on puristanut bändistä viimeisenkin ”demomaisuuden” pois, mutta ei niin tyylittömästi, etteikö bändiä voisi vieläkin kuvitella autotalliin viisujaan veivaamaan. Kitaristi-laulaja Eetu Kalavainen on saanut vieläkin lisää kaivattua karheutta tyylikkääseen ääneensä, ja tällä levyllä juuri häpeilemättömät stemmalaulut ovat yksiä bändin valttikorteista. Biisit ovat sopivan monipuolisia, ja levyn skaala ulottuu aina Bad Religion-, NOFX-, Green Day– henkisestä rallattelusta mausteisempiin kokeiluihin, kuten System of a Down -tyyppiseen ripaskapunkkiin (The Shoes). Tiukin biisimateriaali sijoittuu kuitenkin selvästi levyn alkupuolelle The Dirty Ghost of Harmonyn, There’s No Business Like Show Businessin ja Destruction Boyn noustessa levyn selkeiksi ässäbiiseiksi. Loppulevyllä kuullaan turhan paljon yhdentekevää hoilottelua, kuten esimerkiksi Take Away –biisissä. Välillä meinaa tulla tietynlainen melodinen ähky.

Ajoittaisista tyhjäkäynneistään huolimatta Home Juniorin debyyttilevy on kuitenkin siinä mielessä virkistävä tapaus, että näin tyylikkäästi tehtyä melodista pop-punkkia on Suomessa tehty verrattain vähän. Bändi kirjoittaa komeita pop-kappaleita ja kuulostaa riittävän omaperäiseltä. Emilia povasi arvostelussaan bändille melkoisen kirkasta tulevaisuutta, ja voin hyvin yhtyä tuohon näkemykseen. Christine’s Road on eittämättömän hyvä pop-punk-levy, mutta heittäisin pallon vieläkin eteenpäin: ensi levyllä vielä hieman kovempaa ja korkeammalta, rosoisemmin ja rajummin!

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2009-03-23
Arvostelija : Lauri Myllymäki

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.