Harmaja – Harmaja

Ajatus suomenkielisen musiikin tekemisestä oli kummitellut jo pitkään JP Leppäluodon mielessä. Charonista tutun miehen haave konkretisoitui myöhemmin todeksi, kun hän löysi Nick Cave -kovereiden soittelun myötä sopivan kokoonpanon ympärilleen. Omien tekstiensä tueksi Leppäluoto valitsi kaksi varhain keskuudestamme poistuneen Saima Harmajan runoa. Tämän kaiken seurauksena syntyi Harmajan nimettömäksi jätetty debyyttilevytys.

Harmajan musiikki virtaa hitaasti. Pääosin akustisin soittimin esitetyt kappaleet tuovat mieleen luonnon ja hiljalleen tummuvat kesäyöt; hetket jolloin ei ole kiire minnekään. Luonnonläheisyyttä korostaa levyn orgaaninen ja sävykkääksi säästetty äänimaisema, joka jättää reilusti tilaa Leppäluodon tummanpuhuvalle tulkinnalle. Ikävä kyllä Harmajan idylli ei ole kestävä. Kappaleet soljuvat eteenpäin, mutta paikoin yhtye tuntuu vetävän kivirekeä perässään. Laahaavuutta korostaa entisestään Leppäluodon jatkuvasti sanoja venyttävä laulutapa, joka kääntyy tehokeinon sijaan puuduttavaksi maneeriksi.

Vaikka laulut ovat kauniita, ei Harmaja onnistu loihtimaan niihin tarvittavaa herkkyyttä. Kovin kaukana ei silti käydä. Parhaimmillaan Harmaja tuo mieleen Planetary Confinementin aikaisen Antimatterin – suomalaistettuna versiona. Säästeliäästi käytetty sähkökitara tuo Taivaan pirstaleet -kappaleeseen komeaa lentoa, samoin kuin Saima Harmajan tekstit nostavat Kevään ja Sydäntalvella-vedon uudelle tasolle. Kokonaisuutena Harmajan maalaisromantiikassa on silti tenhon sijaan aavistus jotain luotaantyöntävää.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-06-18
Arvostelija : Jukka Kastinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.