Lamb of God – Wrath

Lamb of Godin Grammy -ehdokkuudella noteerattu Sacrament-albumi sai paljon kritiikkiä kliinisyydestä ja liiallisesta valtavirtahakuisuudesta. Nyt kyseisille skeptikoille on näytetty keskimmäistä sormea, ainakin rivien välistä luettavaksi tarkoitettuna. Tottahan tätä yhtyeen viidettä albumiakin päästään syyttelemään soittotaidolla brassailemisesta, listoille suunnatusta näennäisrankkuudesta ja ties mistä panettelusta.

Yhtye on edelleen rujo, ja nyt jopa alkuaikojen tapaan hieman soundillisellakin puolella. Samalla se on massiivinen etenijä, mutta silti sen kaikki viisi pyöräkertaa rullaavat kitkattomasti eteenpäin. Kaikesta raskaaseen suuntaan tapahtuvasta lyömisestä huolimatta levyssä on muihin lajitovereihin nähden reippaalla otteella groovea. Riffit ovat ajoittain melko teknisiä, mutta ne eivät kuitenkaan tarkoitushakuisesti sotke kappaleiden kokonaisantia. Ne ovat varsin perusteltuja ja iskukykyisiä.

Soitannollisen saumauksen varmistaa vokalisointiin muutamalla lisäulottuvuudella potkua saanut Randy Blythe. Aiemmin ulosanti on ollut kaikessa suoraviivaisuudessaan alansa painavimmasta päästä, mutta nyt liikutaan jo maksimaalisella alueella. Blythen keuhkoaminen on niin intensiivistä, että kappaleiden sanoma menee perille vaikka siihen ei niin kamalasti edes keskittyisi. Puhtaita lauluosuuksia tämä yhtye ei tuekseen kaipaa, eikä se toisaalta niitä juurikaan ole käyttänyt.

Mikä sitten loppujen lopuksi on Wrathin linjauksen kokonaisvaltainen arvo? Kanadan listaykkönen ja USA:n kakkonen kertovat varmasti paljon sekä yhtyeestä että ihmisten hyvän päälle suuntautuvasta ymmärryksestä. Sacrament oli jo melko lähellä napakymppiä, mutta kokonaisuutena tämä uutukainenkaan ei ihan yllä siihen tavoitteelliseen häränsilmään. Parin kappaleen hienoinen hapuilu laskee paketin arvon nelosen ja täyden pinnasaaliin välimaastoon, mutta kuitenkin keskikohdan paremmalle puolelle.

Levyn asemia parantaa vielä jokaisella kuuntelukierroksella saavutettava lisä moniulotteisuuteen ja erinomaisuuteen. Tosin tuskin tätäkään tuomiopäivään asti kestää, mutta vahvasti tällä albumilla mennään siihen asti, kunnes yhtyeen seuraava levy saadaan ulos. Kyseessä on kova paketti, joka lyö pöytään sellaiset kortit, joilla taistellaan kirkkaassa johdossa vuoden 2009 parhaan metallialbumin tittelistä. Lamb of God on nyt viimeinkin pöydän valtias, eikä muilla ole kovinkaan suuria mahdollisuuksia, ainakaan katkotuin käsivarsin pelattaessa.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2009-03-08
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.