Arthemesia – a.O.a

Kesti kahdeksan vuotta ennen kuin helsinkiläinen Arthemesia sai julkaistua jatkoa debyytti Devs – Iratvkselle. Erinäisten, lähinnä levy-yhtiöongelmien, kanssa paininut yhtye on joka tapauksessa saanut hioa materiaaliaan rauhassa. Kakkosalbumin perinpohjaisuus ja eeppisyys ovatkin sen vahvimpia ominaisuuksia.

Debyytin melodisesta black metalista on liikahdettu iso harppaus pakanametallin suuntaan. Muutos on tosin vain tyylillinen, sillä temaattisesti a.O.a. käsittelee tuhoa ja jälleensyntymää luontoon liittyvien symbolien kautta. Tämä onkin erityisen virkistävää. Metsistä ja puista kun ei metallissa tunnuta enää laulettavan ilman syventymistä pakanajumaliin ja historian oppitunteihin, jotka tällä kiekolla loistavat poissaolollaan. Eikä teema jää vain sanoituksiin, vaan loistavasti rakennetut biisit ovat sen olennainen osa. Kokonaisuus on silti maanläheistä, simppeliäkin ja tuo Bathoryn ja Burzumin kautta vahvasti mieleen Moonsorrow’n. Eikä melodisuudesta ole luovuttu. Viimeinen raita Liber Omega erottuu muista pitkällä kestollaan ja 70-lukulaisella jamittelullaan. Kappaleessa kuullaan jopa saksofoni.

Valkoinen susi on hyvä osoitus a.O.a:n tehosta. Parin riffin ympärille muodostuva biisi jyllää eeppisenä alitajuntaan. Vaikka rakenne on polveileva, on biisi silti hätkähdyttävän tarttuva. Muutoinkaan levy ei sisällä huonoja kappaleita, vaikka tasovaihtelua onkin. Jotkut yksityiskohdat, kuten Pathemen pompöösit kirkonkellot tosin särähtävät korviin. A.O.a. on lopulta kokonaisvaltainen teos, enemmän kuin osiensa summa. Vahva visio kuuluu lopputuloksessa, koukuttavassa ja ajatuksia herättävässä albumissa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2009-04-14
Arvostelija : Matti Pitkänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.