Goon – Tehtaan varjosta

Tokaluokkalaisen ikäisen Goonin tuorein albumi Tehtaan varjosta lätkyttelee menemään sitä odotettua: varjoista huolimatta enimmäkseen positiivissävytteistä hauskanpitoskata. Ja vaikka tämä mikäkesämäinen meininki aiheuttaakin monelle näppylöitä, eivätkä paikoin piirun verran naiiviuden puolelle lipsahtavat sanoitukset välttämättä auta asiaa, niin täytyy vain todeta, että hyvin Goon asiansa osaa.

Punkahtavasta skasta hiljaksiin suomirockaavaa skata kohti luistellut bändi suhtautuu itse huumorilla musiikkiityyliinsä kohdistuviin epäilyksiin. Tämä käy ilmi bändin luonnehdinnoista itsestään: esimerkiksi Myspacessa Goon luokittelee itsensä ska-emo-tangoksi ja kertoo olevansa paitsi “kovaa munille potkiva superbändi Suomen Karhulasta” myös soittavansa “hardcore-iskelmää maksimaalisella intensiteetillä massoille”. Kieltämättä jotain iskelmällistä albumin joissain biiseissä on, mikäli iskelmällinen voi jotain hyvääkin tarkoittaa. Ehkä kansanomainen ja ihmisläheinen ovat parempia termejä kuvaamaan niitä positiivisia viboja, joita esimerkiksi rautalankavaikutteet ja -kitaroinnit albumilla paikoin aiheuttavat. Rautalankaflirtti ei ole mikään uusi juttu Goonille, mutta suhteellisen toimiva: ehkä sinne päin kannattaisi uskaltaa iskeä silmää enemmänkin.

Niin se tehdas. Syntykotkalaisen Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa -kirjaan viittaava levynnimi toistuu asiaankuuluvan “prolesti” kansitaiteessakin, ja onpa booklettiin painettu kotiseutuun viittaava sitaattikin herra kirjailijalta. Harmittavan ajankohtaisia nämä perinteisten teollisuuskylien ja -kaupunkien kuolemat ja tapot nykyisinkin ovat, mutta harva niistä laulaa. Eihän Tehtaan varjosta suinkaan mitään suoraa kannanottoa ole biisi toisensa jälkeen, mutta jonkinlaisen löyhän teeman se silti albumille muodostaa.

Sanoituksissa liikutaan monella eri tasolla, ja esimerkiksi pienen ihmisen eksistenssiahdistuksesta kertovan Antaisin vaihdossa vuoden voi halutessaan linkittää tai olla linkittämättä teemaan. Löytyy sieltä muutakin pureskeltavaa kuin nostalgisuudestaan huolimatta ajankohtainen tietyn hetken työläismiljöö. Niin, ja ne lyriikat on muuten kirjoitettu mininovellien muotoon ja nimetty aivan muiksi, kuin mitä takakansi antaa ymmärtää.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2009-03-02
Arvostelija : Emilia Kukkala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.