My Dying Bride – For Lies I Sire
Yksi koko metallimaailman merkittävimpiä yhtyeitä, etenkin melodisen doom metalin rintamalla on varmasti brittiläinen My Dying Bride. Bändi on pysynyt melko uskollisena sille mitä se alkoi tehdä heti perustamisensa jälkeen 90-luvun alussa ja sen musiikista löytää yhä samoja piirteitä kuin vuoden 1990 debyyttidemolta Towards the Sinister. My Dying Briden kantava voima on nimenomaan melankoliassa, ahdistuksessa, surussa ja näiden asioiden kauneudessa musiikillisessa taiteessa. Suuri osa on aina ollut melodioilla, jotka omalla tavallaan yhdistettynä raskaaseen painostavaan hitaaseen metalliin sekä kantaviin Aaron Stainthorpen mureisiin ja kliineihin laulusuorituksiin tuovat esiin bändin syvimmän olemuksen.
My Dying Bridellä on ollut pitkä tie kuljettavanaan. Towards the Sinisterin jälkeen on ilmestynyt jo kymmenen studioalbumia, jonka päälle lisätään kokoelmat Meisterwerk ykkönen ja kakkonen sekä vanhoista aiemmin underground-aikojen pimentoon jääneistä kappaleista koottu Trinity. Lisäksi yhtyettä on voinut kuulla konserttitilanteessa äänilevymuodossa pariin otteeseen, The Voice of the Wretched (2002) sekä viime vuonna julkaistulla An Ode to Woella. Eikä tämä kokoelmamäärä tähänkään jää. Jo vuonna 1994 bändin levy-yhtiö, Peaceville Records pisti pihalle boksin tittelillä The Stories sisältönään kolme yhtyeen varhaista EP:tä. 2005 oli puolestaan aika rahastaa kolmen levyn kokoelmaboksilla Anti-Diluvian Chronicles, joka koostui bändin uran ehkä kaikkein kovimmista kappaleista. Kuvallista antia on niin ikään tarjoiltu jo pariin otteeseen. Ensin vuonna 1997 vhs:nä julkaistu For Darkest Eyes, jolta löytyi kuusi yhtyeen musiikkivideota sekä Puolassa Krakovassa nykäisty keikka. Samainen For Darkest Eyes päivitettiin tälle vuosituhannelle ja dvd-formaattiin 2002 lisäten kyytiin vielä neljä livebiisiä Dynamo Open Air -festivaalilta vuodelta 1995. Viimeisimpänä dvd:nä Sinamorata ilmestyi kauppoihin vuonna 2005. My Dying Brideä tai sen markkinakoneistoa ei sovi ainakaan syyttää niukkuudesta mitä tulee julkaisujen määrään. Mutta toisaalta kokoelmien liian usein julkaiseminen antaa bändistä negatiivisia vaikutelmia. Edellinen täysin uutta materiaalia sisältänyt studiokiekko A Line of Deathless Kings ilmestyi kolmisen vuotta sitten.
Alkuaikoinaan My Dying Briden ulosanti oli hieman enemmän raskaampaa, rosoisempaa, ärjympää sekä apokalyptisempaakin. Nyttemmin ilmaisun synkeillä melodioilla sekä puhtailla lauluilla on suurempi merkitys yhtyeen repertuaarissa. Vuoden 2001 The Dreadful Hours -albumilla olikin melko paljon samoja elementtejä kuin nyt uutuuttaan uhkuvalla For Lies I Sirellä, vaikka uudella levyllä mainituilla melodioilla ja oikeilla lauluilla on ehkä vieläkin enemmän sijaa. Myöskään oikeastaan yhtään kovin brutaalia kappaletta ei tällä kertaa ole joukkoon päätynyt, vaikka esimerkiksi A Chapter in Loathing sellaista lähenteleekin alkuosallaan, jossa onkin For Lies I Siren ainokaiset aggressiiviset lauluosuudet.
Kannen vaaleaan hautausmaa-designiin puettu kuvitus yhdistettynä surumieliseen melodisuudessaan uhkuvaan kokonaisuuteen luo erittäin otollisen ilmapiirin levylle. Levyn avaava My Body a Funeral tuoksuu mullalle ja kukkasille, mitä tulee tunnelmiin. Biisi on perinteikkäämpi My Dying Bride -sävellys varustettuna tyylikkäillä tarttuvilla soinnuilla. Kappale alkaa Aaronin kaihoisalla laululla ja mukaan tulee vähitellen muutkin soittimet.
Seuraava Fall With Me soi ensin raskaasti ukkosen voiman tavoin jyristen, kunnes siirtyy jälleen surunriivaamaan haikeisiin meloriffeihin. Levyn nimi ohittaa nimikkoraita-tittelin muuttuen muotoon The Lies I Sire, ja tuo etäisesti mieleen alullaan arvoituksellisen The Dreadful Hoursin alkuosan, joskin nyt selvitään lyhyemmällä istunnolla ennen kuin biisi siirtyy seuraavaan vaiheeseen. Kipale on yksi levyn helpoiten lähestyttävämpiä biisejä, joka ammentaa My Dying Bridelle jo vaarallisen paljon piirteitä popmusiikista ollen silti lyijynraskas.
Levyllä on upeita kappalekokonaisuuksia, vaikka ehkä aivan samanlaista hurmosta ei saavutetakaan kuin takavuosien timanteilla For You, A Kiss to Remember, She Is the Dark tai vaikkapa alkupään Sear Me. Nyt ollaan kuitenkin todella kovassa iskussa etenkin kappaleilla My Body a Funeral, The Lies I Sire, Shadowhunt ja etenkin Sanctuario Di Sangue. Muu materiaali ei jää yhtään enempää taka-alalle, vaan on juuri sitä mistä tämä bändi tunnetaan.
For Lies I Sire on potentiaalisempi MDB-levytys, mitä tulee sen lähestyttävyyteen yleisellä tasolla, kuin ehkä yksikään sen aiempi julkaisu. Jos kuolevan morsiamen klaani on edustanut menneisyydessään enemmän marginaalisempaa metallinharrastelijoiden kohderyhmittymää, nyt voi olla jopa suuremmillekin kaupallisemmille markkinoille pääsyyn rima alempana. Mene ja tiedä sitten. Mutta joka tapauksessa uusi My Dying Bride on kovempi kuin ehkä koskaan!
Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2009-03-23
Arvostelija : Petri Klemetti
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.