Doomstone – Disharmonic

Doomstonen tyyliä voi hyvällä omallatunnolla kuvailla perusdeathiksi. Seasta löytyy hippunen thrashiakin, mutta melko tiukasti albumilla on pysytelty tutuissa ja turvallisissa kuvioissa – ehkä liiankin kanssa, sillä kappaleet eivät tunnu tarjoavan kovinkaan paljon uutta kuulijalle.

Melodiat ovat kuolonmetallille tyypillisiä rassikitarointeja ja perinteisistä länsimaisista sointukuluista poispäin suuntautuneita, epäharmonisia leadeja, mutta samalla valitettavan tylsiä. Vasta nelosbiisi Killing ground erottuu tasapaksusta joukosta edukseen tarttuvan ja sopivan doomahtavan kertosäkeensä ansiosta. Sitten jatketaankin taas puuduttavammissa merkeissä.

Epäomaperäiset riffit antaisi anteeksi, jos ne onnistuisivat jollain tavalla potkimaan kuulijaa selkäytimeen, mutta kun eivät onnnistu. Siitä pitää huolen nihkeä tuotantopuoli, jonka ansiosta volyymin saa vääntää ns. liian täysille, ennen kuin kitarat tuntuvat missään. Siinä missä naapurin teiniangstaajan ensimmäinen bläkkisdemo saa pelkästään sopivaa ug-karmaa tynnyrisoundeistaan, vaatii Doomstonen kaltainen perusdeath raskaita kitaroita toimiakseen. Nyt levyn heikot lenkit ovat niin pahasti esillä, että kokonaisuus jää vaisuksi.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2003-09-01
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.