Torture Killer – Sewers

Aurajoen vesi saanee ruskean sävynsä rinnalle punertavan hohteen, kun Torture Killerin kolmas täyspitkä tupsahtaa kauppoihin. Tyylikkään kansitaiteen mukaisesti osin viemäriverkoston ihmeitä luotaava albumi pitää sisällään odotetun suoraviivaista synkistelyä, eikä irtoraajoja pidä tältäkään tutkimusretkeltä puuttuman. Torture Killer ei yllätä mutta tekee juuri sen mitä osaa, murhaavalla päättäväisyydellä.

Suurin muutos aikaisempaan on varmasti levylaulajan vaihtuminen kotomaan kasvattiin. Siltikin, Juri Sallisen ura yhtyeen rivistössä on jo pitkään ollut vakaalla pohjalla. Jo Swarmia edeltäneellä split-julkaisulla oli herra tukevasti mikissä kiinni ja jonkunhan se on pitänyt yhtyeen kanssa livenäkin pauhata kaikki nämä vuodet, kun ei Ameriikan-setä ole ehtinyt. Paluu studiojulkaisulle oli odotettu ja oikein onnistunut onkin. Korina ja rohina ovat yhtä tasaisen vahvaa laatua kuin bänsin kokonaisvaltainen suorituskin. Tiukka yhteensoitto onkin Torture Killerin tehoteurastuksen nautinnollisimpia näytteitä.

Sävelmateriaaliltaan albumi pitää tiukkaa linjaa. Suoraviivaiset riffit nivoutuvat helvetillisen napakasti suorasanaisen tyylikkääseen rumpalointiin, rytmien pitäessä varmasti yhtä. Viime levyllä mukaan tulleet synkeät kitaraliidit vastaavat jälleen tunnelman tihentämisestä ja harkitusti viljeltyinä avaavatkin sävelrakenteisiin uusia, ennen tutkimattomia onkaloita, joihin on vain aina pelonsekaisesti kurkistettava.

Kokonaisuutena Sewers on tasainen mutta vailla tympeyttä. I Bathe in Their Blood loppunostatuksineen, luita sahaava Crytps ja Scourging at the Pillarin kiireetön tainnutus ovat elinvoimaisinpia todisteita siitä, että tarkoin valitut perustason raaka-aineet ja niiden harras työstäminen ovat usein varmin tie ihmisen mielihyväkeskukseen. Seuraavina tulevat ilman muuta halkaisukirves ja moottorisaha, mutta niiden aiheuttama sotku on usein ongelmallinen. Aina ei siitäkään tosin jaksa välittää, jos motiivit ovat kohdallaan. Vai kuinka uskomattoman järkeenkäypää onkaan kertoa naapurille: ”I kill for coffins”?

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2009-02-23
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.