AA&EH ja paikalliset rentut – Helsinki hengittää

AA & EH ja paikalliset rentut -nimeä kantavan helsinkiläispoppoon omakustannelyhäri herättää hieman hämmennystä: onko aika-avaruusjatkumossa tapahtunut jotain? Metallia ja räppiä… tämähän on tapahtunut ennenkin, joskus kauan sitten!

Oikeastaan Helsinki hengittää ei kuulosta kovin paljoa KMA:lta tai mitä niitä nyt oli tähdenlentoina valjulla taivaallamme vuosituhannen vaihteessa, kun Limp Bizkit oli uusinta uutta (eli siis vuosia sen jälkeen kun ruotsalainen Clawfinger oli kehittänyt lajin huippuunsa). Suurimpana syynä tähän on vuoden 2008 räppäystyyli, joka sinänsä ei kalpene vaan on aivan kelvollista ja hengästyttävääkin. Taustalla jyräävä rock jyrää myös aika paljon tykimmin kuin moni näennäismetallibändi. Kuitenkin sekoitus on niin… no, ei oikein tätä päivää.

Äänitteen alkutahdit muistuttavat jostain syystä Dog Eat Dogia. Kolmosraita Öiseen aikaan, samoin kuin osittain päätöslaulu Maniton manifestikin, tuovat kitaroinnillaan mieleen jopa nuoren John Fruscianten. Suurimmaksi osaksi Helsinki hengittää -ep on kuitenkin lähinnä outo nostalgiatrippi Clawfingerin ynnä Anthraxin ja Public Enemyn aikaan. Aikaan, joka ei vielä ole nostalgian arvoinen. Kuulostaa ehkä jopa siltä kuin todella nuoret miehet olisivat asenteellaan tosissaan mukana mutteivät tietoisia siitä, että tämä juna meni jo vuosikymmen sitten. Vain aerosoliagendaa puskeva lyriikka ja metalliset soundit on päivitetty.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-02-27
Arvostelija : Perttu Kantonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.