Steven Wilson – Insurgentes
Porcupine Treen johtohahmon soololevyltä on odotettu paljon. Insurgentes-nimellä kulkeva teos on nyt kieppunut soittimessani puolitoista viikkoa, enkä vieläkään saa irti kuin lievää hymistelyä. Porcupine Treen kohdalla ehdollistuminen hitaasti aukeavaan musiikkiin on muuttunut aikaa sitten selviöksi, ja ensi alkuun ajattelin saman toistuvan ilman muuta myös Steven Wilsonin kohdalla. Tuntuu pahalta myöntää itselleen, ettei rimpuilu enää kannata. Olo on sama kuin Teho-osaston elvytyskohtauksissa, epätoivoinen lääkäri hieroo sydänlihasta raivoisasti, kunnes kollegat puhuvat tämän ympäri – potilas on mennyttä.
Kaltaiselleni In Absentiaa, Fear of a Blank Planetia ja Deadwingiä suurella hartaudella vaalineelle Insurgentes on valtava pettymys. Kun Porcupine Treen musiikki poukkoilee maalailevien maisemien ja koukuttelevien kuljetusten välimaastossa, on Insurgentes kuin vedellä laimennettu versio muutaman uusimman Wilson-julkaisun rauhallisimmista vaiheista. Räväkkyydestä ei löydy jälkeäkään, vaan levy nojaa eteerisempään, lievästi sumuiseen ilmaisuun. Hidasta ja tuskallisen ikävystyttävää – siinä kaikki. Biisit eivät erotu toisistaan, mikä saattaa omalla kohdallani viimeisetkin mielenkiinnon rippeet romukoppaan.
Kyllä Insurgentes silti luultavasti kovimmille faneille kolahtaa. Muusikoiden.netissä Wilsonin edesottamuksia uskonnollisen fanaattisella lojaalisuudella seuraavat diggarit saavat varmasti subjektiivisten lasiensa kautta musiikkiin erilaista syvyyttä ja tunnepohjaa, itselleni levy vain on täysin kylmä. Itkua etäisesti muistuttava laulu alkaa jopa ärsyttää, mikä on sääli, sillä ainakin tähän asti Porcupine Tree on edustanut minulle progressiivis-mielikuvituksellisen musiikin lupaavinta kastia. Steven Wilson yksin ei tietenkään ole sama asia kuin Porcupine Tree, olen tästä jopa kivuliaan tietoinen. Jollain tavalla odotin silti samankaltaista näkemyksellisyyttä, tai ainakin mielenkiintoisempaa otetta kuin mitä Wilson nyt tarjoilee. Soundit toki lähentelevät uskomattomuuden rajamaita, kuten odottaa saattaa. Uusia hifilaitteita harkitsevalle Insurgentesiä voikin suositella demotuslevyksi, muuta käyttöä en ainakaan itse keksi.
Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2009-02-24
Arvostelija : Ville Kuitunen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.