Ian Gillan – One Eye to Morocco

Ian Gillan on tehnyt vuosikymmenten ajan laadukasta työtä hard rockin eturintamassa Deep Purplen keulamiehenä, mutta herran tuoreimmasta soololevystä on hankala keksiä järkevää sanottavaa. On selvää, että arvokkaasti harmaantuneen kuusikymppisen villeimmät menovuodet ovat takana, ja Purplesta hieman muistuttavia rokkaavia raitoja onkin mukana vain pari kappaletta. Levy täytetään hyväntuulisella ja huolettomalla popmusiikilla, jota tekisi paikoin mieli kutsua jopa yhdentekeväksi. Nimikappaleen kebabvaikutteet, rauhallisesti soivat huuliharput ja Hammondit tekevät levytyksestä mutkatonta ja leppoisaa taustamusiikkia. Don’t Stop taas tuo mieleen suorastaan Pekka Ruuskan tuotannon. Hieman erikoista on se, että valtaosaa kappaleista kuvaa nimenomaan adjektiivi letkeä, eikä esimerkiksi tunnelmallisia balladeja ole sävelletty, vaikka ne varmasti istuisivat kokonaisuuteen ongelmitta.

One Eye to Morocco on äärettömän huoletonta ja kiireetöntä käyttömusiikkia. Sitä kuunnellessa tulee kuitenkin helposti turhautunut olo ja pakottava halu laittaa soimaan vaikkapa Highway Star. Herra Gillanin varsinaiset kyvyt ovat kuitenkin muualla kuin tällaisessa läpsyttelyssä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-03-31
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.