Amorphis – Elegy

Amorphis on varmasti tuttu nimi kaikille suomalaisille metallisteille. Tietämättömille ja tynnyrissä asuneille kerrottakoon, että kyseessä on varmasti paras tai ainakin eniten huomiota (ennen Nightwishia ja Stratovariusta) saavuttanut suomalainen metalliyhtye, jonka tyyli on omalaatuisuudessaan vertaansa vailla. Kingston wall kohtaa hevimetallin olisi varmaankin kaikkein osuvin nimitys tälle bändille, mutta se ei kyllä luonnehtisi tarpeeksi yhtyeen monitahoista luonnetta. Tyylejä sekoitellaan niin idästä kuin lännestäkin. Unohtamatta tietenkään suomalaista kulttuuriperintöä, joka ilmenee pitkälti Kalevala ja Kanteletar -tyylisillä sanoituksissa.

Riffit ovat melodisia, ehkä jopa hiukan kasariheviin vivahtavia, eivät kuitenkaan mauttomia, vaan loisteliaasti biisien tunnelmia myötäileviä. Kappaleista huomaa heti, että kyseessä on ammattimaisella otteella tehtyä musiikkia. Yksinkertaisuuksiin ei ole sorruttu ja fiilis on läpi levyn varsin asiantunteva. Pientä haparointia kuitenkin ilmenee oudoissa rumpukonepäristyksissä, joita ei kuitenkaan levyllä ole häiritsevän montaa.

Kuten aiemmin jo mainitsin, “Kingston Wall kohtaa metallin” on aika hyvä luonnehdinta tälle uudistautuneelle Amorphikselle. Vaikka kyseessä on metallibändi, on mukana myös muita tyylilajeja sopivasti sekoitettuna. The Orphan on hidas ja tunnelmallinen fiilistelykappale, Cares taasen folkhenkinen tanssilaulu, lähes mielipuoliselta kuulostavalla väliosalla (amisteknon ja lavatanssien sekoitus). Unohtaa ei voi tietenkään My Kanteletta, joka jo nimellään kertoo paljon. Keinuva riffi ja rytmitys yhdistettynä tarinaan kanteleesta, siitä varmasti kuuluisimmasta, joka oli tehty suuren hauen leukaluusta, surusta ja ahdingosta. Kansanperinne on siis vahvasti läsnä koko levyn ajan. Levyn nimikkokappale alkaa kauniilla pianomelodialla, kaiken muun seuratessa hitaasti perässä, omalla painollaan.

Elegy on varmasti yksi parhaista Suomessa tuotetuista metallilevyistä. Tales from the thousand lakes -tasolle Amorphis Elegylla ei pääse tunnelmassaan, mutta hyvin lähellä käydään ja tämä on jo riittävä peruste arvosanalle.

Arvostelu julkaistu : 2002-10-04
Arvostelija : Henrik Himberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.