Kovaa Rasvaa : Tarinaksi paketoitu valhe – “Ihmisyyden mädännäisyyden lyhyt oppimäärä”

Turkulaisen Kovaa Rasvaa -crust punk / crossover-yhtyeen uusin albumi, “Tarinaksi paketoitu valhe” ei säästele eikä selittele. Ihmisyyden mädännäisyyksiä dokumentoidessaan se ammentaa tyylillä tyylilajinsa muinaisista mausteista ja sulattaa sen raivokkaasti omaan, höyrystymispisteessä kiehuvaan keitokseensa. Ytimekkäistä levykokonaisuuksista tunnettu nelikko kellottaa tähänastisen uransa pisimmän kokonaisuuden, jonka yhteiskesto lähentelee 13 minuuttia, ja vinyylin puolta valitessakaan, ei ole niin nöpönuukaa kumman puolen levylautaselle laittaa, koska samat kahdeksan biisiä löytyvät albumin molemmilta puoliskoilta.

“Tarinaksi paketoidun valheen” biisien sävellyksistä vastaavan kitaristin, Johannan ja basisti Annen kielisoitto on alkukantaisen brutaalia muutamine epäkonventionaalisine kuvioineen, eikä biiseihin lähdetä tekemään liikaa ylimääräisiä elementtejä miettien tai teknillisyys edellä suorittaen.

Vokalisti Kertun vakuuttava ja hyvällä tavalla äärimmäinen suunpieksäntä on aina ollut Kovaa Rasvaa -yhtyeen äkäisimpiä ja leimallisimpia tunnusmerkkejä. Biisien lyriikat ovat luonteeltaan yhtäältä painostavia, arkirealismin ja ihmisluonnon nurjemman puolen syy-seuraussuhteiden kuvauksia. Toisaalta lyriikoista löytyy myös suorasukaisen kryptisiä ilmauksia, ja ne jättävätkin paikoin reilustikin tulkinnan varaa kuulijalle.

Amebix – Celtic Frost -osaston raskastelulla rasvaimurin käynnistävä “Romahdushäiriö” antaa osviittaa levyn hevimmästä puolesta. Useissa vuosituhannen taitteen hardcore-yhtyeissä (mm. Força Macabra, Selfish, Kuolema) vaikuttaneen Oton rumputyöskentely on taidokasta ja rytmisesti mielenkiintoa yllä pitävää. Ja vaikka tom-rumpujen soundit ovatkin levyllä hieman diskanttipainotteiset, ei alkukantaisen repivän soundimaailman balanssi kärsi liikaa. Hyvänä esimerkkinä rytmisesti monipuolisesta kappaleesta on pääosin alkukantaisella shuffle-svengillä paukutettu “Pisaratartunta”. Doom-jyräämisellä starttaava ja d-beatista melodisesti kitaroituun keskitemporytmiikkaan ohjautuvan “Nokkakolarin” syissä on sitten jo aavistus Juggling Jugularsin kaltaista tarttuvuutta.

Kokonaisuuden tehokkaimmaksi nousevat kieroon kasvanut nyrkki-groove, “Väärä päätelmä” ja erityisesti “Keinotekoisesti valmistettu” ja “Kolmiomainen nolla”, joista molemmat ovat erityisesti hyviä esimerkkejä siitä, kuinka ennalta-arvaamattomia ja kuulijan varpaillaan pitäviä biisejä mutta silti komeasti hallittua kaaosta Kovaa Rasvaa osaa parhaillaan materiaalistaan tiivistää.

Sinällään pirun tyylikkästä, kitaristi Johannan soittamasta avantgardistisesta piano-introsta kaoottiseen crust-kaahaukseen eskaloituvassa “Kaikkea on liikaa” -biisissä kyseinen tehokeino ehkä sitten mennä jo toiselta laidalta överiksi. Saman luontoinen pianoteema palaa kokonaisuuden päättävässä, punkimmalta osaltaan hieman sekavaksi jäävässä kappaleessa  “Sahan laita”.

Pari kertaa Kovaa Rasvaa live-olosuhteissa todistettuani kyseessä on pirun tehokas live-bändi. Pitemmän päälle sen kappaleet ovat kuitenkin levyltä nautittuna kaikessa karkeudessaan, rajuudessaan ja reilussa minuutin mitassaan melkoisen samasta puusta veistettyjä ja riffit ja melodiat pidemmän päälle itseään toistavia. Toki tyylilaji huomioon ottaen, tällä seikalla ei pitäisi olla niinkään väliä, mutta esimerkiksi albumimitassa, eheän, päälle 20-minuutisen punk / HC-LP:n tekemiseen yhtyeen biisien keskinäinen vaihtelevuus olisi syytä olla moniulotteisempi. Näillä levynmitoilla homma toimii ja paikoin oikeinkin hyvin.

3½/5