Jupiter : Interstellar Chronodive – Hapokasta raskasbluesia vaikkapa tähtien tähystelyyn

(Omakustanne 2015)

Kokeellisemman sorttinen happo-stoner -trio Jupiter julkaisi toisen virallisen albumijulkaisunsa, kuudesta rikkaasti rönsyilevästä biisistä koostuvan Instellar Chronodive:n C -kasettina menneen vuoden heinäkuussa. Instellar Chronodiven itseoikeutetun vinyyliversion julkaisu seurasi tätä vajaata puolta vuotta myöhemmin. Reilu viitisen vuotta kasassa ollut kirkkonummelais-trio Tuukka Vänskä – Mikko Toukola – Valtteri Louhisola on saanut parin vuoden aktiivisen kotimaan keikkailunsa ja musiikillisen tutkimusmatkailunsa kautta sointiinsa reilusti ilmavuutta, jykevyyttä ja itsevarmuutta. Yhtyeen päätös tehdä ajasta irrallaan kelluvaa, psykedeelistä, musiikillista tajunnanvirtaa perinteisin rock-keinoin vienosti fuzzilta tuoksahtavalla soundilla, on korvalle varsin mieluisaa kuultavaa. Toisaalta olisi voinut toivoa, että sitä olisi yhtyeen uutukaisella ollut jopa hieman reilummallakin kädellä roiskaistuna.

Jupiterin kakkosalbumi ei ole mitään helpoimmin kuunneltavaa ja omaksuttavaa kamaa, koska albumin biisit ovat verraten pitkiä ja maustettu jatkuvasti tavanomaisesta pois päin pyrkivillä biisirakenteilla, fiiliksen kuljetuksilla ja rytmityksillä. Toisaalta hieman viistosta näkökulmasta katsottuna yhtyeen sointiinsa kutomat lukuisat, pienet proge-mutkat ja oletusarvoihin nähden vinoon rakennetut elementit tekevät yhtyeestä juuri itsensä kuuloisen. Vaikka nyt puhutaankin periaatteessa jo lukemattomiin kertoihin uudelleenkierrätetyistä ainesosasista ja tyylilajista, Jupiter on ottanut vuonna 2014 ilmestyneestä debyyttialbumistaan Your Eccentric State of Mind selkeän, määrätietoisen askeleen omalle, hapokkaasti himmailevalle ja vengosti purskahtelevalle sieniretkelleen, mikä ei periaatteessa ole juurikaan muuttanut yhtyeen ilmaisullista suuntaa muuksi. Ennemmin se on sitä edistänyt ja kypsyttänyt kantavien elementtiensä vahvistuessa, ja kokonaisuuden hallinnan jalostuessa varsin kypsään ja terveellä tavalla ylpeän kuuloiseen muotoon.

Trion luonnollisen ja erittäin riisutun pohjasoundin ja Vänskän vokaalitulkinnan myötä mielleyhtymiä ekoihin Kingston Wall– ja Black Sabbath -levyihin ei voi millään ilveellä välttää. Epäilemättä myös joitakin eväitä Rory Gallagher – Pink Floyd – Blues Pills -akselilta on tarttunut alitajuisesti yhtyeen sointiin matkaan varsinkin erittäin taitavan ja tyylitajuisen, lupaavan laulaja-kitaristi Vänskän ilmaisussa. Silti yhtyettä on toisaalta vaikeaa rinnastaa mihinkään toiseen, kyseisen tyylilajin nykyedustajaankaan, eikä myöskään mihinkään yksioikoisen linjan tylsään jönkkö-tönkkö-pössystoner -tusinataaplaukseen.

Instellar Chronodivella Jupiter rakentelee tunnelmia minimalisesta, kliinisti soitetusta himmailusta pehmeällä kosketuksella mutta lujalla nyrkillä murjoviin, raskaasti groovaaviin äänivalleihin. Yhtye luo tunnelmia vinosti kiertäen lajityypille ilmeisimmät sovitukselliset ratkaisumallit. Esimerkkeinä tästä erittäin hyvällä koukulla varustettu Spirit of the Leech ja Premonitions. Avausraita Stonetrooperin hiipivästä introsta mieleen vyöryvät hauskan autenttisesti David Lynchin Twin Peaksin Black Lodge -kohtausten svengaavan hämärä kieroutuneisuus, mistä tunnelmista edetään Black Sabbathin Fairies Wear Bootsista muistuttavaan, voimakkaaseen blues-jazz -svengiin ja taas edelleen modernimpaan metallirytmittelyyn viittaavien riffien kautta rauhallisempiin, astraaleihin himmailutunnelmiin.

Kun Jupiter saa biiseihinsä vielä hieman lisää imua, lisäkontrastia, poppikoukkua, voimaa ja ehkä tietyssä mielessä myös röyhkeämpää suoraviivaisuutta, Jupiterilta voi odottaa seuraavasta tekeleestä pelottavan hyvää albumikokonaisuutta uusimman aallon kotimaisen, psykedeelisen, raskaan rockin edustajana. Lisäksi kun basisti Toukolan soittoon löytyy vielä vähän lisää Geezer Butlerin suuntaista bendaus-revittelyä ja aggressiivista jazz-fillailua, niin luulisi tästä helvetin hyvän tulevan helpostikin. Jupiterin kohdalla lopulliseen musikaaliseen kukoistuksen puhkeaminen on nyt enää kiinni hienosäädöstä ja biisirakenteiden oikein toteutetusta minimalisoimisesta.

Asioita uskoisi edesauttavan myös yhtyeen tervehenkinen, sivuilleen katselematon asenne, minkä myötä Jupiterin soisi tulevaisuudessa keikkailevan aktiivisesti Suomen rajojen ulkopuolellakin. Tähän kaikkeen Jupiterilla on matkassa kaikki tarpeellinen alkumöhnä.

Arvio: Kolme ja puoli, eli pyöristettynä ylempään tasalukuun:

4/5