Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus – Tulevaisuus askarruttaa

Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen juhannuksen neljän keikan rypistyksen kolmas etappi oli Nummirock. Raumanmeren ja Himoksen välissä Timo Rautiainen ehti istua hetkeksi puhumaan menneen kevään lumista ja miettimään tulevia syyspakkasia. Keikkabussi oli valtava, mutta iso oli mieskin.

Viivästyksiä ja vertailua

Uutta Niskalaukausta ei ole keikoilla kuultu, ja yleisö odottaa tuoretta synkistelyä korva pitkällä. Rautiainen selittää tulevan levyn viivästymistä:

”Uutta materiaalia yritetään tässä väen vängällä vääntää. Vielä ei ole siinä kunnossa olevaa materiaalia, että uusia biisejä voisi esittää nyt kesällä. Levyn aikataulu on viivästynyt muutamalla kuukaudella. Meidän piti loka-marraskuun vaihteessa mennä studioon, mutta se siirrettiin tammi-helmikuulle. Ettei tulisi asian kanssa niin hirmu kiire. Levy ilmestyy maaliskuussa.”

Rautiainen ei suostu kuvailemaan uuden levyn materiaalia. Samassa bussiin kiipeävät Mokoman laulaja Marko Annala ja kitaristi Kuisma Aalto, jotka häipyvät bussin uumeniin ”ihailemaan kitaroita”. Rautiainen nauraa, ja keskustelu siirtyy raskaan musiikin nykytilaan.

”Se on minusta todella mukavaa, että suomenkielisiä bändejä on. Mokoman kohtalo on erittäin hieno, siinä minusta oikeus tapahtui. Orkesteri on ruvennut menestymään sillä tavalla kuin sen pitääkin menestyä. Toivottavasti se menestyy vielä paremmin.”

Uusista suomalaisista bändeistä varsinkin Rautakelloa on verrattu Niskalaukaukseen. Yhtyeen nimen mainitseminen saa Rautiaisen kiertelemään.

”Mmmmmm….. Tuota, no, kerran olen kuullut sen levyn, vaikea luonnehtia tarkemmin. Sehän siinä on se huono puoli, että ruvetaan vertailemaan bändejä toisiinsa. Mitä hyötyä siitä loppujen lopuksi on? Kun niitä Rautakellon haastattelujakin olen lehdestä lukenut, katson, että monennellako rivillä meidät mainitaan. Ehkä vertailu johtuu siitä, että jyväskyläläinen bändihän sekin on. Jokainen on tietyllä tavalla omanlaisensa, ja niin sen pitää ollakin.”

Mediaseksikkäitä pahkasikoja

Aikoinaan Lyijykomppania ja nyt Trio Niskalaukaus ovat saaneet monia seuraajia suomalaisessa raskaan musiikin maailmassa. Vielä Rautiainen ei kuitenkaan halua ajatella yhtyettään tienraivaajana, saatikka musiikkimaailman dinosauruksena.

”Mieluummin ollaan pahkasikoja. Mutta kyllähän raskaan, suomenkielellä laulavan orkesterin on nykyään ehkä helpompi päästä levyttämään kuin jokunen vuosi sitten. Nyt on selvästi meneillään buumi, mutta ei se johdu yksinomaan meistä. Onhan siellä monta muutakin bändiä hyvinkin pitkään ollut, esimerkiksi Kotiteollisuus ja tietenkin Mokoma, Maj Karma ja Viikate sun muut. Tällä hetkellä se on jollakin tavalla mediaseksikäs aihe.”

Mediaseksikkyys on Rautiaisen mukaan kuitenkin kaksipiippuinen ase. Niskalaukauskin on saanut kärsiä ylettömästä hypetyksestä.

”Hyväähän siinä on se, että tällainen musiikki saa huomiota. Huono puoli on taas se, että ihmiset kyllästyvät äkkiä. Siinä on pakkosyöttämisen vaara. Esimerkiksi meidän kohdalla näin on joissakin tapauksissa käynyt. Tarkoitan joillakin radiokanavilla olevia soittolista-voimasoittohommia, en tiedä, keitä ne palvelevat. Musiikki kääntyy jossakin vaiheessa itseään vastaan. Saa uusia kuulijoita, mutta saa myös vihamiehiä.”

Rautiainen ei katso hyvällä leimoja, joita media on häneen lyönyt. Merkityksiä koetaan hakea sieltä, missä niitä ei välttämättä ole.

”Media on vähän hakemalla hakenut julistusta tai sanomaa sanojen takaa. En ole välttämättä suomalaisrokkarin peruskuva, olenhan minä kuitenkin vähän vanhempi ja normaalia sekä työ- että perhe-elämää elänyt ihminen. Ja taustahan aina tuodaan esille, halusi sitä itse tai ei. En halua olla laulava erityisopettaja. Yritin jo alussa vaikuttaa, että mediassa esilläolemisen alkuperäinen syy olisi musiikki ja vasta sitten tausta, mistä se kumpuaa. En minä halua mitään peitellä, mutta tausta ei saa nousta pääasiaksi missään nimessä.”

Pillit pussiin?

Rautiainen on lauluissaan kuvastanut niin suomalaisen miehen mustimpia tuntoja kuin Kosovon kauheuksiakin. Yhteiskunnalliseksi hän ei kuitenkaan halua itseään määritellä.

”En ole sen yhteiskunnallisempi kuin kukaan muukaan. Ne tekstit, jotka minulle on kirjoitettu tai jotka olen itse kirjoittanut, kertovat sellaisista asioista, jotka ovat itseä ja varmasti muitakin mietityttäneet. Tässä yhteydessä ne on puettu laulun sanoiksi. Onhan se sillä tavalla ajatellen yhteiskunnallisempaa kuin vaikka Gimmel. Tosin Gimmelhän on loistava yhtye. Sitä täytyy olla monenlaista musiikkia, ei toinen ole toista parempaa.”

Rautiaisen mukaan Niskalaukaus ei kuitenkaan jatka enää täysin samalla linjalla kuin ennen. Ensimmäiset levyt saattoi vielä tehdä lähes samalla muotilla, mutta nyt on aika muuttaa suuntaa.

”Tällä hetkellä on selvää, että tällä formaatilla luu on kaluttu loppuun. Se asettaa tietynlaisia paineita seuraavaa levyä kohtaan. En tiedä minkälaisia, en halua sitä leimata vielä tässä vaiheessa. Mutta meillä on aikomus sitä johonkin suuntaan muuttaa. Olisi ihan hyvä, että muutkin suomalaiset bändit ajattelisivat samalta kannalta. Minun mielestäni ei ole mitään järkeä tehdä samaa levyä kerta toisensa jälkeen. Ei saa jäädä paikalleen.”

Rautiaisen mukaan keikkailu maistuu vielä, mutta tulevaisuudessa on monia kysymysmerkkejä. Kotonakin olisi mukava viettää kesiä.

”Onhan tässä aika monta vuotta tällä tavalla nämä kesät menneet. Uskon, että lähivuosina tulee olemaan jonkinlainen välivuosi. Pillit pannaan pussiin joksikin aikaa. Ei ensi kesänä vielä, mutta jossakin vaiheessa tulee varmasti ajanjakso, jotta voi katsella, että mitähän tässä nyt seuraavaksi tekisi. Se on hyvä, jos sen tauon tajuaa itselleen järjestää. Tällä hetkellä haluan olla mahdollisimman paljon kotona.”

Veri vetää kuitenkin ajoittain lavalle, eikä Timo Rautiainen tule musiikkiaan hevillä hylkäämään.

”Positiivisella tavallahan tätä pitää työnä, koska työstähän on kysymys. Mutta hauskaa tämä on, ja vielä jaksetaan. Minkäs ikäisiä ne Rolling Stonesit on, nehän on yli kuusikymppisiä. Lavalle mennään, jos siihen on hyvä syy. Mutta ei pidä roikkua kiinni sellaisessa, mihin ei itsestä enää ole.”

Haastattelu julkaistu : 2003-06-23
Kirjoittaja : Mia Ylönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua