In Flames
Haastattelussa göteborgilaismetallin kovimpiin nimiin lukeutuva In Flames, joka viihdytti Provinssirockin lauantaissa raskaamman musiikin ystäviä raivokkaalla setillään. Yhtyeen laulaja Anders Fridén ehti vastata muutamaan kysymykseen ennen keikkaa.
Millaista on olla Provinssirockissa? Tehän ette ole olleet täällä aikaisemmin
-Hienoa, vaikka kyseessähän taitaa olla enemmänkin mainstream-festivaali. Täällä ei ole pelkästään metallia, vaan kaikenlaista musiikkia. Kyllä tästä silti hauskaa tulee.
Luuletko että fanit löytävät tänne?
-No, sen näkee sitten. Toivotaan niin. Ehkä saamme musiikkiamme läpi myös uusille kuulijoille.
Onko sinulla ollut mahdollisuutta käydä katsomassa muita bändejä täällä? Tai onko aikomusta?
-Olin katsomassa Audioslavea ja Kentiä eilen. Ja tänään haluaisin nähdä Queens of the Stone Agen, mutta ne soittavat heti meidän jälkeen. Pitää vain kuivata hien pois ja juosta päälavalle, jos meinaa nähdä ne.
Olette olleet Tanskassa tekemässä esityötä uudelle levylle. Kertoisitko hieman näistä ”Tuborg”-sessioista?
-Heh, ne sujuivat todella hyvin. Olimme siellä kaksi viikkoa ja meillä oli mukana Pro Tools –vehkeet. Kaikki pystytettiin keskelle olohuonetta, mikitettiin rummut, kytkettiin kitarat, hela hoito. Jammailtiin siellä ja saatiin kasaan 11 uutta biisiä. Pitää vielää työstää muutamaa biisiä ja lopulta siitä tulee uusi levymme.
Kyseessä ei siis ollut mikään studiosessio?
-Ei, me vuokrattiin talo keskellä ei-mitään, jossa ei voinut oikein muuta tehdä kuin musiikkia. Siellä oli pitkä hieno rantakaistale ja muutama naapuri. Grilli oli kaiken aikaa kuumana, ja Tuborg-olutta meni aivan hitosti (naurua). Teimme musiikkia yöt, heräsimme myöhään iltapäivällä, ja teimme lisää musiikkia.
Minkähänlaista materiaalia on luvassa?
-Siitä tulee In Flamesia. Jatkamme sitä samaa polkua, jota kuljemme juuri nyt. Me haluamme säilyttää sen mikä tekee In Flamesista erikoisen, mutta silti jatkaa eteenpäin, eikä katsoa taaksepäin. Mielestäni juuret tulee ottaa mukaansa, eikä päinvastoin. Ne bändit jotka väittävät palaavansa takaisin juurilleen ovat jo menettäneet ne. Pitää jatkaa eteenpäin ja luoda uusia polkuja. Uudesta levystä tulee siis jonkinlainen jatke Reroute to Remainille.
Olette aikaisemmin olleet kiertueella Dimmu Borgirin ja Samaelin kaltaisten bändien kanssa, mutta viime aikoina olette soittaneet yhdessä Slipknotin tyylisten numetal-orkestereiden kanssa. Onko tällä ollut mitään vaikutusta yhtyeenne tyyliin?
-Ei, se oli vaan uskomattoman hauskaa saada soittaa niin isolle yleisömäärälle kuin mitä Slipknot-kiertueella oli ja saada tavata bändi. Nehän on ihan mukavia heppuja, jotka sattuvat tykkäämään death metallista. Mutta Dimmu Borgir ei vaikuttanut meihin, Slipknot ei vaikuttanut meihin… Olemme tehneet tätä niin kauan, ettei mikään yksittäinen bändi pysty meitä muuttamaan. Toisaalta kaiken aikaahan me otetaan vaikutteita muusta musiikista. Ei sille voi mitään, sehän tapahtuu ihan tiedostamatta
Viime levyillähän ovat koneet tuleet mukaan kuvioihin?
-Ne tulivat mukaan jo vuoden 1998 -levyllä, ja sitten enenivissä määrin Claymanilla, joka on vuodelta 2000. Ja useastihan kyse on luupeista, eikä niinkään koneista tai elektroniikasta. Jengi ei vaan ajattele sitä, koska niitä ei heti kuule, vaan ne on matonlailla siellä pohjalla. Ja me tykkäämme käyttää niitä, ne ovat osa meidän nykysoundia. Mutta kyllähän me vielä kirjoitamme kappaleet rock-bändinä; kitaroilla, rummuilla, bassolla ja laululla. Kun kappale on valmiina, me lisäämme siihen loput. Emme koskaan lähde koneista liikkeelle sävellystyössä. Meille on tärkeää pitää kiinni siitä, että kappale on alkujaan metalli- tai rockbiisi.
Onko mitään tietoa uuden levyn julkaisuajankohdasta?
-En ole varma, mutta luulen että se ilmestyy joskus ensi vuoden huhtikuussa.
Ja sitten hieman Triggeristä, viimeisimmästä julkaisustanne. Sehän on siis singlelohkaisu Reroute to Remainista, jossa on kaikenlaista ekstraa. Sillä on uusi kappale, Watch Them Feed, joka on tällainen aggressiivisempi, sanoisinko ”modernimpi” metallirykäisy. Kerro vähän siitä. Onko tämä uusi suunta?
-En tiedä. Halusimme tehdä sellaisen biisin. Ensiksi meidän piti julkaista perussingle, ja tehdä siitä sitten video, mutta ajattelimme että tehdään jotain faneillemmekin. Me olimme jo kirjoittaneet jonkin verran uutta materiaalia, ja sitten valittiin yksi kappale, mikä tehtiin valmiiksi tätä singleä varten. Aikaisemmin kun olemme tehneet jotain ekstraa, on kyseessä ollut vanhasta materiaalista -uudelleen nauhoitetuista versioista tai jostain covereista. Mutta nyt ajattelimme, että mitä helvettiä, tehdään ihan kunnollinen uusi kappale. Halusimme siihen raskaampaa, raaempaa tuotantoa. Nauhoitimme sen itse minun Phlat Planet –studiollani Göteborgissa. Siitä tuli kova ja raaka, varsinainen turpaanvetäisy. En osaa sanoa, onko se merkki tulevasta, sen näkee sitten huhtikuussa.
Triggerillä on myös coveri Genesisin Land of Confusionista
-Se sopi tosi hyvin. Ensiksi kyseessä on hyvä kappale, ja toiseksi sen kautta voi myös ottaa hieman kantaa siihen mitä maailmassa tapahtuu. Haluamme, että kuulijamme miettivät mitä haluamme tällä nyt sanoa. Se on mielestäni sopiva teksti nykyiseen maailmanpoliittiseen ilmapiiriin.
Entäs sitten tämä ”C-64 Karaoke” –versio Moonshieldista?
(Naurua) -Minulla on laite jossa on CID-asema, eli eräänlainen syntikka, jossa on Commodore 64:en alkuperäinen äänisiru. Siinä on siis pelkästään C-64:en ääniä. Ajateltiin, että tehdään coveri itsestämme, ihan huumorimielellä vaan. Jos ihmisillä on hieman huumorintajua, ne varmaan tajuaa jutun. Yritämme aika paljonkin ottaa etäisyyttä tekemisiimme, ja osoittaa että emme ota itseämme niin hirveän vakavasti.
Tässä alkaakin olla kaikki. Haluatko lähettää terveisiä suomalaiselle metallikansalle?
-Kiitos tuesta. Oli fantastista kun viimeksi soitimme festivaaleilla täällä, eli kaksi vuotta sitten Tuskassa. Silloin oli mahtava tunnelma. Nyt on vähän erityyppiset festivaalit, ja on kiinnostavaa nähdä miten täällä menee. Tänne Suomeen on aina hauska tulla soittamaan. Tämä on varsinainen raskaan rockin maa, ja sen näkee myös listasijoituksista. Kunpa Ruotsissakin menisi metallibändeillä yhtä hyvin. Tällaista pitäisi itse asiassa olla kaikkialla maailmassa. Raskasta rockia ja metallia popin sijaan.
Amen.
Haastattelu julkaistu : 2003-06-23
Kirjoittaja : Tom Sundberg
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua