Kotiteollisuus – Alapäästä lantioon

Nummirokin perjantai-illan pääesiintyjä oli vanha humppapumppu Kotiteollisuus. Liejuisella backstagella oli yhtyeen ultravarusteltu keikkabussi, joka oli kiidättänyt miehet levytyssessiosta sateiselle Nummijärvelle.

Pari tuntia ennen keikkaa bussin huuruisissa uumenissa istuu kolme turpeaa miestä, joiden silmäpussit roikkuvat polvissa asti. Laulaja-kitaristi Hynynen, basisti Hongisto ja rumpali Sinkkonen sen todistavat: levytys ei ole kevyttä puuhastelua.

”Levy on tällä hetkellä lähes miksausta vaille valmis”, Hynynen kertoo. ”Äänitys on melkein tehty ja tällä hetkellä nauhalla on 13 biisiä. Vielä tehdään taustalaulut, ja yksi biisi pitäisi äänittää heinäkuun alussa, jotta saadaan lisää valinnanvaraa. Pyrimme täydelliseen kokonaisuuteen, eikä tietenkään onnistuta siinä.”

Lapsille terveisiä

Levyä on äänitetty Hongiston kartanolla Tohmajärvellä. Hynysen mukaan kaikki on mennyt jopa paremmin kuin suunniteltiin.

”Se oli niin leppoisaa ja mukavaa, että suunniteltiin, että me kaikki muutettaisiin sinne asumaan. Hongisto olisi varmaan siitä ihan innoissaan. Ei ole koskaan ollut noin rentoa äänityssessiota. Se oli rauhallisempi kuin edellisen levyn sessio. Ja kun ei ole baareja lähimaillakaan…”

”…Joutui menemään taksilla”, Hongisto mumisee. Basisti kömpi keikkabussin sänkypuolelta juuri ennen haastattelua ja haukottelee nyt useaan otteeseen.

Viime haastattelussa toukokuun lopussa Hynynen arvioi uuden levyn kallistuvan hieman jopa yhteiskuntakriittisyyteen. Nyt ääni kellossa on muuttunut.

”Ihmissuhdelevyhän siitä tuli. Tai en tiedä. Oikeastaan samantyyppinen kuin aikaisemmatkin levyt. Mutta on siinä jotain sanottavaakin. Mutta onhan siellä sitä liirumlaarumiakin”, Hynynen miettii. Hongisto kuittaa:

” Jouni Hynynen tahtoo kertoa lapsille terveisiä.”

”Nimenomaan. Eläkää paremmin, älkää eläkö niin kuin mie.”

Helvetistä itään

Uuden levyn työnimet ovat vaihdelleet iskevästä ”Saatana kärsii helvetissä niin perkeleesti ja vähän hitaasti” –muodosta lyyriseen Sillisateeseen. Nyt kysyttäessä uuden levyn nimeä Hynynen varmistelee ensin Ameebalta (Hongisto) ja Sinkkoselta, saako sen jo sanoa. Saahan sen.

”Se on Helvetistä itään. Siellä Hongiston kotona on Eedenistä itään –elokuvan juliste. Joulukuun treeneissä mie tuijottelin sitä julistetta. Siitä se saatanan systeemi lähti rullaamaan. Se biisi on aika suuntaa-antava. Sen sanotus on hyvin yksinkertainen, selkeä ja se määrittää koko sen levyn suunnan”, Hynynen kertoo.

Vaikka uuden levyllä puhutaan yhä vähemmän kielikuvilla ja sanotaan asiat aiempaa suoremmin, ei raamatullisia metaforia ole hylätty. Hynynen avaa levyn nimen symboliikkaa:

”Helvetistä itään, mihin tässä nyt ollaan menossa. Mitä jos Aatami ja Eeva olisivat aikoinaan lähteneet Eedenistä itään sinne helvetin suuntaan. Mie olen sitä mieltä, että me ollaan menty jo sen ohikin.”

Sinkkonen tiivistää ylelliset ajatukset.

”Samaa paskaahan se on kuin ennenkin. Mutta onhan se muuttunut. Jotain kehitystä on tapahtunut johonkin suuntaan. Miun mielestä kuitenkin parem… tai en mie voi sanoa. En mie osaa sanoa mitään. Jos sen vois jotenkin sijoittaa ihmisen vartaloon, ehkä se on noussut hitusen ylemmäs.”

”Alapäästä lantioon”, Hynynen summaa.

Hongisto haukottelee: ”On vähän rennompi meininki kuin ennen. Äijät vanhenee, ei tarvitse enää saatana vakuutella, että millainen urpo sitä on. Kaikki tietää jo, että tämä on tällainen porukka, soittaa sellaista ja sellaista musiikkia.”

Suuria tunteita vessassa

Viidennen pitkäsoiton jälkeen Kotiteollisuuden pojat lähtevät taas keikkakiertueelle. Kiertue alkaa syys-lokakuussa, ja esityksiä on vajaa 30. Nyt keikkailu ei kuitenkaan kiinnosta, ja bussi suuntaa kotiin heti Nummirockin keikan jälkeen.

”Mietihän tällaista tilannetta: Jätkät on kuukauden haistelleet toistensa kalsareita. Ja sessio päättyy siihen, että lähdetään johonkin vitun Nummirokkiin. Ei vois vähempää keikkailu kiinnostaa tällä hetkellä. Kun pääsisi kotiin ja nopeasti!” Hynynen nauraa.

”Voisi pikkuhiljaa rauhoittua sellaiseen normaaliin elämään”, Hongisto jatkaa. ”Mutta yhdenlainen session päätös on tämäkin. Jos joku kävisi vaan hakemassa sen raiderisatsin viinaa.”

Diablon nokkamies Rainer Nygård kipuaa bussiin höyryävän makaronilaatikkolautasen kanssa. Kotiteollisuuden ajatukset siirtyvät haastattelusta ruokaan. Hynynen haluaa kuitenkin vielä tiivistää hajanaisia ajatuksia:

”Äänitysten jälkeen tulee aina sellainen monttu, ei tiedetä missä ollaan ja mikä tästä levystä tulee. Mutta miksausten aikana homma rupeaa laukeamaan. Rupeaa leuat väpättämään, että vittu tästä tulee hyvä. Nytkin tulee varmasti olemaan sama meininki, ehkä vielä enemmänkin. Esimerkiksi miun piti pari kertaa poistua vessaan itkemään salaa, kun me kuunneltiin, mitä me oltiin saatu aikaan. En mie kehtaa noiden saatanan urpojen edessä ruveta poraamaan. Ehkä siellä on enemmän meikäläisen omia henkilökohtaisia hommia, ei jätkät niitä välttämättä ymmärrä. Eikä tarvitse ymmärtääkään.”

Haastattelu julkaistu : 2003-06-22
Kirjoittaja : Mia Ylönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua