Tytär – Maagista Ja Rankkaa

Kuluvana kesänä järjestettiin Kuopiorock ensimmäistä kertaa. Tuolla kyseisillä festareilla esiintyi myös orkesteri, joka tottelee nimeä Tytär. Kävimme toimittajatoverini Ismon kanssa katsastamassa yhtyeen livesoitantaa. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan kuullut aikaisemmin bändistä mitään.

Tytär räjäytti pankin heti ensikuulemalta. Yhtyeen agressiivinen ilmaisu toimi perkeleen hyvin livenä. Katselimme yhtyeen showta ällistyneen ihailevasti. Bändi jätti heti pysyvän vaikutuksen tähän toimittajan retaleeseen. Seuraavana päivänä festivaalialueen VIP-alueella LetsMakeSomeNoiselle tarjoutui hieman yllättäen kunnia saada haastatella Tytärtä. Ja mehän toki otimme haastattelutarjouksen vastaan, vaikka jouduinkin nopeasti vetämään kysymykset hatusta. Haastateltavaksi VIP-teltan perukoilta löytyi yhtyeen kitaristi Teemu. Mukana oli myös yhtyeen miksaaja Mikko Oravainen sekä tuntemattomaksi jäänyt naishenkilö. Heti alkuun kyselin, että mistä Tyttäressä on oikein kysymys.

-No Tytärhän on Perkele, siitä ei pääse mihinkään. Siis niin, se on ihan vittumaista meininkiä, kai. Mitenkä sitä voi muuten kuvailla, se on ihan hirveätä touhua. (naurua)

-Tytär on oikeasti perheaiheinen bändi, siitä ei pääse mihinkään. Tämä koko porukka silleen ympärillä, se on perhettä, Tiivis ympäristö. Kaikki voi luottaa kaikkiin, kaikki tuntee toisensa todella hyvin.
-Tiivis luottavainen ympäristö, jossa jokainen voi hoitaa oman hommansa, totesi Mikko.

-Syksyllä tämä homma lähtee ihan tosissaan käyntiin. Kaikillä on nyt vähän työhommia. Me tässä vähän lämmitellään. Ollaan just pidetty pitkää taukoa, tavallaan. Viime kesänä soitettiin viimeksi keikkaa. Sitten pistettiin hommat paussille ja mietittiin, että kannattaako tätä hommaa jatkaa ollenkaan. Mutta kuten näkyy, niin veri vetää soittamaan.

Kerroin, että ensimmäinen mielikuvani Tyttärestä oli hirveä mättö. Positiivisessa mielessä tietenkin. Teemu ei ollut asiasta ihan täysin samaan mieltä.

-Ei se mitään hirveätä mättöä ole, sofistikoitunutta mättöä pikemminkin. Ei siihen kannata herpaantua, toistaalta kannattaa herpaantua ja toisaalta ei.

Tytär on vielä melkoisen tuntematon bändi. Tiedustelinkin, että miten bändi itse kuvailisi ilmaisuaan tavalliselle kaduntallaajalle.

-No perkele, se on Surfing-rautalanka metallia, totesi Teemu yksiselitteisesti.
-Maagista ja rankkaa, kuului haastattelua seuraaman tulleen tuntemattoman naishenkilön kommentti.

Maagista ja rankkaa, todellakin. Yhtyeestä paistaa läpi heti ensireaktiona hemmetinmoinen rankkuus ja asenne. Keskustelussamme paljastuikin, että bändin pojat ovat jakaneet asennettaan kansalle jo useamman vuoden. Välillä kuitenkin vähän eri muodossa.

-Tyttärenä ollaan soiteltu 2-3 vuotta, mutta ollaan Wilen ja Mikan (kerhohuone) soiteltu jo 8 vuotta. Aikaisemmin mm. Trio Grounded nimellä. Me ollaan aina oltu huonoja promootiopuolta hoitamaan. Me löydettiin tähän ja manageripuolen hommaan semmoinen henkilö kuin Joni Collan. Joni lyöttäytyi perheen kylkeen mukaan. Hän tuli helvetin hyvänä lisänä tähän hommaan, sillä me ollaan ihan vitun saamattomia ihmisiä – ihan oikeasti (naurua). Me ollaan periaatteessa aina keskittytty ainoastaan soittamiseen, eikä olla oikein kiinnostuttu tuosta promootio-puolesta. Tottakai promootio pitäisi aina hoitaa, joten on hyvä, että meillä on mies pitämässä huolen siitä.

Eli hän tuli tavallaan Tyttärelle isäksi?

-En sanoisi isäksi, kasvattajaksi ehkä, totesi Mikko.
-Ei kasvattaja, se on perheenjäsen.
-Perseelle potkija, se on perheenjäsen, naurahti Mikko.
-Se on perheenjäsen, mihinkään muuhun en lähde silleen vetoamaan. Perheellepotkija on väärä sana.(naurua). Se liittyi perheeseen, ja hoitaa oman osansa koko kombinaatiossa.

Tytärtä voisi verrata monessa suhteessa Mike Pattonin Mr. Bungle projektiin sekä vanhempaan Sepulturaan. Ihan yhtä “sekavaa” menoa, kuin Mr. Bungle, ei orkesteri itse kuitenkaan tarjoa. Teemu kertoikin, että Patton sekä Max Cavalera ovat olleet hänelle suurimpia innoittajia.

-Siinä on kovia äijiä, varsinkin Mike Patton. Se on sellainen tyyppi, jolla on näkemystä moneen hommaan. Kaikkien niiden sivuprojektien kautta mitä se on tehnyt ja tekee Faith No Moren jälkeen ja yhtäaikaa sen kanssa. Patton just korostaa sellaista tiettyä progressiivisuutta sillä tavalla, että tekee aina jotain uutta, eikä se toista mitään. Se on sellainen henkilökohtainen innoittaja. En nyt tietenkään voi puhua noiden muiden puolesta.

Loppuun tiedustelin vielä, että haluavatko he kertoa vielä jotain lukijoille.

-Ei mulla ole mitään muuta sanomista, kuin me ollaan sellainen perheyhteisö johon kannattaa uskoa, jota kannattaa kuunnella, naurahti Mikko.
-Minä en sitten sanonut tuota, totesi Teemu, naurunrevähdyksen saattelemana.
-Kannattaa seurata meidän nettisivuja, sillä paljon tulee tapahtumaan seuraavan puolenvuoden aikana!

Tähän päättyi haastattelusessiomme Tyttären kanssa. LetsMakeSomeNoise kiittää.

Haastattelu julkaistu : 2003-06-11
Kirjoittaja : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua