Bloodpit

Tamperelaisen Bloodpitin sielukas rock-metal on tavoittanut monia korvia. Ahkeralla keikkailulla kerätty fanipohja on mahdollistanut sen, että myös suuremmat tahot alkavat kiinnostua bändistä. Ennen esiintymistään Tampereen uudessa Hella-baarissa laulajakitaristi Matthau Mikojan ja rumpali Alarik Valamo istuutuivat juttelemaan.

Bloodpitin historia juontaa niinkin kauas kuin vuoteen 1994, jolloin Matthau ja toinen kitaristi Paavo Pekkonen tapasivat toisensa. Miehet ovat nykyisin vasta vähän yli parikymppisiä, joten rock-unelman elättely aloitettiin sangen nuorella iällä. Tuohon aikaan veivattiin heviä, kuten silloisista RIP- ja Turmio-nimistä voi päätellä. Itse asiassa Bloodpitkin kuulostaa rankan metallibändin nimeltä.

Matthau:- Se on kun nimessä on blood, niin se on automaattisesti kaikkien mielestä metallia. Mutta aina meillä on ollut pop/rock-piirteitä. Eihän se kovin rankkaa ole, vaikka biisejä on kyllä laidasta laitaan. Jos joku ostaa levyn pelkästään sillä perusteella, että tämännimisen bändin on oltava tajutonta mättöä, niin se saattaa pettyä.

Vaikka määritelmät ovat kyseenalaisia, niitä tulee aina harrastettua. Allekirjoittaneelle nousi Bloodpitin musiikista ainakin etäisesti mieleen Seattle-scene ja Soundgarden, mutta tarjous ei saa varauksetonta hyväksyntää.

M:- Määritelmää jos kysytään, niin se on meillä rock-metal. Jos grungepuolelta jotakin vaikutetta on, se on sitten ollut Nirvana. Vaikka kyllä mä Soundgardenia olen paljon kuunnellut.
Alarik:- Ja sitten on ehkä tuo Stone Temple Pilots. Jossain lehdessä puhuttiin post-grungesta, mutta ei se oikein kuulosta sopivalta.

Bändin kuin bändin musiikki on usein palautettavissa sen alkulähteille. Rock-metal kuulostaa järkevältä, kun kuulee, että Bloodpitin innostus soittohommiin lähti hyvin perinteisistä osoitteista.

M:- Mulla se lähti Guns’n’Rosesista, pienenä leikin peilin edessä Axl Rosea. Pate Mustajärvestä myös. Paavolla oli Metallica ja se osasto. Eli rock ja metal.

Alarik ja basisti Aleksi Keränen liittyivät Bloodpitiin vasta viime vuoden lopulla. Tästä bändi sai osaavan rytmisektion, sillä kumpikin herroista myös opiskelee musiikkia. Asennepuolellakaan ei ole valittamista. Yhtye pitää yllä melko reipasta treenitahtia.

A:- Tarkoitus olisi pitää kahta kertaa viikossa. Nyt vasta päästään vauhtiin, kun Aleksi muutti Lahdesta tänne.
M:- Aina jos on keikkoja summassa, niin ennen keikkaa käydään vetämässä yhdet reenit. Mutta tuota kahta kertaa viikossa pyritään pitämään keskiarvona.

Nollasta sataan

Vieraillessani bändin sivuilla kiinnitin huomiota kunniakkaaseen keikkamäärään. Demoja on tehty tähän asti vain kolme, joten ilmeisesti keikkailu on ollut prioriteetti.

M:- Keikoillahan se kuulijakunta kasvaa.
A:- Onhan niitä keikkoja ollut aika paljon jos ajattelee, että ei ole ollut mitään keikkamyyjää missään vaiheessa. Aika paljon on niin päin, että meihin otetaan yhteyttä.

Bloodpit on keikkaillut paljon ikärajattomissa paikoissa, ja se yleensä takaa sen, että innokasta fanipohjaa alkaa muodostua. Tästä on hyvänä esimerkkinä Negativen hiljattainen ponnahdus koko kansan tietoisuuteen.

A:- Me voidaan tehdä ihan yhtä hyvin k18-paikassa keikka, ja jengi diggaa, ja sitten jossain ikärajattomassa paikassa, ja jengi diggaa. Meillä on laaja kuulijakunta, nollasta sataan.

Kun esitän hieman kierrellen, että Negative voisi muutenkin olla relevantti vertailukohta, Matthau ja Alarik nyökkäilevät hyväksyvästi. Bändien treenitilojakin erottaa vain seinä.

M:- Välillä vedetään Moment Of Our Lovea piruuttamme. Paremmin kuin ne, heh. Mutta ei tuo vertaus ole ollenkaan loukkaava. Aina on sellaisia ihmisiä, jotka ei siedä mitään, mutta ei mua kiinnosta.
A:- Me ollaan samaa ikäluokkaa, samasta kaupungista ja vielä kavereitakin. Ei me vaikutteita toisiltamme oteta, mutta ehkä se on sinne päin samantyylistä.

Biisien teko on Bloodpitissa pääasiassa Matthaun ja Paavon harteilla. Uusi kokoonpano on tosin mahdollistanut sen, että biisit syntyvät entistä enemmän jamipohjalta.

A:- Aina kun Matthau tuo kämpille jonkun jutun, ja sitä aletaan soittaa, se alkaa hiljalleen kuulostaa Bloodpitilta. Eli kyllä ne biisit yhdessä ainakin sovitetaan.

Bändin teksteistä on vastuussa Matthau. Niiden syntyprosessi ei ole miehelle itsellekään kovin selvä.

M:- Pistän ajatuksia paperille ja kaikkia fiiliksiä. Monesti joku kysyy, että mitä toi ja toi tarkoittaa, mutta en mä itsekään aina tiedä.

Sana leviää

Bloodpit on voimakkaassa nosteessa. Vankka keikkakokemus ja fanipohja ovat saaneet myös levy-yhtiöt kohottelemaan kulmakarvojaan. Miehet ovat suunnitelmista kuitenkin vielä vaitonaisia.

M:- Sopimusta ei ole pöydällä, mutta kaikenlaisia virityksiä on. Tänäänkin on yksi tyyppi tulossa katsomaan keikkaa. Jossain vaiheessa saadaan levy pihalle, se on varmaa.
A:- Ei oikein voi sanoa vielä mitään, kun ei tiedä itsekään.

Underground-tietoisuus Bloodpitista on hämmästyttävän vahvaa etenkin kun selviää, että bändi on promotointipuolella melko laiska.

M:- Helvetin vähän me ollaan demoja lähetelty mihinkään. Sana leviää vaan niin saatanan nopeasti.
A:- Mä oon löytänyt jotain saksalaisia musiikkisaitteja, joissa on saksankielisiä esittelyitä meistä ja linkki sivuille.

Bändi on esiintynyt jopa MTV3:n Popula-ohjelmassa, johon se pääsi myös ilman omaa panostaan.

A:- Se tyyppi oli lukenut jonkun arvion meistä ja kutsui meidät sinne vieraiksi. Ei me sen eteen mitään tehty.

Viidakkorumpu on siis nettiaikanakin pätevä väline, ja kenties juuri netin ansiosta entistäkin tehokkampi. Bloodpitista kuullaan vielä varmasti. Illan keikka osoitti, että nämä miehet ovat aivan valmiita suurillekin areenoille.

Haastattelu julkaistu : 2003-06-04
Kirjoittaja : Vilho Rajala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua