Thyrane – Ei Enää Saatanaa

Thyrane julkaisi jokin aika sitten uuden Hypnotic-albumin. LetsMakeSomeNoise otti selvää mitä bändille kuuluu näin levyn julkaisun jälkeen. Vastailemassa oli bändin kitaristi Avather.

Helppo kysymys alkuun, eli mitä Thyranelle kuuluu juuri nyt?

– Mitäs tässä, levy on viimein pihalla ja nyt ihmetellään ihmisten kommentteja. Myös pikkuhiljaa aletaan miettimään keikkasuunnitelmia tuonne loppukesälle. Mietteissä on myös jo seuraava levy jolle on jo muutama biisinpohja suht valmiina.

Monet bändit tuntuvat siirtyvän perinteisestä blackista riffipainotteisempaan ja/tai koneellisempaan suuntaan (vrt. Kovenant). Black Harmonynkin kaoottinen mättösoundi on vaihtunut myöhempien levyjen myötä pelkistetympään tyyliin, ja kuorosyntikoista on siirrytty industrialmaisiin ääniin. Harvoin kuitenkaan käy toisinpäin. Mistä tämä muutos omalla kohdallanne johtui?

– Jatkuva tyylin muuttuminen johtuu lähinnä siitä, että ei sitä jaksa kovin kauaa toistaa itseään ja tehdä samanlaisia levyjä. Omaksi huviksi tätä ensisijaisesti tehdään. En kyllä pysty kuvittelemaan tilannetta, että tänäkin päivänä jatkaisimme edelleen Black Harmony -demon linjoilla, siinä olisi kyllästynyt jo monta kertaa. Musiikkimaku laajenee vuosi vuodelta enemmän ja siinä ohessa myös kokeilunhalu lisääntyy musiikkia tehtäessä. Ei tässä silti mitään ole allekirjoitettu, ettei sitä mättöä tulisi meillä enää olemaan.

Vieläkö edelliset levynne kuulostavat omasta mielestänne hyviltä, vai onko musiikkimakunne jo muuttunut niin radikaalisti että enää ei tahdo maistua?

– Kyllähän ne hyviltä kuulostaa vieläkin mutta esim, Symphonies Of Infernalitya kuunnellessa on jo pitemmän aikaa vituttanut sen äänimaailma. Ei oikein pysty käsittämään, että mitä sitä on silloin miksatessa ajateltu ja sovittaessa myös. Hieman turhan kaoottinen ja ohut soundipolitiikka vie munan sinällään hyvistä biiseistä. Olisi helvetin mielenkiintoista joskus nauhoittaa uudelleen pari biisiä siltä levyltä. Black Harmonyllä soundit palvelevat paremmin sitä musiikkia. Kyllä niitä edelleen siis jaksaa joskus kuunnella.

Myös lyriikat ovat jollain tavalla typistetympiä kuin aiemmilla levyillä. Useat sanoitukset tuntuvat olevan suoraviivaisen jumalanpilkan sijaan mietitympiä, ja monessa biisissä mainitaan mm. valheet, pelko, pettäminen ja teeskentely (“who is he / the ultimate judge / the back-stabber / who promises so much”). Viittaako levyn nimi “Hypnotic” jotenkin levyn teemaan vai onko koko levyllä ylipäätään sanoitusten puolesta mitään yhtenäistä teemaa?

– Ei siinä sanoitusten puolesta ole mitään teemaa, ainakaan siihen ei olla pyritty. Tiedä sitten, jos sieltä joku löytää jotain… Levyn nimi tuli päätettyä aika loppupeleissä, kun ei tahtonut oikein keksiä mitään tarkasti levyn sisältöä alleviivaavaa. Kyllähän tuo kuvastaa kuitenkin ainakin osaa levyn musiikista ja sanoituksista. Se päätettiin, kun alettiin sanoituspuolta miettimään, että nyt ollaan varmasti kantamme ilmaistu tarpeeksi vahvasti sekä Saatanaa huudettu melkeinpä jokaikisessä vanhassa biisissä, joten oli aika siirtyä silläkin puolella hieman uusille vesille.

Lyriikoita on ollut tekemässä monta eri ihmistä. Miten tämä onnistui käytännössä? Oliko tekstejä vaikea sovittaa yhteen, vai olivatko kaikki heti “samoilla linjoilla” sanoitusten suhteen?

– Eihän nuo sanoitukset nyt aivan samoilla linjoilla kulje. Kennylle ja Gorathille sanottiin, vain että mitä siellä ei saa olla eli esim. erästä s-alkuista sanaa. Muuten annettiin aika vapaat kädet. Suurin osa sanoituksista valmistui vasta studiossa, yhteen biisiin taisi tulla sanat niin lopussa että Blastmor lauloi ne purkkiin samantien, kun ne saatiin tehtyä, eli tuoretta pitäisi olla…

Miten biisien sävellys bändin sisällä toimii ja mikä Thyranea inspiroi?

Lähinnä se menee niin että Blastmor väsää riffit, joita tulee yleensä kun ollaan treenaamassa. Niistä sitten vaan porukalla kasataan kokonainen biisi. Niin se on mennyt jo oikeastaan melkein alusta asti. Eli ei mitään tietokoneen kanssa kikkailuja. Kyllä se inspiraatio tulee eniten ihan jokapäiväisestä elämästä, kaikesta mitä ympärillä tapahtuu, jos tapahtuu. Ja jos mitään ei tapahdu niin onhan sitten olemassa erilaisia “tuotteita”, ja kas, taas tapahtuu.

Minkälaisia kommentteja olette saaneet uudesta levystä?

– No niitä on kyllä tullut laidasta laitaan. Siis aivan käsittämätön määrä oikeastaan. Samaelin Passage-levyyn on moni verrannut mikä on aika mielenkiintoinen vertaus. Sitten on tietenkin se Kovenant/Rammstein. Mutta myös yhä useammin esille tullut asia ja myös ehkä tärkein on se että moni on sanonut että ensimmäisellä kuuntelukerralla levy on kuulostanut tylsältä, mutta useamman kuuntelukerran jälkeen se onkin yhtäkkiä avautunut ja kuulostanut helvetin hyvältä. Eli ilmeisesti levy vaatii useamman kuuntelukerran toimiakseen.

Eri tyylilajien yhdistyessä alkaa olla välillä vaikeaa vetää tarkkoja rajoja genrejen välille. Mikä tekee black metallista black metallia, eli mitkä kriteerit pitää täyttää, että musiikkia voisi kutsua blackiksi?

– Eiköhän siihen edelleen päde se yksinkertainen asia, että metallimusiikki jossa on saatanalliset sanoitukset on se lähtökohta. Uusinta levyämme en menisi sanomaan Black Metalliksi.

Jos saisitte valita kaksi bändiä soittamaan kanssanne keikalle, mitkä ne olisivat? Miksi?

No joo… Blastmor taisi vastata samaan kysymykseen yhdessä toisessa haastattelussa, että Marilyn Manson joten sanonpa itse sitten vaikka että GGFH. Tulisi aika provosoiva ja kipeä esitys.

Ja loppuun pohdiskeleva kysymys: mikä black metallissa on parasta ja mikä huonointa?

Molempiin: true black metal “(stereo)tyypit”

Kiitos haastattelusta!

Haastattelu julkaistu : 2003-06-03
Kirjoittaja : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua