Spiha – Ura nousussa, jalat tukevasti maassa

Tuoreen levyn markkinoille lyönyt Spiha on herättänyt huomiota nyt enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin. Annetaanpa yhtyeelle tilaisuus selventää nykyistä tilannettaan ja nöyryyttää toimittajaa tylyin faktoin. Haasteltavana on basisti Bomber elikkäs Henri Fagerholm.

– Teillä on Helsingin seudulla suhteellisen kova maine hurjana keikkabändinä. Koskas voimme odottaa taas vierailuja muualle vai riittääkö aika semmoiseen?

Bomber (B): Me ollaan tässä jo viidettä vuotta keikkailtu Helsingissä. Keikkoja on kyllä ollut muuallakin: Jyväskylässä, Tampereella ja Turussa, mutta aika pienellä promootiolla. Jyväskylässä oli hyvä keikka BAR 68:ssa. Ja samoin oli Turku Shadow Clubilla viime vuonna. Tampereella ollaan oltu kahdesti. Ekalla keikalla oltiin 69:n lämppärinä, talo täynnä mut kaikki odottivat pääesiintyjää “which was nice”! Toisella kerralla olimme Tulliklubilla viime vuoden talvella. Paikalla oli viisi tyyppiä, mutta vedimme keikan silti täysillä läpi. Ainakin ne viisi istuivat koko ajan paikoillansa. Nyt olisi tarkoitus aloittaa syksyllä viikonloppu klubi rundi. Varmasti tulemme Tampereelle syksyllä. Rocktops hoitaa keikat nyt.

– Onko harkinnassa kenties festareilla esittäytymistä tänä kesänä tai onko sellaisesta mahdollisuudesta puhuttu?

B: Olemme Ruisrockin varauslistalla. Emme ehtineet tämän kesän rientoihin, koska levy tuli suhteellisen myöhään ulos, 4. huhtikuuta siis. Suurin osa bändeistä oli jo siihen mennessä buukattu. Mutta tulevan keikkapitoisen syksyn ja kovan metelöinnin jälkeen olemme varmasti ensi kesän riennoissa mukana.

– Medianäkyvyyttäkin on tullut hiljattain. Onko se aiheuttanut mitään erityistä huomiota? Tarkoitan tällä nyt esim. levyarvosteluja ja radiosoittoja, jotka tuo paremmin kansallista näkyvyyttä.

B: Yllätyin itse, että juttuja ja arvosteluja on ollut melkein jokaisessa alan lehdessä. Joni Kasanen, levy-yhtiömme pomo on sijoittanut myös paljon mainostamiseen (lehdissä kilpailuja ym.). Radio SuomiPopissa olemme sijalla yksi juuri nyt.

– Joskus teihin on viitattu stonerista puhuttaessa. Mitäs mieltä olet koko stoner-höpinöistä ja tästä “leimaamisesta” nykyisellään?

B: Vuosia sitten saattoi olla jotain stoner -juttuja. Mutta ei me kyllä mitään stoneria olla, ei sitten millään. Mun mielestä stoneria on Cathedral, Orange Goblin, Terra Firma ja Stadin/Turun Mannhai on sadan prosentin stoneria. Meillä ei ole edes alavirettä. Kitarat on normaalivireessä pudotetulla D:llä. Stonerissa pitää olla ainakin kaksi sävelaskelta pudotettuna, muuten tulee sanomista tai kenkää… (Heh heh…) Mutta tietysti meissä voi olla stonervaikutteita. Kyllähän kaikki hyvä musiikki vaikuttaa meihin. Vertauksina on ollut esim. Doorsista MC5:n kautta Iron Maideniin ja Depeche Modeen. Unohtamatta Iggy and the Stoogesia.

– Täten olisi varmaan paras, että luonnehtisit lyhyesti bändiä “provinssien maallikoille”, jotka eivät välttämättä ole siitä tärkeimmästä – musiikistanne – perillä?

B: Hyvää ryyppäysmusaa. Niinkuin meidän rumpali sanoi: 60-luvun heviä!

– Onko Egoreactor mielestäsi “bändin näköinen levy”? Ajattelen tuota teidän julkisuuskuvaanne eli oliko yhtään paineita tehdä tietynlainen levy? Joku teidät tunteva voi vähän miettiä jo pelkkää albumin nimeäkin hyvinkin syvällisesti…

B: Ei meillä mitään hirveitä paineita ollut. Biisit olivat hallussa eli treenattiin pirusti ennen studiota. Se muuten säästää aikaa ja rahaa ja biisit kuulostavat paremmilta. Seuraava levy on vielä kovempi.

– Miltäpä matskutilanne näyttää tulevaisuutta ajatellen? Karsittiinko nyt jotain pois?

B: Kyllä meillä on jo ainakin viisi uutta kappaletta seuraavalle levylle. On hienoa soittaa uusia biisejä. Tulevat keikat tekevät uusista biiseistä todella hyviä. Uudet biisit on hyvä viedä keikoille hyvissä ajoin ennen studiota. Ne muovautuvat keikoilla ja samalla niitä oppii tuntemaan paremmin. Ei levyltä jäänyt pois juuri mitään. Olemme juuri herätelleet paria vanhaa biisiä henkiiin.

– Onko teillä ollut viime aikoina jotain tosi kovaa innoittajaa? Joskus tulee itse kuunneltua jotain Black Sabbathia ja olen huomaavinani semmoisia vaikutteita teilläkin. Samaa voi kai sanoa Maidenin kohdalla. Olenko aivan hakoteillä?

B: Itse asiassa puolet bändistä on kuunnellut juuri kasariheviä ja noita pimeitä puolia. Voisin sanoa, että melkeinpä kaikki bändit ovat vaikuttaneet meidän bändiimme. Ei voi mitään. Onhan sitä musiikin parissa kasvanut … Voisin [myös] väittää, että noin puolet bändistä on myös progen ystäviä. Itse ainakin olen kuunnellut hirveesti vanhoja 70-luvun “vegaanidinosauruksia”. Yes, King Crimson, Gentle Giant unohtamatta suomalaisia, WIGWAM, Jukka Tolonen jne. … 18-vuotiaana kun tuollainen musiikki alkoi kiinnostaa, niin eniten noissa bändeissä kuitenkin kolahti basso ja rummut. Esim. Yesin 1970-luvun alun levyillä on aivan törkeen kovaa soittoa. Kyllähän hyvät melodiat ja kunnon soittaminen toimivat vieläkin joka musiikin genressä.

– Viimeisenä tietysti pitää kysyä omaa suosikkikappaletta uudelta levyllä. Mut sytytti ainakin heti avausraita ja Scratch hulppeine syntikkasaundeineen…

B: Mä pidän Egoreactorista ja Altamontesta, kaikkia on kiva soittaa!!!

Toimitus kiittää ja välittää eteenpäin hyvän kesän toivotukset myös Spihan puolesta.

Haastattelu julkaistu : 2003-05-26
Kirjoittaja : Mikko Hyvärinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua