Independent Fruit Company – hedelmätuotantoa ruohonjuuritasolla

Viime vuosituhannen lopulla perustettu Independent Fruit Company on pääkaupunkiseudulla toimiva levy-yhtiö/bändikollektiivi. Sen kaksi perustajajäsentä ja pääasialliset pyörittäjät Teppo Jalava ja Ville Könönen ovat tuttuja myös Blanketin riveistä. Hienon Independent Fruit Company Vol, 1 –kokoelman innoittamana päätin ottaa selvää mistä tässä touhussa oikein on kyse. Pieni istunto jälkimmäisen herran kanssa osoittautuikin varsin valaisevaksi.

”Eihän levy-yhtiöiden tarvi olla mitään”

”Kun painaa jotain ensimmäisiä demoja, tai mitä tahansa, sitä aina sanotaan, että kantsii pistää joku koodi. IFC oli aluksi ihan sellainen.”, Könönen kuvailee levy-yhtiön syntyä. ”Keksittiin vetävä nimi, tehtiin äkkiä kotisivut ja julkaistiin muka omia (Blanket), vaikka niitä ei varsinaisesti sen kummemmin julkaistu, keikoilla vaan myytiin jotain demoja. Se ei tosiaan ollut mitään…mutta toisaalta, mikä sitten on? Missä se raja kulkee? Mikä on levy-yhtiö, mikä ei?”

IFC:n taustakaksikko keskittyi pitkään vain omaan Blanket-yhtyeensä puskemiseen, kunnes Könösen vanha ystävä ja Varttisäkin basisti, Johannes Lahti, sai kuulla tästä ”pseudolevy-yhtiöstä” ja halusi välttämättä oman bändinsä mukaan.

”Minä selitin että ’ei tää ole mitään, perustakaa tekin joku oma’, mutta se oli että, ’ei ei, me tullaan teille’”

Sittemmin ovat IFC:yn liittyneet myös Vesilaitos ja Clark Kent, jotka niin ikään löydettiin kaveripiiristä.

Ns.-meininkiä ja demoja

”Ajateltiin koko ajan että pitäisi tehdä jotain, ettei olisi vaan pelkkä kotisivu ja sellainen ns.-meininki. Jo sillä ns.-meiningillä rupesi tulemaan demoja 2-3 viikossa, mikä oli aluksi siistiä. Että saa ilmaiseksi musaa himaan.”

Demojen perusteella ei kuitenkaan kiinnitetty yhtään bändiä, eikä se koskaan ollut tarkoituskaan. Ammattimainen netti-ilme saattoi osaltaan johtaa harhaan.

”Jengi katsoi sitä kotisivua ja ajatteli, että me voitaisiin oikeasti olla joku levy-yhtiö, vaikkei me aluksi oltukaan”

IFC:ssa ymmärretään kyllä hyvin aloittelevia bändejä, onhan Blanketillakin pitkä kokemus demojen lähettämisestä. Könönen katuu vain, ettei alusta saakka lähettänyt palautetta bändeille.

”Se oli tylyä. Mutta kun niitä tuli niin helvetisti ja niitä vaan kasaantui. Nyt mä on yrittänyt vastata ja olla ystävällinen. Ja sitten kirjoitettiin vihdoinkin sinne kotisivuille, että älkää lähettäkö demoja – ei me olla sainaamassa ketään”. Tapahtumien järjestämisen kannalta on demoista kyllä ollut hyötyäkin. IFC on järjestänyt muutaman onnistuneen yhteiskeikan, jossa omien aktien lisäksi on ollut myös demobändejä soittamassa.

Neljän splitti limaista viihdettä

Todellista aktivoitumista ei vielä vuoteen 2002 mennessä ollut yhtiön pyörittäjien mielestä tapahtunut, joten syntyi idea Independent Fruit Company Vol. 1:sta, eräänlaisesta suuremman luokan split-julkaisusta, jossa kaikki neljä yhtyettä olisivat edustettuna, kukin kolmella biisillä. Levy julkaistiin viime lokakuussa, ja oli allekirjoittaneen mielestä yksi vuoden parhaimpia indiejulkaisuja.

”Siitä tuli hyvä. Siinä on hyvää variaatiota, laatu on ihan kohtalainen ja siitä saatin ihan hyvännäköinen paketti. Eikä se vaatinut mitään yli-inhimillisiä uhrauksia.”

IFC Vol. 1:en kansilehdykästä löytyy hauskan ironinen esittely, jossa kerrotaan levy-yhtiön aloittaneen perustajien autotallista, onnistuneen yli odotusten ja luoneen koko maailman kattavan bisnesimperiumin. Alkuperäisestä idealismistamme ei ole jäljellä enää muuta kuin vetävä nimi. Tuotamme limaista viihdettä eikä meitä kiinnosta muu kuin lasten viikkorahojen vieminen.

”Se on hiton hyvä! (naurua) Peuralan Ville (Vesilaitoksen silloinen laulaja) ja mä istuttiin mun luona ja kirjoitettiin jotain 20 sellaista älytöntä vaihtoehtoa. Se kertoo hyvin meidän tarinan sellaisella sopivan kierolla tavalla.”

Hyvin tuotetun ja masteroidun levyn vastaanotto mediassa oli rikollisen vaisua. LMSN:n lisäksi vain Desibeli.net kirjoitti siitä arvion. Isompi printtimedia jätti IFC Vol. 1:en täysin vailla mainintaa.

”Se oli suurin yksittäinen pettymys, ja se kyllä vitutti, koska siitä olisi ollut niin helvetisti apua. En tiedä sitten mistä se oli kiinni. Okei, se on splitti, mutta se on kuitenkin ihan laadukasta tavaraa. Ne jotka sen on ostanut/saanut on kuitenkin tykännyt”.

Levyä myytiin enemmän kuin kohtuulliseen hintaan: 5 euroa. IFC:n markkinointiosastolla toivottiin edullisuuden alentavan levynostajien rimaa kantaa splitti kotiin varsinaisten ostosten ohessa. Ikään kuin kuriositeettina. IFC.lla ei varsinaisesti ole mitään jakelijaa, vaan tuotetta on perinteiseen tapaan tyrkytetty levykauppoihin. Könönen ei välttämättä näe jakelun puuttumisessa mitään ongelmaa.

“Se on vähän sellainen muna-kana tyyppinen juttu, että onko ongelma se ettei ole jakelua vai se ettei ole vielä yleisöä, joka haluaisi sen levyn. Kyllähän sen saa meidän nettisivuilta tilattua ja se tulee kahdessa päivässä himaan postissa”

60 sivun ero Heinolaan

IFC:lle voi löytää esikuvia erinäisistä punkkilabeleista kuten washingtonilaisesta Dischordista ja kotimaisesta Combat Rockista. Ja sitten on tietenkin Heinolan ikioma Levy-yhtiö.

”Kovin juttu ehdottomasti, mistä on ollut eniten hyötyä ja joka on samalla esimerkki siitä, miten asiat voi tehdä hyvin, on Levy-yhtiö. Me lähetettiin joskus nuorina ja naiveina sinne demo, ennen kuin tiedettiin näistä kuvioista mitään. Ja yllättäen sitten Arska vastasi. Sanoi että ’Helvetti, tosi hyvä demo, hyvä meininki, mutta ei me nyt sainata ketään. Tässä on kuiteski tällainen pieni dokumentti mikä saattaa jeesata teitä tulevaisuudessa.’ Vittu, se oli sellainen 60-sivuinen Word-dokumentti. Siinä oli kaikki. Ohjeita: Älä tee näin, tee näin, jos teet näin tapahtuu näin, tämä on huono homma, mutta näin tää menee jne.. Sitten siinä oli joku 20 sivua levykauppoja yhteystietoineen ja osoitteineen, 20 sivua radioasemia Suomessa… Jälkeenpäin kun sitä on katsellut, huomaa miksi IFC on IFC ja Levy-yhtiö on Levy-yhtiö. Se on just se 60 sivua.”

Ylevää löpinää ja yhteisöllisyyttä

IFC:n kotisivuilla on eräänlainen ideologinen manifesti, jossa mm. käy ilmi pyrkimys maanläheisempään levy-yhtiö-toimintaan. Könönen suhtautuu varsin kriittisesti tuohon aatteellisuuteen.

”Ideologia on yksi juttu ja konkretia on toinen. Jos ideologioista ei koskaan seuraa mitään konkreettista, on niitten hyöty vähän siinä ja siinä. Se on sitten jotain ylevää löpinää kotisivuilla jostain toimintaperiaatteista. Me tavallaan tiedetään mitä halutaan muttei vielä tiedetä miten se saavutetaan. Se splitti oli askel oikeaan suuntaan. Että hommat voi hoitaa ilman mitään isoja budjetteja ja kuitenkin julkaista suhteellisen laadukasta musaa. Ei mitään CD-R:iä joissa on jotkut faijan duunissa kopioidut kannet.”

Pyrkimystä olisi myös Suomen punk- ja HC-piirien kaltaiseen yhteisöllisyyteen.

”Siellä on asiat ihan helvetin hienosti hoidettu. Endstandit, Wastedit ja Manifesto Jukeboxit…nehän tekee ihan älyttömän menestyksekkäästi omaa juttuaan, mutta ne on silti ihan ulkona kaikista rumbista ja soundeista. Valtamediassa on vain siellä täällä pilkahduksia, kuten Tammisen Jannen ohjelma MoonTV:llä.”

Tiiviin yhteisön takia myös levyjen jakelu toimii ilman mitään varsinaista jakeluverkostoa. Eli homma toimii niin kuin pitää. Samanlaista yhteisöllisyyttä Könönen toivoisi myös IFC:lle, vaikka sen yhtyeet liikkuvat enemmänkin akselilla alternative-rock-pop.

”Me ollaan meidän bändien edustamalle musiikille yritetty luoda sellaista yhteisöllisyyttä. Että 1+1 ei olisikaan 2 vaan 3, että siitä tulisi yhteyksiä jonnekin muualle. Mutta se konkretia on loppujen lopuksi osoittautunut aika hankalaksi. Tosin, eihän siellä punkpiireissäkään mitään ruusuisia alkuja ole. Se on sellaista puurtamista, että syntyisi se yleisö. Mutta se jengi on myös tosi, tosi aktiivista, ja ne tekee valtavasti työtä. Meillä taas on kaikki opiskelut, päiväduunit ja muuta hässäkkää”

Vol 2?

”Ehkä syksyllä. Kyllä minun tekisi mieli. Onhan se tyhmä tehdä volume yksi, jos ei ole volume kahta. Ehkä, jos me keksitään jokin hyvä materiaali. On siinä myös se että jengi mieluummin tekee sen oman EP:n”

Varttisäkiltä ei ole tullut mitään uutta pitkään aikaan, mutta jotain kiinnostavia uusia kykyjä saattaisi mahdolliselle kokoelmalle päätyä. Mistään varsinaisesta bändikatraan laajenemisesta ei kuitenkaan ole kyse.

”Jos ne ei ole ihan kavereita, voi olla että niillä on hieman vääränlaisia odotuksia, että ’yes, nyt me ollaan levy-yhtiöllä’, ja sitten ne luulee, että me tehdään kaikkea niiden vuoksi. Vaikka loppujen lopuksi me voidaan tehdä kovin vähän. Eihän me kuitenkaan sen kummemmin sainata ketään, se on vähän sellainen harmaa rajanveto meillä.”

Tarjoan Könöselle tilaisuutta pieneen markkinointiin, mutta mainoslauseen sijasta hän lähettää terveisiä aloitteleville bändeille:

“Jos levy-yhtiöt ei kiinnitä teihin mitään huomiota, ei kannata masentua, sillä hommia voi tehdä ominkin voimin ihan tyylikkäästi. Me ollaan mielestäni hyvä esimerkki siitä.”

IFC bändejä keikoilla:

Blanket: 1.6 Louhela Jam, Jokiuoman puisto, Vantaa
Vesilaitos: 2.7 On the Rocks, Helsinki
Clark Kent: 9.8 Bar Alahuone, Helsinki

Haastattelu julkaistu : 2003-05-23
Kirjoittaja : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua