Sethian – “Jos jotain tehdään, se tehdään sitten kunnolla.”

Sethianin vokalisti Tapio Wilska on juuri saapunut Finntrollin kanssa Katatonia-kiertueelta. Ruotsalaiset eivät ilmeisesti olleet yhtä synkkää porukkaa kuin musiikistaan voisi päätellä ja kiertueen jälkimaku onkin ehdottoman positiivinen.

-Noh, kun nyt pahin kiertueväsymys on ohi, voi laittaa taas asioita perspektiiviin. Kiertue oli noin ylipäätään todella hyvä reissu, pikkuruisen alkukankeuden jälkeen tultiin Ruotsin poikain kanssa erittäin hienosti toimeen. Hiukka hiljaisenpuoleisia poikiahan Katatoniat ovat, mutta kyllä se viski aina kielenkannat irroittaa. Pojathan jossain vaiheessa kertoilivat paljonkin siitä, etteivät ole oikein koskaan tulleet kovin hyvin toimeen kiertuekumppaneiden kanssa, mutta nyt pienen alkupelästyksen jälkeen oli niin hauskaa ettei koskaan aiemmin. Jotain yhteistyötä tullaan varmasti tulevaisuudessakin tekemään, siitä ei liene epäilystä. Oma lukunsa oli kiertueen englantilainen crew, joiden kanssa pidettiinkin sitten urakalla mukavaa. Kiertuemanageri Les (entinen Cradle of Filthin koskettelusoitinhemmo Lecter muuten) oli jo kovasti innoissaan hommaamassa meille Britanniaan keikkoja, ja tulevaisuudessa tullaan näiden tekniikan yms. hemmojen palveluksia kyllä käyttämään.

-Vaikka itse sairastuinkin pahoin kiertueen päätteeksi, tärkeintä lienee se, että hyviä keikkoja vedettiin ja hauskaa oli. Tietysti se Finntrollin kirous pysyi mukana tälläkin reissulla. Tällä kertaa promoottorin nimeltä First Contact Agency muodossa. Miehen mokailujen takia jouduimme perumaan kaikki Ranskan keikat paitsi yhden. Muutenkin oli Mr. Alfien kautta kulkenut hiukka ristiriitaista tietoa suuntaan jos toiseen. No, ysimillisellä polviin. Perästä kuuluu.

Jo 1998 perustetun Sethianin debyytti ilmestyi vasta nyt, viitisen vuotta sen jälkeen, kun bändi näki päivänvalon. Seuraavaa albumia tuskin tarvitsee odotella yhtä kauan, syyt “viivästymiseen” kun ovat varsin luonnollisia. Yhtyettä leimaa kunnon vanhanaikainen rehellisyys, kiireettömyys ja asioiden kunnolla tekeminen, nimikään ei ole tuulesta temmattu vaan perustellusti ja maulla valittu.

-No, seuraavaa lättyä ei tarvitse odotella näin kauaa. Studio on jo periaatteessa varattu. Nimihän tulee periaatteesta sieltä egyptiläisestä mytologiasta, tosin se kyllä edustaa minulle itselleni hiukka monijuonteisempaa konseptia kuin se iänikuinen ”napataanpa juttuja Egyptistä, faaraot matkaa ja jumalat tuomitsee”, joka on kuulunut tietynlaiseen hevin tekstimaailmaan maailman sivu. Sanotaan nyt sitten pähkinänkuoressa, että se juontuu pitkälti sellaisesta gnostilaisuuden ja eurooppalaisen okkultismin perinteestä, ajatuksesta tällaisesta vastarannan kiisken, kyseenalaistajan, totuuden ja tiedon etsijän hahmosta. Paljon ollaan käytetty termiä ”My will be done” vastakohtana tälle kristilliselle ”Tapahtukoon sinun tahtosi”-ajattelulle.

-Bändin historiasta sen verta, että tuo viisi vuotta soitettiin paljon, hiottiin biisejä, suurimmat toimintaa hidastaneet asiat olivat kenties juuri sellainen välillä alyttömyyksiin noussut itsekritiikki ja ehkä eniten se että haluttiin juuri oikeat miehet messiin, eikä mitään nihkeää projektitouhuilua. Levyllä vanhin kappale on Blood Calling joka on eka tälle bändille tehty biisi vm. 1998 ja joku Epitaph taisi valmistua lopulliseen muotoonsa studiossa. Ikä ei ollut kriteeri, kun raakattiin matskua levylle, haluttiin parhaat biisit ja nimenomaan vahva kokonaisuus. Jäi kyllä tekemättä tästä syystä muutama aivan sikahitti, noh, ehkä sitten seuraavalle.

Sethian ja Finntroll ovat nykyisin Wilskan pääasialliset bändit. Miehen vanhoista orkestereista esimerkiksi Wizzardhan vaikuttaa nykyisin Saksassa ja Nattvinden’s Gråtiahan ei ole ollut vuosiin.

-Nämä ne bändit nyt ovat. Onhan tässä viritteillä parikin enempi projektiluontoista juttua mutta niistä sitten myöhemmin. Sen takiahan minä musiikkia teen että erilaisten juttujen soittaminen ja luominen on hienoa puuhaa. Ja jep, kyllä minun osalta nuo Wizzut ja NG:t ovat kuopattuja juttuja. Joskus kyllä ollaan humalassa leikillään mietitty, että olisi hubaa tehdä joku keikka NG:llä vaikka Kuopion Työnkulmassa. Eipä vaan taida ikinä toteutua.

Finntrolliin mies päätyi luonnollista tietä.

-Peikkometsän miehet olen tuntenut vuosikausia, Finntrollin mukana olen kierrellyt jonkin verran miksaajana ja valomiehenä ja ihan selkeästi diggaillut bändiä niin saatanasti. Kun Katlan ääniongelmat alkoivat valjeta koko laajuudessaan, hän itse ehdotti ja pyysi minua mikin varteen. Ja helppohan se toisaalta oli remmiin hypätä, bändissä kun on mukana läheisimpiä ystäviäni. Paljonhan tässä on sen orkesterin jatkoa joutunut miettimään, tiedät kyllä syyn. Silti elämä jatkuu ja jotenkin kaikista tuntui että yhtyeen hautaaminen olisi silkkaa kusemista Temen muistolle.

Finntrollin uusimmalle julkaisulle Visor om slutetille Wilska on puuhannut Madon laulu-kappaleen, jossa ilmeisesti hoetaan jonkinlaista manausta. Mitähän siinä tarkalleen ottaen sanotaan?

-Siinä nyt vaan manataan esille maan henkiä, mustaa matoa ja nostatetaan omaa luontoa ylös toimintaan. Suomen kansan perinneviisautta on tämä.

Into the Silencen vaikutteista kuuluvat läpi ainakin Priestin, Maidenin ja muiden “itsestäänselvyyksien” lisäksi 80-lukulainen hard rock, varsinkin kertosäkeistöjen lauluista tämä tulee mieleen. Vaikutteita imetään tosin laajemmaltakin.

-Jokaisella meillähän on varsin laaja ja erilainen musiikkimaku. Ehkä se eniten läpi kuuluva yhteinen suosikki on Queensryche. Oman vaikutteensa on varmaan antanut (vaikkei ehkä niin kuuluvasti) sellainen kasari speed/thrash metal, jota Jussin (Koponen, kitaristi) kanssa ollaan maailman sivu kuunneltu. Itse kuulen biiseissä paljon erilaisia vaikutteita, kitaraosastossa ja stemmojen käytössä kuuluu paljon Thin Lizzyä, vaikkei tuosta meidän kitarapartiosta kukaan mikään fani taida ollakaan. Jos jotain yhteenvetoa etsisi, voisi mieleen tulla sellainen isoilla melodioilla kyllästetty kasarihevi/hard rock, ilman sitä hiuskiinnettä, huulipunaa ja perseenheilutusta. Ja onhan siellä paljon asiaa modernimmista lähteistä, jotain Paradise Lostia on myös miehet kuunnelleet kovasti. Ja helvetti, tällä hetkellä kuuntelen itse taas Lee Aaronia, että siitä sopii repiä. 😉

Mistä mahtoi tuli idea kolmen kitaran käyttöön? Levyllähän tämä ei kuulu niin hyvin kuin voisi etukäteen kuvitella, ehkä johtuen soundeista. Haettiinko levylle tietoisesti tällaista aika rauhallista äänimaisemaa?

-No joo, levyä tehtiin hyvin pitkälti niiden laulujen ehdoilla. Tuollainen selkeämpi soundimaailma tuli jotenkin luonnostaan. ”Kolme kitaraa” -biiseissä on kuitenkin kovin suuri osa kitaraharmonioilla ja haluttiin saada hommat toteutettua livenä niin kuin ne on levylle lyöty. Niitä kitaroita ei käytetä niinkään sen helvetinmoisen metelin aikaansaamiseksi, vaan vaihtelun ja tietyn syvyyden aikaansaamiseksi sointiin. Ei niinkään pyritä mihinkään elämää suurempaan vaan sellaiseen ihmisen kokoiseen kokonaissoundiin.

Sethianin sanoitukset ovat lähes kokonaan Wilskan käsialaa, ja rakkauden kaipuu ja sen käsittely muutenkin tuntuu olevan punainen lanka. Esimerkiksi Love under Willissä tunnutaan menevän samaan aikaan kahta eri reittiä, välillä vaelletaan pimeässä mutta kuitenkin naisen kanssa tuntuu olevan asiat kunnossa.

-Mielenkiintoinen tulkinta. Olen tässä treenikauden aikana lueskellut noita tekstejä läpi ihan sillä lailla kriittisellä mielellä. Sellaista ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja tunteiden teemaa itse löydän neljästä biisistä. Kantavampi teema tällä levyllä on ehkä enempi sellainen illuusioiden menettämisen huomaaminen, oman voiman ja totuuden löytäminen menettämisen kautta. Kyllä ne tekstit ovat ihan suoraan omaelämänkerrallista tilitystä, jokainen liittyy johonkin tapahtumaan tai elämänvaiheeseen viime vuosien aikana. Tarkoituksena oli ensin laittaa levyynkin, missä kyseinen teksti on kirjoitettu (tai missä se on saatettu alulle). Siellä oli jotain aika mielenkiintoisia (hotelli Lissabonissa, St. Vituksen katedraalin piha Prahassa).

-Viime vuosina olen viimeksimainitussa kaupungissa käynyt viisi kertaa ja viettänyt siellä aikaa enemmänkin. Historialtaan, näkymiltään ja ihmisiltään aivan silkkaa mahtavuutta se kaupunki. Onhan se aina ollut sellainen toisinajattelijoiden, okkultistien, alkemistien ja taiteilijoiden koti, johtuen varmaan siitä hyvästä oluesta, Becherovkasta ja absintista.

-Joitain biisejä olen itse kutsunut työvaiheessa niihin liittyvien ihmisten nimillä, mutta tämä menee jo aika henkilökohtaiseksi. Love Under Willissä minulle itselle on sellainen hyvin tietty kotiinpaluun fiilis, niin, eipä tuo sinun tulkintasi ihan harakoille mene. Rakkaus kaikissa muodoissaan lienee kuitenkin yksi elämän perustotuuksia.

-En edelleenkään tykkää selitellä tai analysoida tekstejä “auki”, joku roolihan kuuntelijallekin pitää jättää, ainakin itselle voi liiallinen selittäminen artistin puolelta jollain lailla “pilata” kappaleen, jos se itselle tarkoittaa jotain. Esimerkiksi Dream Domain -kappale kuitenkin edustaa jollain lailla sitä alitajunnan temmellyskenttää, josta unet ja muutkin tietoisen tason ulkopuolelta tulevat asiat tulevat. Your guess is as good as mine.

Sethian ei ole mikään studioprojekti vaan oikea bändi, joka nähdään myös lavalla. Keikka Tavastialla Tarotin lämppärinä on jo varmistunut.

-Jeh, livenä ihmisten edessä soittaminen on se syy miksi musiikkia ainakin minä teen. Kirjoittamisen aikaan on suunnitelma seuraava: Nyt tehdään pistokeikkoja se minkä ehditään. Kiertueita aletaan miettimään tuossa kesän ja kiireiden mentyä. Vielähän ei Sethianin nimi ole niin suuri, että keikkoja satelisi. Mieluummin tehdään tällä orkesterilla kuitenkin harvemmin ja hyviä keikkoja, tämä on kuitenkin jo sellainen paletti liikutella ja hallinnoida, ettei ihan joka pizzerian nurkkaan lähdetä. Jos jotain tehdään, se tehdään sitten kunnolla, tuo kuvaa muutenkin hyvin pitkälle tämän bändin ajatusmaailmaa. Mitään elämää suurempaa showta ei nyt ihan heti aleta rakentamaan, mutta voisin uskoa, ettei katsojalle ainakaan hirveän tylsää keikalla tule olemaan. Ei sinne kuitenkaan seisoskelemaan ja kenkiin tuijottelemaan olla menossa. Tulkaa katsomaan, muuta en sano.

Ja minkähänlaista settiä olisi odotettavissa? Bändin 80-lukuun kallellaan olevaan musiikkiin voisivat ainakin ajatuksen tasolla sopia jotkut parin vuosikymmenen takaiset helmet.

-Onhan sitä jotain covereita mietitty, mutta niiden tekoon pitäisi olla joku vankka peruste minun mielestäni. Ainakin näin alussa paukutetaan ihan omalla matskulla eteenpäin. Sanotaan nyt näin, että ihan mitään kasaridiscohittiä ei ole suunnitelmissa tehdä, mutta pari aika pervoa ideaa kelluskelee bändin sisäisissa keskusteluissa.

Levyllä soittanutta Nightwish-nokkamies Tuomas Holopaista ei kannata keikoille odotella, mutta muita vieraita lavalle on tulossa.

-Aika alusta lähtien oli selvää, ettei Tuomas tule meidän kanssa keikkoja soittelemaan. Ja näin sen pitää mennäkin. Vakijäsen on kyllä haussa, mutta kriteerit ovat aika kovat. Saa ottaa yhteyttä, jos tuntee hinkua päästä koskettelusoittimia piuvaamaan. No, voihan tässä nyt senkin kertoa, että ainakin tuon meidän Tavastian vedon koskettimet soittaa vanha ystävä ja aseveli Trio Niskiluikauksesta, Nils Ursin. Monihan ei varmaan tiedä noin yleisesti, että mies on aivan perkeleellisen kova soittaja myös koskettimissa. Eli Täystuhon Veljeskunnasta löytyy miehiä aina apuun.

Haastattelu julkaistu : 2003-05-21
Kirjoittaja : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua