Superchrist – Spacepunk tulee, oletko valmis?
Superchrist on virkistävä tuttavuus numetallin dominoimassa demobändikatraassa. Bändi yhdistelee sujuvasti konebiittejä kitaroihin ja onnistuu kuulostamaan milloin tärähtäneeltä diskolta, milloin vääristyneeltä grungelta. Kun tähän lisätään billycorganmainen laulu ja huolellisesti riimitetyt sanoitukset, saadaan aikaan täysin uudenlainen musiikkityyli, space punk.
ENKELINHIMOSTA SYNTYI TEHOJEESUS
Matkalla haastattelupaikalle mietin, miten ihmeessä tunnistan Superchristin jäsenet.
Pelko on kuitenkin turha: Superchristin laulaja-kitaristin Mikon turkoosinväriset
hiukset loistavat kauas. Hetken päästä seuraan liittyvät myös rumpali Lassi ja basisti
Sonja. Yhdessä nämä kolme ovat soittaneet Superchristina noin vuoden verran. Yhteinen
historia ulottuu kuitenkin paljon kauemmas.
“Me ollaan kaikki tunnettu toisemme kauan ja soitettu yhdessä erilaisissa kokoonpanoissa,
esim. minä ja Sonja Angel Lustissa,” Mikko kertoo.
“Tosin Sonja tuli mukaan tähän bändiin vasta noin vuosi sitten, kun meidän edellinen
basisti kyllästyi hommaan. Sitä ennen bändin nimikin oli Jesuschrist,” Lassi selventää.
Nimi vaihdettiin onnekkaan erehdyksen myötä. Eräät poikien tutut olivat muistaneet bändin nimen väärin ja vääntäneet siis mielessään Jesuschristin Superchristiksi. Superchrist kuulosti kuitenkin bändin mielestä paremmalta ja niin nimi vaihdettiin lopullisesti. “Onhan se parempi, ettei nimessä ole mukana enää sitä rienausaspektia, vaikka se edelleen herättää kuitenkin huomiota”, Lassi huomauttaa. ” Ja meidän eka keikka oli Jyrkissä“, muistelee Sonja. “Mä en ollut kokenut bassoon aikoihin, mut telkkariin vaan piti mennä soittamaan!” “Se oli sitä aikaa, kun Jyrkiin pääsi soittamaan, vaikkei ollutkaan mikään iso bändi, kunhan vain näki vähän vaivaa”, Mikko lisää.
RISTIRETKELLÄ HYVIEN BIISIEN PUOLESTA
Mitä sitten on space punk?
“Se on rock-elementtejä sekoitettuna konejuttuihin ja sellaiseen dance-henkiseen
biittiin. Se on sellaista musaa, mitä jengi voi joraa, mutta mitä voi myös kuunnella
jossain Semifinalin tapaisessa mestassa. Ideana olisi yhdistää bändisaundi ja Chemical
Brothers,” Mikko kertoo.
Bändin jäsenten vaikutteet tulevatkin lähes mistä vaan. Lassi tunnustaa kuuntelevansa suomalaista fuusiojatsia ja heviä, Mikko Smashing Pumpkinsia ja erinäisiä konebändejä. Sonja taas osaa ulkoa kaikki 70-luvun iskelmät. “Hyvä biisi on aina hyvä biisi”, Sonja summaa.
Hyvistä biiseistä space punkissa onkin ensisijaisesti kyse. Avainsanana biisien teossa Superchristilla on tarttuvuuden ja tietyn hyvän poljennon löytäminen. “Mä teen yleensä biisien rungot ja loput muotoutuu sitten treeneissä”, Mikko kertoo. “Meillä on sellainen sivistynyt diktatuuri”, sanoo Lassi ja nyökkäilee Mikon suuntaan. “Mä en ainakaan usko, että mikään bändi edes vois toimii täysin demokraattisesti.”
Entäs ne sanoitukset, miksi riimejä?
“Mä tykkään sellasesta lastenlorumeinigistä”, Mikko virnistää. “Jotain riimejä on etsitty
ihan sanakirjan kanssa, mut ei ne silti oo mitenkään Eppu Normaali-pohjalta väkisin
väännettyjä, vaan on niissä aina jokin ajatuskin. Joitakin ihmisiä riimit tietty
ärsyttääkin, mut onhan rap-biiseissäkin aina riimit eikä kukaan niistä koskaan valita.”
Superchrist pysyy tyylilleen uskollisena myös fanituotteiden suhteen. Keikoilla ei myydäkään tavalliseen tapaan t-paitoja, vaan vaaleanpunaisia ostoskasseja. “Meillä on tavoitteena, että jokaisella vastaantulijalla olis meidän kassi”, Sonja nauraa. “On niissä se hyvä puoli, että ainakin talvella ne on näkyvämpiä kuin t-paita”, lisää Mikko. “Ja kesällä vois tehdä t-paitoja, sit talvella pipoja ja housuja…” Sonja innostuu.
INDIEDUUNARIT JA TULOSVASTUU
Kun bändillä on hyviä biisejä, omaperäinen saundi ja vielä nimikin sille, ei voi välttyä
HIM- ja lovemetal -assosiaatioilta. Koska Superchrist valloittaa maailman?
“Meillä on ollut virityksiä levydiilin suhteen, muttei mitään konkreettista vielä”,
Mikko kertoo varovaisesti, muttei suostu paljastamaan yksityiskohtia.
“Keskusteluja on käyty, mutta tuntuu, ettei levy-yhtiöt oikein uskalla ottaa riskiä,”
Lassi sanoo. “Aina on se sama sana kummittelemassa, se ‘tulosvastuu’. Mulla on kyllä
aika paljon patoutumia tän jutun suhteen, joten parempi ehkä etten mä nyt aloita
selittämään mitään”, Lassi lopettaa eikä yllytyksestäni huolimatta suostu enää sanomaan
asiasta sanaakaan.
“Kyllä mä joskus ihmettelen, mitä niitten päässä liikkuu,” Mikko huokaa. “Vaikka
kyllähän sen toisaalta ymmärtää, miksei ne uskalla riskeerata. Mut ehkä joskus…”
“Vaikka meillähän ei oo ikinä ollu sellasta, ettei suvattaisi minkäänlaista itsensä
myymistä”, sanoo Lassi. “Ei me mitään indie-jumalia olla! Jos joku tuottajaguru tulisi
sanomaan, että nyt tehdään levy, niin kyllä oltaisiin valmiita muuttamaankin jotain
juttuja. Kunhan se ei olisi mitään N’Sync-meininkiä, että suurin piirtein kerrottaisiin,
mitä vaatteita saa pitää.”
Radiosoittoon Superchristia on päätynyt satunnaisesti. “Radio Mafia soitti meidän ‘Material Girl‘ -coveria Upteekissa, se oli niiden mielestä hyvä läppä”, Mikko kertoo. “Mut yleensä radiosoitto on hyvää tsägää: joku, joka on hommannut meidän levyn, on antanut sen sitten eteenpäin. Mitään massiivisia lehdistö-attackejä me ei olla tehty, kun ne vaatii niin hirveästi aikaa ja energiaa.”
Toistaiseksi Superchrist tekee siis pohjatyötä ruohonjuuritasolla. “Me ollaan tehty paljon keikkaa pääkaupunkiseudulla ja sitten jotain pistokeikkoja kauemmas. Festareilla ei tänä kesänä varmaan juuri soiteta, kun niille on niin vaikea päästä, jos ei ole mitään levyä esittää,” Mikko kertoo. Bändin keikkaseura on usein tyyliltään hyvinkin erilaista kuin Superchrist. Keikkoja saadaan ja järjestetään frendipohjalta, jolloin samana iltana voi kuulla space punkin lisäksi vaikka rapcorea. “Jos me aateltais niin, että mennään keikalle vain sellaisten bändien kanssa, jotka kuulostais samantyylisiltä kuin me, niin eihän me päästäis ikinä mihinkään”, huomauttaa Lassi. “Meillä on nyt sellanen periaate, että tehdään keikkaa koko ajan. Jengi ei vaan pääse meistä eroon! Me ollaan sellasia perusduunareita, jotka uskoo, että joskus joku oikea tyyppi kuulee meidän keikan ja haluaa tehdä meidän kanssa levyn, joka myy jotain kaksi miljoonaa kappaletta.”
Toivottavasti niin myös käy. Näistä duunareista ei nimittäin halua päästä eroon. Discon, punkin ja rockin nimeen: aamen.
Haastattelu julkaistu : 2002-05-13
Kirjoittaja : Sari Keskinen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua