Finntroll

LetsMakeSomeNoise haastatteli Suomen peikko-kuningasbändi Finntrollia uuden Visor Om Slutet -levyn tiimoilta. Osansa sai myös juuri päättynyt Euroopan-kiertue. Kysymyksiin vastaili yhtyeen kosketinsoittaja Trollhorn.

-Mennään tänään suoraan asiaan. Visor om Slutet löytyy tällä hetkellä jokaisen itseään kunnioittavan levykauppiaan valikoimista. Mitkä ovat omat tuntonne tämän akustisen levyn tiimoilta?

T: Hyvät! Levyä oli äärimmäisen hauska tehdä, joskin välillä vähän pelotti, että mitä tästä oikein on tulossa. Saimme yllättävän paljon ns. “oikeaa” matskua sessioissa kuitenkin aikaan, joten levystä ei tullutkaan ihan täydellistä floppia. Saattaa tietenkin olla, että monet ihmiset vierastavat levyä sen ollessa ns. “akustinen”, mutta kyllä sillä mielestäni kuuluu kuitenkin silti selkeästi mikä bändi on kyseessä. Ja mikäli joku nyt jättää levyn ostamatta, koska siellä ei löydy sähkökitaraa kahtakymmentä sekuntia enempää, niin ei sillä meille ole niin väliä – teimme kuitenkin levyn omaksi iloksemme, ja hauskaahan se vaan on, että Spine sen viitsii julkaista ja joku vielä jopa ostaakin sen!

-Mistä tuli ajatus tehdä akustinen folk mini-cd?

T: Somniumilta joskus muutama vuosi sitten… Hänen ideansa oli kuitenkin alunperin tehdä vanhoista biiseistä akustisia versioita, minkä kuitenkin ennen studion alkua päätimme unohtaa ja keskittyä sittenkin uuden materiaalin säveltämiseen. Muutamat sovitukset vanhoista biiseistä, joita ehdimme kokeilla, olivat aika… villejä, joten ehkä ihan hyvä, etteivät ne päätyneet kokeiluastetta pidemmälle.

-­­­Millaista palautetta olette saaneet levystä?

T: Melko hyvää, joskin paljon on myös porukkaa, jotka eivät pidä koko tuotoksesta yhtään. Mutta se on ymmärrettävää ­- me olemme kuitenkin metallibändi, ja nyt jos Hannu Hevari ostaa pitämänsä hevibändin levyn, joka paljastuukin akustiseksi, voin ymmärtää hänen pettymyksensä. Mutta ei hätää – metallia on vielä tulossa myöhemmin! Yleisimmät sanat ihmisiltä, jotka levyä ovat kommentoineet, ovat olleet lähinnä “elokuvasoundtrack”, “metsä”, ja “peikkomainen”, joten jokainen tämänkin lukija, joka ei levyä vielä ole kuullut voi muodostaa omat johtopäätöksensä siitä.

-Nauhoititte levyn vain seitsemässä päivässä. Miten äänitykset sujuivat?

T: Ohh… joillain helpommin, joillain vaikeammin. Kaikilla oli hommaa kyllä tarpeeksi koko ajan, ja esim. sillä aikaa kun minä vaikka äänitin Samin bassoa, Wilska teki ruokaa ja Samu lämmitti saunaa. Ja jos minä pidin pidempää breikkiä äänittämisestä niin Samuli saattoi äänittää Samun perkussioita, yms. Eli periaatteessa äänitys pyöri noin 12 tuntia päivässä, ja muina aikoina juhlittiin asiaankuuluvan ankarasti saunan, lumihangen, oluen ja makkaran voimin.

-Olette käyttäneet levyllä toinen toistaan erikoisempia instrumentteja. Kerrotte, että miten näistä kaikkia on käytetty ja mistä ideat näihin kaikkiin soittimiin?

T: Käyttötapoja en paljasta, siinä on jokaiselle vähän työsarkaa etsiä niitä erikoisempia soittimia sieltä “tavallisten” joukosta! Ideat eri instrumenttien käyttämiseen syntyivät mm. musakaupassa, josta lähti mukaan erilaisia perkussioita ja pillejä, jonka lisäksi jokaisella meistä oli erilaisia instrumentteja kotona, jotka lastattiin auton kyytiin aloittaessa matkamme kohti Hästholmenia. Bullroarer tosin ostettiin vain ja ainoastaan sen takia, että Teemu (Somnium) rakastui siihen ensi silmäyksellä kaupassa, koska se oli niin ultimaalisen huvittava soitin. Käytimme myös paljon mökin irtaimistoa äänien luomiseen, joilla saimme aikaan mitä mielenkiintoisimpia huminoita ja perkussioita vähän väärinkäytettynä.

-Katla ja Wilska vastaavat uutuuden sanoituksista. Tekivätkö he sanoitukset yhteistyönä vai kumpikin omalla tahollaan?

T: Sekä että. Kummallakin oli käsittääkseni omia lyriikoita, joita he sitten yhdessä hiovat siellä mökissä, ja muokkasivat niistä tarvittaessa kokonaisuuksia. Ja hyviä lyriikoitahan pojilla oli!

-Voitteko vähän valottaa lyriikoiden taustoja?

T: Eipä taida pahemmin kommenttia irrota, minä kun en niiden synnystä sen kummemmin tiedä. Madon Laulun lyriikat on ainakin jostain vanhasta shamaanimanauksesta, ja koko muun levyn kestonkin ajan tunnelma on erittäin apokalyptinen ja synkkä. Aika lopunajan meininkiä on koko ajan, erityisesti mm. kappaleissa Försvinn Du Som Lyser, Den Sista Runans Dans ja Svart Djup.

-Kuullaanko uudella levyllä ollenkaan Katlan vokalisointia vai hoitiko Wilska homman jo päätöimisesti? Ilmeisesti kuitenkin kukin teistä on vuorollaan äänessä albumilla?

T: Kyllä kuullaan, Katla laulaa itseasiassa kolmessa kappaleessa, kuin myös Wilskakin. Sami (Tundra) laulaa yhden kappaleen ja meikäläinen ja Samuli (Skrymer) hoitelee muuten vaan taustalauluja ja stemmoja. Teemu ja Samu (B.Dominator) pitivät huolen epämääräisestä ölinästä pitkin levyä, jota voi kuulla erityisesti kappaleessa Under Varje Rot och Sten.

-Wilska on muodostunut jo legendaksi kotimaisessa metalli-skenessä. Miten päädyitte häneen, kun mietitte uutta laulajaa?

T: Valinta ei ollut kauhean vaikea, olihan hemmo meidän kaikkien henkilökohtainen bänditouhuista tuttu kaveri, ja vielä jopa milloin miksaajana, milloin valomiehenä. Kaiken “kaveribonuksen” lisäksi hän on myös hyvä laulaja ja loistavan “frontmanin” oloinen, mikä tulikin sitten todistettua useammalla keikalla.

-Asiasta toiseen. Palasitte juuri Eurooppaa kiertämästä. Miten kiertue sujui?

T: Oli kivaa, mutta järjestelyt kusi koko ajan pahemman kerran. Milloin keikkoja peruttiin, suihkumahdollisuuksia oli tasan kolme kertaa koko rundilla ja rahatilanne oli mauttoman nihkeä jatkuvasti. Iso kiitos siitä kuuluu vain ja ainostaan First Contact Managementin Alfille, joka ansaitsisi ison kyrvän poikittain suuhunsa ja nyrkin perään. Katatonian jätkät ja koko road crew olivat onneksi helvetin mukavaa sakkia ja heidän kanssaan tulikin otettua soppaa harva se ilta. Ja koko rundillakin oli vain yksi tappelu. Rövfaderin henki elää keskuudessamme!

-Millaista palautetta olette saaneet keikoista?

T: Hyvää, monet jopa maksoivat lipun päästäkseen katsomaan vain meitä, mikä minusta on erittäin sanattomaksi vetävä tempaus! Paras meininki oli mielestäni Sveitsissä ja Espanjassa, kun taas Italiassa oli yleisö selvästi vähemmän kiinnostunut meistä. Aina kuitenkin löytyi ne pari ihmistä, jotka jaksoivat olla täysillä mukana koko keikan ajan ja tämä valoi meihinkin puhtia niilläkin keikoilla, jolloin vastaanotto oli sitten vähän nihkeämpää.

-Kiersitte Katatonian lämppärinä ja edustatte kuitenkin hyvin erilaisia musiikin tyylejä. Miten päädyitte juuri Katatonian lämmittäjäksi?

T: Älä kysy….. Ei mitään hajua. Joku kiertuejärjestäjän poka, kai.

-Tulitteko hyvin toimeen bändin kanssa? Entä millaiset ovat omat ajatuksenne Katatoniasta ja heidän musiikistaan?

T: Erittäin hyvin! Meillä oli pirun hauskaa hemmojen kanssa, etenkin Daniel (rummut) ja Matias, “Kryptan” (basso) osoittautuivat älyttömiksi “kunniasuomalaisiksi”, mitä juhlimiseen tuli. Vaihdeltiin jätkien kanssa numeroita ennen kun jätettiin haiseva keikkadösä vihdoin taaksemme, ja tarkoitus olisikin lähteä Stogikseen rundin vikalle keikalle ihan vaan juhlimaan heidän kanssaan vielä kerran. Alunperin luulimme heidän olevan jotain nihkeitä wannabe-synkistelijöitä, mutta jo ensimmäisenä päivänä arvio osoittautui täysin vääräksi. Musiikistaan pidämme myös, itse olen diggaillut Katatoniaa jo ekasta mini-cd:stä lähtien, joten oli kiva kuulla myös vähän vanhempaa materiaalia setissä, kun ei ne uudet levyt ole mitenkään ihmeemmin kolahdellut. Toisaalta, livenä kuultu matsku upposi kuitenkin allekirjoittaneeseen sen verran hyvin, että täytynee varmaan katsastaa pari välistä jäänyttä levyä kun on aikaa ja rahaa (ensi vuonna).

-Kiitoksia haastattelusta. Haluaisitteko vielä sanoa jotain terveisiä Lmsn:n lukijoille?

T: Olkaa ennakkoluulottomia ja kokeilkaa Visor Om Slutetia! Kiitokset haastattelusta ja pitäkää itsenne humalassa.

Haastattelu julkaistu : 2003-05-03
Kirjoittaja : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua