Incredible Nothing

Helsinkiläinen Incredible Nothing julkaisi hiljattain omakustannedebyytti-ep:nsä. Sen verran tiukkaa tavaraa on levyllä tarjolla, että pakko pojilta oli käydä utelemassa kuulumisia. Vastailemassa oli koko bändi eli Jukka (J) (laulu), Jani (Ja) (kitara), Miikka (M) (basso), Teppo (T) (rummut).

-Kertokaa alkuun lyhyesti, mistä kaikki lähti liikkeelle eli bändin tarina?

Ja: Pari vuotta sitten saatiin Jukan kanssa lukiossa idea perustaa bändi. Alettiin yhdessä tekee musiikkia, kun musiikilliset intressit kävivät yksiin.

J: Koulun musiikkiluokassa akustisen kanssa tehtiin kokeiluja. Miikka pyydettiin mukaan pian sen jälkeen ja Teppo löytyi netin kautta. Muusikoiden.net:iin pistettiin ilmoitus, johon heppu vastasi.

T: Ilmoituksessa haettiin rumpalia ja päätin sitten, että vittu ollaan sitten se rumpali. Pikkuhiljaa se lähti.

J: Viime vuoden Varjoankassa oli ensimmäinen keikka ja siitä se lähti varsinaisesti käyntiin.

-Millainen projekti uuden ep:n tekeminen oli?

T: Levyn teko aloitettiin tammikuussa Seawolf-studiolla Suomenlinnassa, missä oltiin kaksi päivää tekemässä pohjia. Pari kertaa käytiin sen jälkeen vääntämässä jotain bongoja ja pianoja sinne lisäksi. Itse en ainakaan edes huomannut, että tehtiin tuo levy. Vähän kävi soittelemassa rumpuja ja sitten kului kolme kuukautta ja saatiin levy pihalle. Ei mitenkään hämmentävä eikä erikoinen tapahtuma. Kiva sitä oli tehdä.

J: Ei se meille ollut vaikeaa. Kaikki takapirut tekivät sen oikeasti, me vain käytiin soittamassa. Loput levyn teosta hoitui muiden toimesta. Kyllä tuolta levyltä kuitenkin kuulee, että sillä soittaa ihmiset eikä koneet, mikä on ihan tarkoituksellista.

-Miksaukseen on ilmeisesti mennyt tuo loppuaika?

M: Ei me oltu kauhean paljoa tuossa enää mukana sen soittamisen jälkeen. Kerrottiin alkuun, että millaista halutaan tehdä ja lätkästiin muutama levy käteen, että tuollaista. Huomattiin kyllä hyvin pian, että eihän niistä nyt sellaista saa aikaiseksi.

J: Työskentelytapa oli sellainen, että tuottaja Raine Salo ja miksaaja Sami Sarhamaa väänsivät meille noista nauhoituksista jonkinlaisen mallin ja me kerroimme sen jälkeen, mitä minnekin haluamme. Saatiin seuraava versio ja sama ruljanssi uudelleen. Tätä jatkettiin sen aikaa, että saatiin lopullinen versio valmiiksi.

Ja: Levystä tuli kuitenkin hyvin meidän kuuloinen. Meidän ehdoilla tuo kuitenkin tehtiin, vaikka välillä tulikin vastaväitteitä ideoille.

-Mistä vaikutteet on otettu? Ainakin Nirvanaa on tullut kuunneltua paljon.

T: Nirvanasta on koko bändi lähtenyt liikkeelle, mutta ei se enää ole mikään ykkösbändi varmaan kenellekään meistä. Siitä on kuitenkin saatu innostus aloittaa. Itse ainakin ihastuin Dave Grohlin aggressiivisuuteen, tarkkuuteen ja sellaiseen alkukantaiseen toimintaan. Siihen kun pyrkii, niin on aina jotain tavoiteltavaa. Lisää vain omat mausteet, niin se on hyvä tapa edetä ainakin meikäläiselle.

J: Mun laulussa tuo Nirvana kuuluu varmasti selvimmin. Se on vain jäänyt päälle.

M: Nykyään ei enää ole varsinaisesti bändejä, joista ammentaa, vaan ennemminkin biisejä. Yksittäisistä biiseistä saa pieniä palasia, joista sitten kehitellään uusia ideoita.

-Kuinka tärkeä imago teille on?

M: Mulle tuo on ainakin ihan luonnollista. Rokki on show’ta. Tuo on vain kuulunut meihin koko ajan.

J: Pitäis ainakin pikkasen saada itsensä erottumaan muista. Edes näyttää siltä, että bändi on nähnyt vähän vaivaa lavalle päästäkseen.

M: Tietyllä tavalla tuo myös osoittaa sen, että välitämme faneista. Ne on nähny vaivaa tullakseen keikalle ja me nähdään edes sen verran vaivaa, että vedetään hassut vaatteet päälle.

T: Ja kun jengi tulee tännekin katsomaan meitä ja maksaa siitä hyvästä, niin en mä viitsi tulla tänne yöpuvussa. Tai itseasiassahan mä kyllä tulen yöpuvussa *naurua*. Kyllä siinä haluaa antaa omasta persoonastaan osan myös yleisölle. Kivaa se on.

-Imago on aika glam-henkinen.

J: Ääni & Vimma –karsinnassa kuvattiin meitä aika hyvin, että ollaan sellaisia Tatu & Eeka –tyylisiä teinigootteja ja ollaanhan me itse asiassa katottu aika paljon Far Outia. Eeka rules…

-Pääsitte tänä vuonna Äänen & Vimman semifinaliin. Onko tarkoitus nyt puhdistaa koko pöytä?

T: Ei musiikissa voi oikeastaan edes kilpailla. Ei siinä ole voittajia eikä häviäjiä. Se on siistiä, että jengi pääsee soittamaan ja diggailemaan. Olisihan siitä hyötyä, jos siellä menestyy, mutta se on vain muutaman ihmisen mielipide.

M: Siellä etsitään lähinnä sellaista täydellistä pakettia, jota voidaan kehua. Yhdenmukaisuus pukeutumisessa esimerkiksi on jostain syystä tärkeää.

J: Haukuttiinhan meijän tyyli nyttenkin syvimpään suohon. Biisit ovat kuulemma hyviä ja niissä oli ideaa, mutta tyyliin pitäisi keksiä jotain uutta. Miikankin poplaritakkikin on suoraan Lionel Ritchien 80-luvun tyylistä.

M: On se kiva matkia jotain sellaista, josta ei ole edes kuullut koskaan mitään. Se on jo taito.

T: Mut Velcran täti sano, että se diggas meistä ja se on ihan kiva, kun se on niin kissa. Miau.

Ei riittänyt bändin veto aivan Äänen & Vimman voittoon, mutta finaalipaikkaan kuitenkin. Kolmen parhaan joukosta putoaminen ei varmasti kovinkaan paljoa bändiä kuitenkaan liikuta, sen verran toimelias bändi on itsekin, ettei se tarvitse kilpailuja omien kykyjensä näyttämiseen. Kisan muuten voitti kolmen tytön muodostama punk-bändi Takiainen. Kannattaa tsekata.

-Millaisia suunnitelmia on lähitulevaisuuden suhteen?

J: Tämä on nyt ensimmäinen näytönpaikka ja ensimmäinen kerta, kun jengi voi oikeasti kuulla levyltä meitä.

T: Odotellaan tässä treenikämpillä, että joku iso levy-yhtiö tulee hakemaan meidät pois sieltä. Mehän ei levy-yhtiöihin lähetellä mitään. *lappaa samaan aikaan levyjä kirjekuoriin* . Jos tosissaan puhutaan, niin duunataan tätä juttua ja katsotaan mihin se riittää.

-Miten on keikkojen laita kesällä?

T: Kesän lopulla tehdään jotain pienempiä festarikeikkoja ja nyt keväällä on muutamia keikkoja tiedossa klubeilla. Käykää kattelee nettisivuilta. Kesä- ja heinäkuu menevät varmaan vähän hiljaisemmin, mutta sen jälkeen taas jatkuu.

-Kertokaa loppuun vielä ne oman levylautasen sisällöt?

J: Muse, (hed) P.E., Mudvayne ja tietenkin t.A.T.u. Yleisesti tulee kuunneltua paljon raskaampaa mitä itse soitetaan.

Ja: Mä taas tykkään tollasesta vanhemmasta kamasta. David Bowie, Beatles, Doors, Curea ja Placeboa.

M: Mä olen se bändin erilintu. UG-räppiä tulee kuunneltua aika paljon. Kaikki Physcopathic Records alla olevat, ICP, Twizted ja kumppanit. Muut tulee sitten kausiluontoisesti. Kaikkee mis on bassoo.

T: Sigur Ros on viimeisen vuoden aikana soinut suvereenisti eniten. System Of A Down on viimeisin löytö. Placebo, Weezer, Kingston Wall, toisaalta Röyksopp, Don Johnson Big Band. Ja koko bändi diggaa Soul Captain Bandistä. Ja mulle erityisen tärkeä bändi on kavereiden, jo edesmennyt, bändi Oxygenol. Se oli siitä harvinainen bändi, että joka keikalle jakso mennä, koska ne oli yksinkertaisesti niin hyviä ja omaperäisiä ja homma toimi.

Haastattelu julkaistu : 2003-04-29
Kirjoittaja : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua