Godsplague – Lapiolla päähän

Helsinkiläinen Godsplague sai monen vuoden väännön jälkeen ensimmäisen virallisen levyn julkaistua jokin aika sitten. Shovel-ep sisältää viisi raitaa tiukkaa hevirockia ja kävimme kyselemässä tuntoja bändin kitaristilta Eugelta (E) hieman levyn julkaisun jälkeen.

-Miltä nyt tuntuu, kun saitte lopultakin ensimmäisen virallisen julkaisun pihalle? Aika monta vuotta olette jo ehtineet vääntää.

E: Hyvältähän se tietenkin tuntuu, vaikka pieni lafka onkin. Jostain se on lähdettävä. Aika monta kertaa tosiaankin on päästy aivan kalkkiviivoille näiden diilien kanssa. Aika kyyninen suhtautuminen on ainakin itsellä ollut noihin juttuihin, kun on parhaimmillaan oltu jo studiossa tekemässä juttuja, kun on tullut pakit. Silloin levy-yhtiö meni konkurssiin. Hyvä, että nyt saatiin tuo pihalle. Vaikka tuonkin piti kyllä alunperin tulla pihalle jo viime vuoden puolella.

-Mitä kaikkea tapahtui, että tuo levyn julkaisu myöhästyi niinkin paljon?

E: Suurin syy oli Keski-Euroopan tulvat. Se paino oli ilmeisesti tulva-alueella ja sieltä meni kaikki tulvan mukana. Viime marraskuussa tuo piti saada, kun oltiin Ruotsiin lähdössä, mutta sieltä tuli soitto, että homma on tällainen. Jouduttiin lähettää kaikki filet uusiksi sinne. Kun kyseessä oli pieni lafka ja bändi ja painotalo on melko suuri, niin ilmeisesti jäätiin aika pahasti isompien jalkoihin. Se oli suurin syy. Viimeinen viivästys tuli aivan lopussa. Meille jo soitettiin, että nyt ne levyt on tulossa, että ne on jo haettu. Sitten kävi kuitenkin ilmi, että se levy-yhtiön heppu, joka levyt oli hakenut, oli hävinnyt jonnekin. Viikon verran se oli kadoksissa, kunnes kävi ilmi, että heppu oli painunut levyjen kanssa baariin ja ollut hunningolla muutaman päivän ja hävittänyt kaikki puhelimensa ja systeemit. Meinattiin jo, että nyt ne levyt on menny sen siliän tien. Onneksi ei ne olleet kuitenkaan hävinneet mihinkään.

-Miten tuo Strider Recordsin diili sai alkunsa?

E: Jonkin verran läheteltiin tuota levyä ympäriinsä, silloin aikanaan. Nico (Hartonen, vokalisti) oli ollut bändissä vasta pari kuukautta ja vähän kuulosteltiin vasta, miltä tuo soundaa. Ja sehän soundasi hyvältä. Nico oli joskus D-Rayn aikanaan tutustunut johonkin sveitsiläiseen hemmoon, joka oli jossain radiossa duunissa siellä. Heppu tuli viime kesänä Tuskaan, kertoi laittavansa omaa lafkaa pystyyn, kävi tsekkaa meidän keikan ja sanoi sitten, että haluaa tehdä diilin meidän kanssa ja julkaista sen promon sellaisenaan. Lähetettiin valmiit kamat hepulle ja pienien käynnistysvaikeuksien jälkeen levy saatiin pihalle.

-Oliko muita jonossa ovella?

E: Jonkin verran oli vääntöä pikkulafkojen kanssa, mutta siinä on aina ne riskinsä lähteä tuntemattomien kanssa vääntämään. Nico kuitenkin tunsi Striderin hepun, joten oli vähän turvallisempaa lähteä mukaan. Intoa tuolla hepulla riittää. Vielä kun se saa sen valjastettua oikeisiin kohtiin, niin saadaan kunnon jälkeä. Hauska katsoa, miten tämä homma lähtee vetämään. Alkuun julkaistaan nyt siis tämä ep, mutta juttua on ollut albumistakin. Katsotaan vain ensin miten Strider hoitaa hommat tämän ep:n kanssa.

-Mitä muuten tuon ep:n kansi oikein esittää?

E: Siinä on tuon kannen tekijä ja kuva on otettu Australiassa jonkun tieteisleffan kuvauksissa. Monet on luullu, että siinä on Nico, mutta eipäs olekaan. Tuota ehdotettiin ja oltiin, että perkele avaruusalushan se siinä, että mikä ettei.

-Millaista palautetta olette tuosta levystä saaneet?

E: Ihan vitun hyvää palautetta on tullut. Jengi on digannut ja keikoilla meni tuota demoa aikanaan todella hyvin. Parhaiten meni Karjaalla, jossa saatiin 30 levyä kaupaksi ja yleisöä oli vain 50. Moni ei ole myöskään uskonut sitä, että levy on soitettu kerralla sisään. Onhan tuo aika kännissä soitettu ja vielä päin vittua. Mutta siitäpä tuli sitten meidän eka virallinen julkaisu. On sitä pikkasen saksittu lyhyemmäksi, kun innostuttiin vähän jammailemaan.

-Kävitte Ruotsissa heittämässä pari keikkaa. Millaista vastaanotto siellä oli?

E: Meni helvetin hyvin. Ekana iltana oli jotain 150 ihmistä kattoo ja toisena iltana talo oli täynnä eli 350 ihmistä. Siellä näki millaista on oikea rokkimeininki. Kun heitettiin Downia ja Panteraa, niin pukumiehet heitti skrakat nurkkaan ja löivät pullot paskaksi lavanreunaan. Aika fiiliksissä tuolla oltiin. Hyvä mieli tuosta jäi.

Bändi pistäytyi Ruotsissa uudelleen jokin aika sitten ja ainakin kotisivujen mukaan meno oli vieläkin kovempaa.

-Kotisivuiltanne on ollut saatavana myös muutamia uusia biisejä. Millaista palautetta noista on tullut?

E: On niistäkin digattu ihan vitusti.

-Pikkasen erilaista jälkeä tuntuu nauhalle tarttuneen.

E: Joo. Tehtiin noissa sessioissa raskaimmat ja nopeimmat biisit, että sillä tavalla se ei anna kovin hyvää kokonaiskuvaa, mutta raskasta on. Kaljakassien kanssa mentiin taas studiolle lauantai-iltana ja jälki on sen näköstä. Soundit vaan taas väännettiin kohdalleen ja livenä sisään. Petteri (joka omistaa studion) käski jopa vetää uusiksi sen takia, että soitettiin liian skarpisti. Pikkasen rosoisuutta piti saada, niin heppu oli tyytyväinen. Hauskaa oli. Omaksi iloksi noita käytiin tekemässä. Niitä ei tulla muuten julkaisemaan.

-Mitä Godsplaguen tulevaisuus tuo tullessaan?

E: Strider haluaisi julkaista meiltä albumin, mutta ollaan itse vielä vähän miettivällä kannalla. Lafka on kuitenkin pieni ja katellaan, jos vaikka joku isompi olisi kiinnostunut. Mitään nimiä ei ole vedetty mihinkään paperiin. Petteri ehdotti, että alettais tekee jo sitä lättyä sen studiolla. Tehtäisiin pari biisiä kerralla ja sen kimpussa aletaan varmaan seuraavaksi puuhastelee. Jos ei muuta saada niin tehdään sitten masterdiili.

-Miten keikkojen kanssa?

E: Yksittäisiä keikkoja on mm. Kirkkonummella ja Nosturissa. Black League ilmoitti kanssa, että ne haluaa meidät lämppäriksi heidän Suomen rundilleen. Stoner Kingsin kanssa piti olla jo varma Euroopan-rundi, mutta se meni läskiksi. Se on uudelleen nyt työn alla. Festareista ei vielä tiedetä, mutta vastauksia odotellaan.

-Onko jotain tavoitteita asettettu lähitulevaisuuden suhteen?

E: Ei mitään erikoista. Biisejä tehdään koko ajan ja keikkoja niin paljon kuin ehtii. Levyn kun saisi vielä kauppoihin täällä Suomessakin niin se olis hyvä. Pitää varmaan itse alkaa vääntää tuotakin hommaa. Levydiilin jos saisi sellaiselta lafkalta, jolla resurssit samalla tasolla kuin Striderin into. Pääsis näyttää oikeasti jengille, että perkele.

-Kerro vielä loppuun pari viimeisintä levyä, joka on pyörinyt omalla levylautasellasi.

E: Frank Marino & Mahogany Rushin livelevy, Stevie Ray Vaughanin Texas Flood ja Hellacoptersin By The Grace Of God. Noita kolmea on tullu kuunneltua. Varsinkin tuo Mahogany Rushin live on sellainen, mistä voi kuulla sen, mistä meikäläinen ja Zakk Wylde on ottanut juttunsa. Vittu se on kova jätkä soittamaan. Vanhan liiton miehet tietää kuka on kyseessä. Kaikki kitaristit heti hakemaan Frank Marinoa.

Haastattelu julkaistu : 2003-04-15
Kirjoittaja : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua