Katatonia

Ruotsalaisen melankoliametallin messiaat lähtivät hienon Viva Emptiness –levynsä tiimoilta kiertämään Eurooppaa 2.4. Kiertue alkoi suomalaisittain imartelevasti Helsingin Tavastialta. Ennen keikkaa yhtyeen pääkaksikolta, kitaristi Anders Nyströmiltä (A) ja laulaja Jonas Renkseltä (J) liikeni aikaa vastata muutamaan kysymykseen.

–Ghost of Spring –kiertue starttaa tänä iltana. Tuntuuko jokin tällä kertaa erilaiselta? Onko jotain, mitä odotatte erityisen paljon?

A: Tämä on ensimmäinen Euroopan turnee, jossa me itse olemme pääesiintyjiä ja pääsemme näin soittamaan kunnollisia settejä. Siinä kai suurin ero edellisiin kiertueisiin. Kiertue on myös pisin koskaan. Se ulottuu tästä päivästä toukokuun 18. asti ja sen aikana tulee nähtyä koko Eurooppa.

-Matkaatteko myös sellaisiin maihin, missä ette aikaisemmin ole soittaneet?

A: Kyllä, Unkariin…
J: Ja Portugaliin, ja siinä kai ne.
A: Niin, siinä ne. Mutta mehän soitamme nyt monissa eri kaupungeissa, joten monta uutta kaupunkia tulee kyllä vastaan.

-Täällä Suomessakin esiinnytte neljässä eri paikassa.

A: Pitää paikkansa, ja mehän emme ole esiintyneet Helsingissäkään, ei kun hetkinen, kyllähän me Tuskassa esiinnyttiin. Tuppaa aina unohtumaan…

-Niin, siitä pitikin kysyä. Olen kuullut, että kyseinen esiintyminen oli teidän ensimmäinen keikkanne päivänvalossa, pitääkö tämä paikkansa?

J: Joo, se oli ylipäätään ensimmäinen kerta, kun soitimme ulkona. Ja keikka oli keskellä päivää.
A: Olosuhteet eivät oikein olleet parhaimmasta päästä.

-Päivänvalo ei ehkä oikein sovellu teidän musiikkiinne…

J: Ei niin, joten mikään huippukeikka se ei kyllä ollut, mutta ihan hauska siellä oli vetää. Paikalla oli todella paljon yleisöä.
A: Niin, hauskaa oli, mutta ei ollut oikein mitään tunnelmaa. Pitäisi kyllä olla pimeä. Se on todella tärkeää. Klubeissa on muutenkin parempi soittaa, kun on intiimimpää ja tiiviimpää, eikä taustalla ole mitään linnunviserrystä.

-Luuletteko, että uusi materiaali saa hyvän vastaanoton? Voisi kuvitella, että meininki olisi vauhdikkaampaa.

A: Vaikea sanoa.
J: Sitä on ehkä hauskempi kuunnella. Ainakin me toivomme niin.
A: Mehän emme ole vielä kokeilleet uutta materiaalia, joten tänä iltana sen sitten näkee. Niitä uusia biisejähän on tehty vähän livetilannetta ajatellen, että ne toimisivat hyvin livenä. Paremmin kuin vanhemmat biisit, siis. Mutta onhan niissä vielä mukana se kontrasti, että samassa kappaleessa on sekä kovuutta että pehmeyttä. Siihenhän Katatonian musiikki perustuu, eikä siitä pääse mihinkään. Ei siis pelkkää aggressiivisuutta ja tuplabasaripaukutusta, vaan mukana on myös puhtaita kitaroita ja rauhallisia osioita. Aggressiiviset osuudethan ovat nyt aggressiivisempia, joten kontrasti on todella hyvä.

-Aikaisemmin musiikkinne oli paljon tunnelmallisempaa.

A: Niinhän se oli, aikaisempia levyjä tehdessämme emme koskaan ajatelleet livetilannetta, vaan että musiikki kuulostaisi hyvältä kotistereoissa. Ja sellaisena se toimiikin hyvin. Mutta livenä siitä tulee helposti liiankin rauhallista. On myös hauskempaa soittaa, kun on vähän enemmän vauhtia biiseissä. Kyse on kai tasapainosta eri osatekijöiden välillä.

-Puhutaan seuraavaksi uudesta levystä. Voisitteko kertoa hieman Viva Emptinessiin johtaneesta luomisprosessista?

J: Prosessi oli aika tehokas. Aikaisemmin Anders on tehnyt kappaleita kotona silloin, kun on inspiraatio iskenyt. Mutta tällä kertaa päätimme tehdä siitä ikään kuin työtä. Joten ostimme kaikenlaisia vehkeitä ja rakensimme hänen olohuoneeseensa pienen kotistudion. Työskentelimme siellä kaksistaan lähes joka päivä, kahden kuukauden ajan, kunnes meillä oli levy valmiina…
A: Tämä on ensimmäinen kerta, kun me olemme yhdessä säveltäneet koko levyn alusta loppuun. Jopa niin, että teimme jokaisesta kappaleesta täydelliset demoversiot, jotka kuulostavat niin hyviltä, että ne voisi vaikka julkaista.

-Oliko levy raskas nauhoittaa, fyysisesti tai psyykkisesti?

A: Ei vanhoihin levyihin verrattuna, sillä nyt nauhoitimme kaiken digitaalisesti, ja kotistudiosessioistahan meille jäi paljon valmista materiaalia, jonka päälle rakentaa. Aikaisempia levyjä on työstetty Tukholman Sunlight-studiossa, jossa on täysin analoginen laitteisto. Siellä menee paljon enemmän aikaa nauhoituksiin, ja työskentely on erittäin hidasta. Viime levyn tekemiseen vierähti puolisen vuotta, ja se oli aika helvetillistä.
J: Tällä kertaa aikaa kului kuusi viikkoa. Kaiken kaikkiaan.

-Lienette tyytyväisiä lopputulokseen?

J: Kyllä, ehdottomasti.

-Päteekö se vanha klisee, että uusin levy on aina bändin mielestä se paras?

A: Tavallaan sitä on jo kyllästynyt uuteen levyyn, koska sen kanssa on tehnyt niin pitkään työtä. Mutta samalla on jännittävintä soittaa juuri niitä uusia kappaleita livenä.
J: Ja sittenhän sitä on tehnyt niin kovasti työtä, että albumista tulisi parempi kuin edellisestä.
A: Sehän on se haaste, kun levyä tekee.
J: Mutta kyllä niistä vanhoistakin levyistä pitää. Jokaisella on oma paikkansa sydämessä.
A: Mutta olemme kyllä pirun tyytyväisiä uuteen.

-Minkälaista palautetta olette saaneet?

J: Erittäin hyvää.
A: Todellakin. Tällä kertaa ei ole kestänyt niin kauan. Yleensä meidän faneilla kestää jonkin aikaa ennen kuin pääsevät albumin sisälle. Jokaisella meidän levyllä on ollut muutaman kuukauden hautomisaika, ennen kuin se sitten on kolahtanut. Mutta tämä on näköjään kolahtanut nopeammin, en tiedä miksi. Jotkut ovat olleet järkyttyneitä siitä, että se on rajumpi, mutta ovat kuitenkin samalla pitäneet siitä.
J: Arvostelut ovat olleet…
A: …parhaimmat tähän mennessä.
J: Vähän olen kyllä yllättynyt, sillä ne ovat olleet todella hyviä.

– Teidän bändillähän on vasta viime levystä lähtien ollut vakinainen kokoonpano. Kuinka suuri merkitys tällä seikalla on ollut musiikkiinne?

J: Se on ollut erittäin tärkeää. Aikaisemmin ei ollut oikeastaan mitään päämäärää, halusimme vaan tehdä musiikkia, joka kuulostaa hyvältä levyllä. Mutta nyt tiedämme, että meillä on tämä bändi, jonka kanssa voi mennä vaikka kiertueelle.
A: Ja voi myös biisinkirjoituksessa lähteä vaikka siitä, että meillä on helvetin hyvä rumpali. Aikaisemmin emme ole miettineet rumpuja ollenkaan, ne ovat olleet sitä perus-4/4-pohjarytmiä. Riffit olivat paljon tärkeämmässä osassa. Mutta nyt voi tehdä monimutkaisempia riffejä, kun tietää, että rumpali on taitava ja että se pystyy tekemään kaikenlaisia juttuja.
J: Ja rumpali hoitaa vain rumpuja. Aikaisemmin, kun minä soitin rumpuja se oli enemmänkin…
A:…sellainen välttämätön paha.
J: Sitä kannattaa joko keskittyä rumpujen soittoon tai lauluun. Mutta nyt tietää, että jokaisella jäsenellä on oma paikkansa bändissä, ja kun jokainen keskittyy omaan juttuunsa, tulee hyvää jälkeä.

-Kun te lähditte tekemään Viva Emptinessiä, halusitteko tehdä jotain erilaista, vai tuliko siitä vaan tuollainen?

A: Me halusimme tehdä vihaisemman levyn. Tiesimme alusta saakka, että levystä tulee aggressiivisempi.
J: Eihän se ole vihainen, jos vertaa vaikka Slayeriin tai vastaaviin yhtyeisiin.
A: Mutta onhan se Katatonian levyksi vihainen.
J: Me käytämme samanlaisia tunteita musiikissamme, ne ottavat vain eri muodon. Ei meidän musiikissamme ole mielestäni niin suurta muutosta tapahtunut. Sama yhtye, samat tunteet.

-Laulujen dramaattinen kaari on kuitenkin erilainen. Musiikin emotionaaliset elementit, kuten katkeruus ja suru, eivät ennen purkautuneet näin räjähtävänä aggressiona. Tunnelma jäi enemmänkin melankoliseksi ja sisäänpäinkääntyneeksi.

A: Se pitää kyllä paikkansa. Ja eihän sitä halua tehdä jokaiselle levylle samanlaista emotionaalista teemaa, vaan sitä haluaa tehdä erilaisia juttuja. Mutta on se viiva vedettävä johonkin, emme esimerkiksi koskaan tule tekemään iloista levyä. Sen voin luvata. Mutta nuo aggressiiviset osathan käyvät käsi kädessä melankolisten osien kanssa, ja me liikumme koko ajan jossain siellä rajamailla.

-Viva Emptiness on myös erittäin vaihteleva levy, ehkä jopa kaikkein vaihtelevin tähän mennessä.

A: Tuo oli myös erittäin tärkeää, kun lähdimme tekemään sitä, että siitä tulisi vaihteleva levy. Oli tärkeää saada jokaiselle kappaleelle oma identiteetti, että tosiaankin tunnistaa jokaisen kappaleen. Ja tämä onnistui mielestäni pirun hyvin.

-Siellähän on rankempien vetojen ja balladien lisäksi jopa valssia.

A: Aivan, vähän lavatanssimeininkiä (naurua). J: Siellä on paljon löydettävää, ja se on myös tärkeää.

-Hieman lyyrikoista. Onko Viva Emptinessin sanoituksissa jokin tietty teema?

J: Kyllä niissä minusta on. Aikaisempien levyjen tekstit ovat aika itsekeskeisiä, ne ovat lähteneet liikkeelle tietyn tyyppisestä tunteesta. Niissä on paljon taaksepäin katsomista ja melankoliaa. Nyt tekstit ovat tummasävyisempiä ja samalla paljon abstraktimpia. Ne on myös kirjoitettu vähän eri tavalla kuin ennen. Nyt niissä on enemmän sellaisia synkkiä tulevaisuuden visioita. Tekstit ovat mielestäni paljon synkempiä kuin ennen, jopa uhkaavan oloisia. En yleensäkään halua kirjoittaa liian selkeästi, vaan haluan antaa mielikuvitukselle tilaa. Kun laulua kuuntelee, on tunne, että jotain tapahtuu, mutta on vaikeaa sanoa tarkalleen mitä.
A: Tuontyyppisiä elokuviahan on paljon, esimerkiksi David Lynchin elokuvat. Katatonian musiikissa on kyse samasta asiasta. Biisit voisivat olla pieniä elokuvakohtauksia tuontyyppisessä elokuvassa.
J: Niin, jos ne ovat liian selkeitä, niistä tulee helposti tylsiä. Ei onnellisia loppuja. Pitää jäädä miettimään, mitä tapahtui.

-Moni uuden levyn biiseistä tosiaan loppuu yllättäen.

J: Joo, me olemme sellainen yhtye, joka ei halua tehdä asioista liian ilmeisiä. Pidän itsekin sellaisesta musiikista tai sellaisesta tekstistä, missä kaikki ei ole itsestään selvää.
A: Tai kun katsoo elokuvan, ja jää tunniksi ihmettelemään loppua. Että häh? Mitä tapahtui? Juuri siitä tunteesta me pidämme.

-Oletko tyytyväinen uuden levyn teksteihin?

J: Ei kai sitä koskaan täysin tyytyväinen ole. Mutta jotkut ovat kyllä parhaimpia tekstejäni koskaan. Esimerkiksi Wealth. Se on lyhyt ja yksinkertainen, mutta siinä on jokin tietty tunne, josta pidän todella paljon ja jonka onnistuin vangitsemaan juuri noihin sanoihin.

-Olen kuulevinani joitakin Toolin tyylisiä piirteitä uudella levyllä. Kuinka paljon kyseinen yhtye on vaikuttanut musiikkiinne?

J: Mielestämme heillä on jotakin sanottavaa musiikillaan. Sitä on tullut paljon kuunneltua ja silloin kai automaattisesti saa inspiraatiota tehdä samantyyppisiä juttuja. Heidän musiikissaan on jotain…
A: …mistä kaikki pitävät. Kaikki bändissä pitävät Toolista. Tool-sanasta on melkein tullut synonyymi hyvälle. Se on sellainen bändi, jota kaikki kuuntelevat myös kotona, vaikka meillä muuten on aika erilaiset mieltymykset. Mutta kaikki rakastavat Toolia, joten kai se sitten kuuluu musiikissammekin.

-Ne vaikutteet kuuluvat lähinnä viittauksina, tai kunnianosoituksina. Mutta esimerkiksi Complicityn väliosa on kyllä todella Toolin kuuloinen.

J: Joo, se on ehkä kaikkein toolmaisin kohta.
A: Ehkä se on Toolia (naurua).
J: Mutta se toimii, ja kyllähän me mietittiin, että kuulostaako tämä nyt liian paljon Toolilta. Päädyttiin siihen, että äh, antaa olla, ihmiset saavat sitten tulla sanomaan, että tämä kuulostaa Toolilta, jos haluavat.

-Kysehän ei kuitenkaan ole kokonaisesta biisistä.

A: Aivan, ja kaikki bändit rippaavat. In Flames rippaa Iron Maidenia, eikä sitä kukaan tunnu kommentoivan.

-Musiikkihan on yhtä suurta kierrätystä.

A: Totta.
J: On vaikea keksiä mitään totaalisen uutta. Kyse on siitä, että pukee asiat toisin. Ja siinähän se haaste piilee, miten tuoda oman persoonallisen säväyksen siihen kierrätettävään juttuun.
A: Mutta vaikutteet on hyvä olla olemassa.

–Tonight’s Decisionilla on, ehkä hieman yllättäen, Jeff Buckley –laina.

A: Jeff Buckley on myös suuria suosikkejamme. Siinä missä suurin osa metallibändeistä poimii vaikutteensa muilta metallibändeiltä, Katatoniaan eniten vaikuttaneet artistit tulevat muista genreistä.
J: Kuten esimerkiksi alternative-skenestä.

–Grace on kyllä parhaimpia levyjä ikinä, eikö vain?

A: Se on mestariteos.

Näihin totuuden sanoihin päätämme tämän haastattelun. LMSN tackar och lycka till med turnén.

Haastattelu julkaistu : 2003-04-09
Kirjoittaja : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua