Iiwana Julma – Elämäntapana asennerock

Suomenkielisessä raskaassa rockissa puhaltavat uudet tuulet. Tuttujen runttaajien joukkoon on kovaa vauhtia nousemassa Juvalta Helsinkiin kotiutunut Iiwana Julma, jonka tuoreen nimikko-ep:n pääasiallinen tarkoitus on ollut yhtyeen promoaminen niin levy-yhtiöille kuin keikkamyyjillekin. Työ ei ole mennyt hukkaan, sillä Iiwana Julma on käynyt lämmittelemässä yleisöä muun muassa Viikatteelle.

Iiwana Julma asettuu tyylillisesti varsin persoonallisille urille. Yhtye viljelee raskaita ja nopeita kitarariffejä, mutta myös tunnelmoinnille ja hallituille kikkailuille on jätetty tilaa.

”Me soitamme asennerockia, jossa on proge- ja metallivaikutteita”, nelihenkisen bändin kitaristi Timo Hänninen kertoo.”Tai ei se oikeastaan ole edes rockia, vaan näiden kolmen elementin sekasotkua.” ”Vähän semmosta vinksahtanutta”, tarkentaa kitaristi-laulaja Janne Hartonen.

Monet vähänkin raskaammat bändit tuntuvat väittävän soittavansa musiikkia, jossa on asennetta. Käsite on häilyvä, mutta silti monesti itsetarkoituksellinen. Basisti-laulaja Wille Hartonen ei epäröi kertoa, mikä Iiwana Julmassa on asennetta.

”Asennehan tarkoittaa sitä, että vedetään musiikkia kymppi lasissa niin pitkään kuin henki pihisee.”

Rockia maalaistalossa

Iiwana Julman jäsenet ovat soittaneet kimpassa erinäisissä kokoonpanoissa jo vuodesta 1994 asti. Tyylinä on ollut vaihtelevasti niin rock ja hevi kuin progekin, eikä porukka ole karttanut hääkeikkojakaan. Nykyiselle linjalle yhtye asettui nimenvaihdoksen yhteydessä vuonna 2000, ja Iiwana Julman ensimmäinen omakustanne-ep Kuun lapsi ilmestyi vuonna 2002.

Yhtyeen juuri ilmestynyt toinen omakustanne, Iiwana Julma -ep, äänitettiin kolmen päivän mittaisessa sessiossa vanhassa maalaistalossa keskellä metsää. Laitteet ja olosuhteet olivat vaatimattomat, mutta yhtyeen apuna oli Velcran rumpalina vaikuttava Mikko Herranen, joka äänitti, miksasi ja masteroi levyn. Pinna ei katkennut kenelläkään, vaikka päivät venyivät pitkäksi.

”Mikään ei voi olla parempaa kuin se, että rock-yhtye lähtee huitsin vittuun keskelle metsää ja viettää siellä kolme päivää veivaten rockia, josta itse tykkää. Levy tehtiin aika hyvässä hengessä”, Wille Hartonen kuvailee.

Iiwana Julman jäsenet ovat tyytyväisiä tuotokseensa. Kiikarissa on ensisijaisesti levytyssopimus, mutta siitä ei oteta paineita.

”Kaikki ovat laittaneet tähän bändiin niin monet opintolainansa, ja tätä on jauhettu jo niin kauan, ettei konkurssi tästä enää syvene. Jos emme saa levytyssopimusta, se ei ole meille niin iso tappio kuin levy-yhtiöille ja musiikin kuuntelijoille”, rumpali Tommi Karvinen toteaa.

Bändin kannalta asiat helpottuisivat, jos levytyssopimus olisi takataskussa. Sopimus olisi tärkeä tuki, joka varmistaisi toiminnalle vakaan pohjan. Tärkeintä olisi, että edes pieni joukko ihmisiä diggailisi Iiwana Julman musiikkia ja että keikkoja voisi tehdä tasaisin väliajoin. Rahalla ei ole merkitystä.

”Minä olen syönyt aina tonnikalaa ja nuudeleita”, Wille Hartonen heittää.

Vertailua ja vaikutteita

Iiwana Julma ei ole säästynyt vertauksilta muihin samantyylisiin bändeihin. Tiettyjen suomenkielisten bändien nimet pyörivät jatkuvasti ilmassa, kun Iiwana Julman nimi mainitaan jossain.

”Jos näitä niskalaukauksia ja kotiteollisuuksia ei olisi, niin verrattaisiinko meitä sitten johonkin muuhun? Luulen, että meitä verrattaisiin samantyyppiseen englanninkieliseen musiikkiin”, Karvinen pohtii.

Iiwana Julmaa ei haittaa, vaikka ihmiset haluaisivatkin löytää yhtymäkohtia muihin bändeihin. On esimerkiksi selvää, että levynostajaa kiinnostaa, mitä elementtejä ja vaikutteita bändin musiikissa on.

”Meidän kannaltahan se on sinänsä aivan sama, vaikka joku kuvailisi meidän musiikkiamme humpaksi”, Karvinen huomauttaa.

Karvinen myöntää, että tietyt vaikutteet ovat selvästi kuultavissa Iiwana Julman musiikista. Erityisesti jäsenten yhteiset esikuvat ovat vaikuttaneet Iiwana Julman erikoiseen ilmaisuun. Kysymys on pääasiassa englanninkielisistä bändeistä, ja Iiwana Julma pyrkiikin tietoisesti eroon siitä, että se niputetaan samaan satsiin muiden samantyylisten suomenkielisten bändien kanssa. Vaikutteet eivät ole aina tietoisia, ja ne ovat siksi usein jossain määrin väistämättömiä.

”Kun joku sointu on joskus klassisessa musiikissa tehty, niin kyllähän se kuuluu musiikissa vielä tänäkin päivänä”, Wille Hartonen toteaa.

”Jos joskus kuuntelee jonkun biisin, jossa on helvetin hyvä riffi, ja sen jälkeen yrittää tehdä jotain omaa juttua, niin kyllähän sitä vähän ajattelee että perkele kun sais vähän kuulostamaan tuollaiselta”, Karvinen kertoo. ”Se ei kuitenkaan ole tietoista, sillä me olemme löytäneet oman tyylimme tehdä musiikkia. Taustalla jyllää koko ajan paljon erilaisia vaikutteita.”

Biisejä yöjameissa

Iiwana Julma toimii demokraattisesti. Jokaisella on omia biisiaihoita ja -raakileita, joita voidaan työstää. Kaikilla on mahdollisuus tuoda esille omat ideansa ja mielipiteensä. Bändi päättää yhdessä, jos joku elementti on huono, ja sovitustyön porukka tekee aina kimpassa. Iiwana Julma -ep:tä varten muutama biisi syntyi hieman poikkeuksellisesti.

”Mä majailin Willen luona kaksi viikkoa, ja yleensä kahden aikaan yöllä aloimme fiiliksissä soittaa kitaraa. Näiden sessioiden pohjalta syntyi pari biisiä tuolle levylle”, Hänninen valottaa sävellystyön taustaa.

Vaikka bändi onkin panostanut täysillä etenkin tuoreen ep:nsä tekemiseen, on Iiwana Julma silti ensisijaisesti livebändi. Yhtye nauttii esiintymisestä ja on lavalla energinen, ja keikkayleisö onkin ottanut Iiwana Julman positiivisesti vastaan.

”Parhaimmillaan keikalla on ollut pieni, mutta erittäin fanaattinen yleisö”, Hänninen kuvailee. ”Hauska huomata sellaiset henkilöt, jotka ovat päässeet biiseihin sisälle levyä kuuntelemalla. Heille biisit ovat keikalla aivan toinen ulottuvuus kuin levyllä, koska emme kuulosta samalta livenä ja levyllä”, Karvinen kertoo.

Iiwana Julma on esitellyt ulkomusiikillista puoltaan myös musiikkivideolla. Kuun lapsi -ep:n Tilkkutäkki-biisistä tehty video on Karvisen käsialaa, ja se sai kunniamaininnan Oulun musiikkivideofestivaaleilla. Lisäksi video on pyörinyt MoonTV:llä.

”Videon tarkoitus on yksinkertaisesti näyttää rockilta. Ei siinä yritetä mitenkään parantaa maailmaa”, Karvinen toteaa. ”Jos musiikkivideo menestyy ja sitä näytetään, kyse on periaatteessa ilmaisesta promootiosta.”

Iiwana Julman jatko on selvä. Nelikko aikoo keskittyä bändiin täysillä ja työskennellä kovasti levytyssopimuksen eteen. Kyse ei ole enää harrastuksesta, ja Wille Hartonen muistuttaakin, että bändin jäsenet ovat hylänneet opintonsa ja muuttaneet samalle paikkakunnalle, jotta voisivat soittaa rockia. Hän kuvailee pitkään kasassa pysynyttä bändiä parisuhteeksi ja vitsailee lopuksi nelikon tulevaisuudesta:

“Eihän meillä ole muuta tulevaisuutta kuin tämä bändi.”

Haastattelu julkaistu : 2003-04-01
Kirjoittaja : Kalle Heino

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua