Kometa

LMSN kävi jututtamassa kovassa nousussa olevaa Kometa-yhtyettä. Paikalla vastailemassa olivat orkesterin kaikki kolme jäsentä, eli kitaristilaulaja Olavi Vänttinen (O), basisti Jari Laakkonen (J) ja rumpali Timo Kinnunen (T).

-Kometa perustettiin Heinävedellä 90-luvun alussa, minkälaista oli meininki silloin?

O: Siellähän oli ihan ykkösmeininki
T: Kurkot pössikset, perkele!
O: Timon kanssa tavattiin yläasteella ja ruvettiin sitten yhdessä soittelemaan, treenattiin alussa joko Kinnusten kellarissa tai meidän navetassa, myöhemmin sitten Heinäveden nuorisotalolla.
T. Heinäveden monitoimitalo. Siellä oli kylän ainoat bändikämpät.
O: Kyllä, sitten oli kerran vuodessa paikallinen nuorisodisco, missä oli sitten bändit soittamassa.
T: Nuorison mielestä ne oli ehkä sellaisena välttämättömänä pahana. Siellä ei ollut sellaista hirveätä olé olé olé olé –meininkiä, enemminkin sitä että istuttiin lattialla, ja sitten jos joku oli pikkaisen ottanut sitä kaljaa enemmän, niin saattoi uskaltaa huutaa jotakin välillä.

-Oliko teidän musiikki yhtään saman kuuloista?

O: Oli se oikeastaan jollakin lailla. Jotakin samaa tyylisuuntaa siinä on ollut kautta aikain. Ja kyllä meillä on vieläkin keikkasetissä semmoisia biisejä, jotka on tosi vanhoja, jo sieltä Heinävesi-ajoilta. Ei kyllä enää monta. Onhan se tietysti paljon muuttunutkin. Toivottavasti on ainakin vähän kehitystä tapahtunut. Soinnut oli kyllä silloinkin samalla tavalla vähän omituisia.
T: Ihan alkupuolella oli myös aika poppis-biisejä.
J: Mutta eipä niistä sen enempää…

-Oliko teillä ihan omia biisejä, vai soititteko jotain covereita?

O: Omia heti alusta asti.
T: Totta.
O: Meillä on edelleenkin nuo coverbiisit aika vähissä
T: Coverbiisit hakusessa

-Silloinhan teillä oli myös eri basisti?

O: Joo, Jari on sitten tullut vasta tähän uuteen tulemiseen. Meillähän oli selkeä väli tuossa. Ensin oli nämä ”early years” ja sitten oli monen vuoden tauko, missä oli kaikki armeijat, opiskelut ja paikkakunnan vaihdot. Jonka jälkeen päädyttiin tänne Helsinkiin. Ja 2000 –luvun alussa…
T: …rupesi vanha suola janottaa

-Mistä tuli sitten se varsinainen kipinä, että aloitte elvyttää tuota bänditoimintaa?

O: Siis, olihan se kaiken aikaa olemassa.
T: Se oli ehkä sellaisella pienellä liekillä vaan, että paloi koko ajan.
O: Kyllä biisejä yritettiin tehdä siinä väliaikanakin, mutta asuttiin vaan eri paikoissa.

-Voititte viime vuonna Suen Hot! -kilpailun, ja pääsitte palkinnoksi tekemään singleä, josta tuli alkuvuodesta julkaistu Gravy -EP. Olitteko suosiosta yllättyneitä? Aika nopeasti tuntuvat asiat edenneen vaikka bändi onkin perustettu kauan sitten.

O: Ei oikeastaan. Kun me vuoden 2000 jälkeen taas ruvettiin soittamaan, niin kyllä me heti ruvettiin tekemään keikkoja. Me ollaan tehty koko ajan aika paljon keikkoja, ja semmoinen pohjasuosio on ollut olemassa. Tuo, että saatiin tuo EP tehtyä, se nyt oli sen kilpailun ansiota ja se antoi semmoisen sykäyksen. En minä nyt tiedä onko suosio edelleenkään kovin suurta, mutta semmoisia ihmisiä on aika paljon ollut, jotka on meidät tiennyt ja vähän odottanut tuota levyä.
T: Kysyit että oliko se yllätys, että me voitettiin tuo. En minä tiedä, koska me ollaan kuitenkin niin paljon soitettu, niin sitä on tullut keikkarutiinia ja varmuutta. Se nyt oli semmoinen että mennään perkele, vaan vetämään sinne ne biisit ja siellähän ne sen ratkaisun tekee. Kometa on hyvä bändi, jos tykkää.
O: Siellä vain soitettiin. Ei sitä ajateltu, että nyt on pakko voittaa tai ei saa hävitä. Sinänsä ihan samantekevää, mutta hyvä kun voitettiin.
J: Varmaan hyvien biisien ja sen keikkakokemuksen takia, jos haluaa selityksen löytää.

-Voisitteko kertoa vähän Gravyn synnystä. Käsittääkseni siinä on materiaalia vähän pidemmältä aikaväliltä?

O: On siinä melkein koko ajalta mitä ollaan soiteltu.
T: Tällä porukalla.
O: Niin tällä porukalla.Olin tekemässä lopputyötä taide –ja viestintäoppilaitoksesta, ja oltiin äänittämässä Kometan kanssa. Ajateltiin, että tehdään joku äänite ja sitten samaan saumaan sattui tuo kilpailun voitto. Ei sitten tehty singleä, vaan käytettiin palkinto sen EP:n miksaukseen.
T: Itse asiassa pohjiahan äänitettiin just tätä lopputyötä nähden niin monenko biisiin?
O: Kuudentoista biisin pohjat äänitettiin alun perin. Mutta kyllä ne varmaan aika pitkälti oli jo selvillä mitkä biisit tulee, paitsi että esimerkiksi tämä Roll It With Your Own Hand –kappale. Se oli eka kerta, kun me soitettiin se biisi koskaan, semmoisessa muodossaan. Se oli vain kokeilu, että äänitetään nyt tämä, että tässä on tämä uusi biisi. Se oli vähän pitempi versio, varmaan jotain kuusi minuuttia.Nykyteknologian avulla sitä sitten vähän lyhennettiin.
T: Siitä tuli tuollainen tosi hittistyge.
O: Se oli tämmöinen legendaarinen viime hetken otto, kuin viimeisenä päivänä vedetään jotain. Sitä EP:tä sitten äänitettiin vähän eri paikoissa. Meidän koululla ja sitten Jarin studiossa. Miksattiin yksi viikonloppu Finnvoxilla. Dan Tigerstedt hoiti hyvin ammattimaisesti homman. Tuohon on siis käytetty aika paljon aikaa, loppujen lopuksi.
T: Niin eihän sitä normaalisti EP:tä ihan noin pitkään väännetä.
O: Joku vuosihan siinä meni. Jos saman tahtiin jaksaa levyä tehdä niin kolmen vuoden päästä voi olla valmista. (naurua)

-Miten teidän biisit syntyy, noin yleisesti ottaen?

J: Olavi nukkuu ja sitten me Timon kanssa kuiskaillaan kaikkea sen korvaan. Ja kun se herää se sanoo että ding! Uusi biisi, nyt lähdetään treenikselle mättämään.
T: Sitten se aina ihmettelee, että miten me jo osataan soittaa niitä kappaleita.
J: Ja sitten sanat se vääntää hetkeä ennen kuin ne pitää nauhoittaa

-Ja siinä se olikin…

J: Silleen se menee, hosumalla hyvää tulee.(naurua)
T: Onhan se sävellyspuoli tuolla Olavin osastolla, mutta treeniksellähän niitä sitten sovitellaan.
O: Kotona rämpyttelen niitä riffejä, ja keksin niihin melodiat. Sitten aletaan soittaa niitä yhdessä. Joskus ne muuttuu hyvinkin paljon, joskus ei muutu hirveästikään. Yleensä muuttuu. Sanojen kohdalla tapahtuu yleensä niin, että joko ne tulee sillä samalla hetkellä kun sen biisin riffit soittaa ensimmäisen kerran. Pääsee inspiraatio mukavasti irti siellä omassa ullakkohuoneessa, ja sitten vaan kirjoitan ne, silmät kiinni. Taikka sitten toisin päin, niin että saatan laulaa livenä niitä, vuorotellen sinänsä ihan satunnaisia sanoja, joista tulee joku sellainen runko, mistä sitten teen loput

-Osaatko sanoa mistä tekstit kertovat? Ovatko ne sitten sitä tajunnanvirtaa, vai onko niissä jokin tietty idea?

O: Ei ne ole mitään pelkkää hölynpölyä eikä tajunnanvirtaa, paitsi jotkut saattaa kyllä ollakin, mikä on minun mielestä ihan OK. Että tulee sellaista tekstiä mikä vaan kuulostaa hyvälle. Monesti olen huomannut sen, että jos tekee jonkun tekstin hirveän nopeasti, ettei ajattele sitä ollenkaan, niin sieltä kuitenkin huomaa semmoisia selkeitä yhteneväisyyksiä ja jonkun logiikan mistä se tulee. Mutta sitten saattaa myös olla joku idea jostain aiheesta, minkä mukaan yrittää rakentaa jotain tekstiä. Suhtaudun teksteihin vakavasti mutta pyrin pitämään niissä tiettyä ironiaa tai jotain. Se on ehkä se oma tyyli tehdä. Mutta ei mitään katkeraa menetettyä rakkautta tai mitään semmoista.

-Onhan ne aika letkeitä, ja huomasin että niissä on aika paljon sellaista rock-kliseiden viljelyä.

O: Joo, sen minä huomasin itsekin. Tuossa on just sellaiset biisit, missä niitä on aika paljon. Tajusin, kun levy oli miksattu, että miten tähän nyt sattuikaan just nämä. Siinä suhteessa mentiin ehkä pikkaisen metsään, jos ajattelee kokonaisuutta, noissa sanoissa. Mutta tuommoisia kliseitä on kyllä hyvä kierrättää. Kyllä niitä on ihan sillä tavalla mietitty.

-On ollut hauskaa lukea ihmisten reaktioita Kometan musiikkiin. Vertailuja on ollut Melvinsista ja YUP:sta Entombediin ja Rage Against the Machineen. Jopa hardcore-bändi Nine mainittiin jossain. Minkälaisia ajatuksia on tämä herättää?

O: Minusta se on aina hirveän hauskaa. Positiivisia ajatuksia herättää just se, että monesti verrataan semmoisiin bändeihin mitä ei ole itse koskaan kuullutkaan. Se on mielestäni hauskaa, ja sitten se että verrataan tosi moniin eri bändeihin. Ei tule aina sitä, että ihmiset sanoisi, että kuulostatte ihan siltä yhdeltä ja samalta bändiltä.

-Minulla taas tuli vähän Primus mieleen

O: Se tulee siitä Trumpeterin riffistä.
T: Siitä on kyllä aika monet sanoneet, että kuulostaa Primukselta, vaikka ei olla kyllä ikinä oikein kuunnellut sitä.

-Musiikkinne on kieltämättä aika omaperäinen keitos, joskin siellä täällä on viitteitä rockin historiaan. Voisitteko mainita joitakin artisteja, jotka ovat inspiroineet Kometaa, musiikillisesti tai muutoin vain?

J: Mua ainakin inspiroi hyvä svengi. Oli artisti mikä tahansa.
T: Niin, ja kyllä sitä niin monenlaista musiikkia kuuntelee, ja monenlaisesta musiikista tykkää kovastikin. Kyllähän niitä vaikutteita tulee sitten joka puolelta. Ei sitä kyllä soittaessa kelaa, että pitäisikö soittaa tähän nyt sellainen ja sellainen juttu, jonka soitti se ja se rumpali silloin ja silloin.
O: Kai ne tietysti tulee tuollaiset mitä itse on kuunnellut. Vaikka se Nirvana. Sitä kautta on joskus aikanaan lähtenyt kelaamaan sitä biisintekoa. Kyllähän ne varmasti läpi kuuluu ja ollaanhan me semmoinen kitaravetoinen rockyhtye. Olen joskus esimerkiksi kuunnellut Helmetiä ja vähän Melvinsiä, Black Sabbathia ja tietenkin Beatlesia.

-Roll It With Your Own Handissa on hieman sellaista beatlesmäisyyttä

T: Se varmaan on meidän se Beatles-biisi. Muissa biiseissä ei oikein tuommoista meininkiä ole. Helvetin hyvä biisihän se on.
O: Niin kai sitten.
T: Se on muuten jännä juttu, että se on tullut niin lopussa kehiin tuohon EP:lle. Siitä on tulleet tosi monet ihmiset sanomaan, että se on paras biisi koko EP:ltä.

-Näin teidät Riemufestareilla ensimmäistä kertaa livenä. Todella räjähtävää meininkiä. Mutta se mikä päällimmäisenä jäi mieleen oli se miten biisit kolahti heti, vaikka ei ollut ennen kuullutkaan niitä. Onko teillä jokin selitys tälle?

T: Sinulla on varmaan nyrjähtänyt aivoitus tai jotain, koska aika monestihan ihmisille ei välttämättä ekalla kerralla kolahda. Yleensä pätkät biiseistä putoaa helvetin hyvin. Jengi on yleensä, että nyt lähtee hyvä meininki ja kohta pudotaan. Sitten ollaan, että mitäs helvettiä tapahtui.
J: Niin, mutta toisaalta, onnistuessaan esiintyjä voi saavuttaa semmoisen energiavirran kohti yleisöä, joka ottaa valtaansa.
O: Kyllähän sitä on ihan tietoisesti mietitty siltä kannalta, että miten se keikka olisi mielenkiintoinen ja monipuolinen. Itsekään ei jaksa hirveästi livekeikkoja käydä katsomassa, koska jos menee jotain tuntematonta bändiä katsomaan, niin ne soittaa sitä samaa biisiä koko sen keikan ajan.
T: Varsinkin kun ei tunne biisejä ja kun ne kaikki lähtee yy, kaa, koo, nee nyt mentiin ja sitten se loppuu bänks! Ja seuraava lähtee taas yy kaa koo nee…
J: Ramonesilla se toimii.
T: Ramonesilla kyllä.
O: Siihen on kyllä pyrkinyt, että biisit olisi omanlaisia. Tyyliin nyt tulee hyvä biisi, sitten tulee seuraava hyvä biisi, mutta se onkin erilainen kuin edellinen. Ja sitten tulee vielä erilaisempi hyvä biisi. Ei tämä ole mitään semmoista, että täytyisi tehdä mahdollisimman tuotteistettu paketti, vaan tuo on semmoista perusajattelua, mitä pitäisi kaikkien jollakin tavalla harrastaa.
T: Niin, eihän sitä pysty 14 biisiä vetämään livenä niin että olisi paahtoa koko ajan, että se tulisi joka biisissä lujempaa ja lopussa sitten ihan saatanan lujaa. Välillä, jos malttaa olla vähän hiljempää, se lujakin tuntuu sitten lujalta. Se “This goes to eleven”, ei toimi sillä tavalla, että on koko ajan siinä yhdessätoista.
J: Ei se ole mukavaa soittajallakaan.
T: Toisaalta minä kyllä semmoiset HC-bänditkin ymmärrän. Kyllä siitäkin varmaan jotain kicksejä saa, että mättää aivan hulluna sen puolituntia.
J: Se ei vaan ole meidän juttu.
T: Joskus on hauska katsoa, kun on näitä hulluja death taikka black metal bändejä, missä rumpalit soittaa tosi kevyellä tatsilla, koska eihän ne kovin nopeasti pysty vetämään semmoisella mättötatsilla. Minusta taas rumpujen soitto pitää olla semmoista halon hakkaamista, saatana, että sitten kun lyödään, niin lyödään kovaa.

-Mikä on teidän mielestä parasta live-esiintymisessä?

O: Kyllä se minusta on semmoinen mielenkiinto siinä yleisön ja bändin välillä. Just se, että joskus se homma lähtee nousuun tosi helposti ja joskus sitä ei meinaa saada millään.
T: Sitten livesoitossa on se, kun ei ole mitään koneita ja muuta, niin homma on täysin tyhjän päällä.
O: Homma voi kaatua hetkellä millä hyvänsä.
J: Ja usein kaatuukin hetkellisesti, jos esimerkiksi hajoaa jotain. Ja jos minä lopetan soittamisen, mitään ei kuulu. Niin yksinkertaista se on.
O: Joo, ja se on minusta hyvä. Se olisi tylsää, jos mitään ei koskaan sattuisi. Ja sitten kun jotain sattuu on pakko keksiä jotain. Pysyypähän mieli vireessä.

-Onko teillä ollut joku aivan paska keikka, missä kaikki on mennyt ihan päin helvettiä? Tai ollut muuten vaan ihan tappavan tylsä meininki?

O: Ei meillä oikein semmoisia, että olisi mennyt ihan päin helvettiä ainakaan minun mielestäni.
T: Ei kyllä mitään semmoisia katastrofaalisia keikkoja ole ikinä ollut tai semmoisia, että olisi ollut jotenkin ihan vammaista soittaa. Soittamisesta kuitenkin tykkää niin paljon.Sehän on helvetin hieno, jos siellä on tupa täynnä ja hieno meininki, mutta vaikka siellä olisi ne kolme ihmistä, niin silti minusta on ihan hauska soittaa.
O: Eikä sitä oikein viitsi. Jos menee kahdensadan kilometrin päähän soittamaan keikan ja tuntuu, että se menee pieleen, niin ei siitä viitsi alkaa mököttämään. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin soittaa ja koettaa sitten keksiä jotain muuta viihdykettä. Sitä paitsi just semmoiset keikat, jossa on vähän porukkaa ja tuntuu että ei lämpene yhtään, tulee itselle paljon enemmän sitä soittofiilistä.
J: Näkökulmahan on tietysti tyystin erilainen meillä ja yleisöllä. Se vanha juttu, että ihmiset kehuu omasta mielestä huonon keikan jälkeen tai toisin päin. Niitä biisejä, kun veivaa sata kertaa niin itsellä kriteerit on niin paljon kovemmat kuin vastaanottajilla. Tämmöisissa pienissä nyansseissa sitä liikutaan.
O: Siellä on kummallisia asioita, joista ei pysty millään konkreettisella tavalla sanomaan mistä ne johtuu. Kyllähän sen itse huomaa, kun käy bändejä katsomassa. Jos on paljon porukkaa ja porukka on mukana, ei bändin tarvitse kovin kummoisesti soittaa, että on itsekin väkisin messissä. Se on semmoinen joukkohypnoosi. Joskus on taas semmoisia keikkoja, että missä ei ole hirveästi porukkaa, mutta se bändi toimii. Sekin meillä muuten varmaan on, että soitamme paikan ja tilaisuuden mukaan ja katsotaan, että mikä on se meininki. Meillä ei ole tarvetta edustaa semmoista mukamas ison lavan bändiä, kun ei ole yhtään porukkaa, jolle pitää yllä semmoista stadion-meininkiä.

-Entä muistuuko mieleen jokin ikimuistoinen keikka, josta voisitte kertoa? Olette sentään käyneet esiintymässä sekä Venäjällä että Saksanmaalla.

O: Joo, olihan niitä jotain hyviäkin.
J: Kaikkihan ne jollain lailla on ikimuistoisia.
O: Pietarissa soitettiin semmoisessa isossa salissa, missä oli varmaan tuhat ihmistä katsomassa. Se jäi mieleen. Ja se, että siellä oli skinit järjestysmiehinä. Ja mehän ei tiedetty, että ne oli järjestysmiehinä.
T: Se oli vähän absurdi tilanne.
O: Menee lavalle, ja sitten nahkapäitä siinä vain edessä. Ja vaikka ne järjestysmiehinä oli, kyllä ne jotain natsimerkkejä meillekin näytti ja huutelivat jotain, venäjäksi.
T: Eihän sitä tämmöinen tavallinen tallaaja ymmärrä mitä ne huusi.
O: Ehkä ne huusi, että hyvä bändi.
T: Niin, tulkaa meidän kerhoon!
J: Sitten me ollaan soitettu esimerkiksi Seinäjoen Minibaarissa. Siellä oli viisikymmentä ihmistä eikä sinne olisi enää yhtäkään ihmistä mahtunut sisään.
T: Se oli kyllä helvetin hieno keikka.
J: Me soitettiin hiljaa, pienillä kamoilla ja oli ihan järjetön meininki. Se oli vähän unplugged -tyylinen setti.
T: Oltiin vähän sovitettu biisejä uudestaan. Se oli kanssa sellainen, että ei muista milloin on keikan jälkeen ollut niin hyvä mieli.

-Vähän tulevaisuuden suunnitelmia sitten, että milloinkahan sitä albumia pukkaa?

O: Nauhat on lähtenyt levy-yhtiöille, kunhan ensimmäinen ottaa yhteyttä ja pistää sopivan tarjouksen, niin studioon voidaan lähteä ihan vaikka saman tien

-Materiaalia on?

O: On sitä sen verran, että kyllä yhden levyllisen…
T: …pistää ihan kepoisaan.
O: Kaksikin levyä saisi tehtyä, mutta yhden helvetin hyvän. Se olisi juuri sen levyn tekeminen tässä ajankohtaista. Sinänsä on jännittävä tilanne, että nyt on tuo EP saatu ulos, että mitä seuraavaksi tulee. Tuokin on vain tuollainen yksittäinen julkaisu, eikä ole mitään levy-yhtiötä takana. Todennäköisin vaihtoehto on, että se menee suoraan roskikseen siellä levy-yhtiön konttorissa. Tai sitten se joka kuuntelee, niin sitä ei kiinnosta paskaakaan.
J: Kyllä se levy tehdään, että eihän se ole kuin ajan kysymys, että tehdään milloin tehdään.
T: Ja vaikka tuon EP:n perusteella ei tässä parin kuukauden sisään olla saatu sitä levytyssopimusta, niin ei me bändiä jäihin pistetä, että vittu en soita enää ikinä tai mistäpä sen ikinä tietää.
O: Niin tässä alkaa jo ikää tulee ja…

Ja loppukaneetiksi…Minkälaisia terveisiä haluaistte lähettää LMSN:n lukijoille?

J: Tulkaa katsomaan keikalle, jos ette ole vielä olleet.
O: Sinne keikoille vaan kannattaisi tulla katsomaan ja se levy kannattaa muuten ostaa, kun semmoinenkin on.

-Ja mistä sitä saa?

O: Kyllä sitä levykaupoista saa, jopa Free Record Shopista, mikä on minun mielestä kauhean hämmästyttävää.
J: Levyn saa ainakin tilaamalla, jos se ei ole levykaupassa. MNW on sen jakelija, joten levykauppiaalle vaan sanomaan että Kometaa pitäisi saada niin sehän sitä kyllä tilaa, ihan vaikka asuisi missä tahansa Kitee-Helsinki-Sodankylä akselilla.

O: Niin ja semmoinen juttu, että kannattaisi edes kerran testata, että onko bändi yhtään hyvä, että ei pelkän nimen perusteella dissaa, kuuntelisi vaikka niitä mp3:sia tai tulisi keikalle katsomaan. Jos ei kiinnosta yhtään, niin ei mitään väliä, tai sitten voikin olla että löytääkin elämänsä kovimman jutun. Sisällön elämäänsä.
J: Joo, jos tulee katsomaan lupaamme vähintään kahden viikon elämisen energia, minimi tai rahat takaisin.
T: Jos tuntuu, että et jaksa, tule Kometa-keikalle.
O: Oikein positiivista kevään jatkoa, ja kesän odotusta.

Haastattelu julkaistu : 2003-04-01
Kirjoittaja : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua