Ruaste – Punkrockia täydellä sydämellä
Jos vanha kunnon melodinen suomenkielinen punkrock tyyliin Klamydia kolahtaa, kannattaa katsastaa tamperelainen Ruaste. Bändi on ollut toiminnassa jo lähemmäs viisitoista vuotta, mutta ensimmäinen virallinen pitkäsoitto ilmestyi vasta nyt. Ruaste kuulostaa tosiaankin pirteältä tapaukselta kyseisessä genressä. Janne (kitara ja rummut) vastaili.
Ruasteen jäsenillä on muunkinlaisia musiikillisia taustoja muun muassa Masterstroke-heavybändiä. Mutta aloitetaan utelemalla perinteiset, miksi ja miten Ruaste syntyi?
– Ruaste syntyi vuonna 1995, kun ostin ihka ensimmäisestä kesätyötilistäni sähkökitaran ja vahvistimen. Sen jälkeen käytiin koulukavereiden kanssa Hervannan nuorisotilalla soittelemassa kolmea sointua epävireisillä kitaroilla. Ruaste on ensimmäinen bändi, jonka olen ikinä perustanut. Samoihin aikoihin ruvettiin soittelemaan myös heavya ja se on jäänyt pääprioriteetiksi. En kuitenkaan halua, että Masterstrokea ja Ruastetta rinnastettaisiin toisiinsa. Nämä ovat kaksi aivan erityylistä bändiä, vaikka niissä soittaakin kaksi samaa jätkää. Masterstrokessa minä soitan rumpuja, kun taas Ruasteessa pääsen toteuttamaan ilmiömäistä taustakitaransoittotaitoani. Livekokoonpanossa muuten tulee soittamaan myös Timo Hanhijoki (rummut) ja Arto Tissari (basso) Crystalic-merkkisestä heavypumpusta.
Niin, Ruastehan on tosiaan vanha kokoonpano, joka on toiminut jo kauan ja aktivoitunut uudestaan tällä vuosituhannella. Eikö homma silloin aiemmin saanut oikein tuulta purjeisiin tai ette löytäneet yhteistyökumppaneita vai miksi silloin touhu sammui?
– Homma vaan jotenkin jäi, kun keskityttiin soittamaan tosiaankin enemmän heavya. Mutta Ruaste on kokoajan elänyt taustalla ikään kuin terapiaprojektina ja hauskanpitona. Toki olen lähetellyt kaikkia julkaisuja levy-yhtiöihinkin.
Nyt ensimmäinen virallinen albuminne Nuottiöljyy ilmestyi elokuussa. Mutta sehän ei olekaan teidän ensimmäinen täyspitkä todellisuudessa.
– Meillähän on tullut demot c-kasettina vuosina 1996 ja 1997. Seuraava äänite Talvi-ep ilmestyi heti perään 2005. Eli homma pyörähti uudelleen käyntiin kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Kuuntelin demot pitkästä aikaa ja huomasin, että biisithän toimivat vieläkin! Pari uutta rallia syntyi aika kivuttomasti, kun otin kitaran taas käteen. Kun biisejä tuntui tulevan lisää, mutta aikaa äänityksiin ei oikein tahtonut sillä hetkellä löytyä, niin tehtiin vielä parit ep:t (Elämää ja Joulu) aina kun aikataulu vaan antoi ”oikeista töistä” ja muista projekteista myöden. Kesällä 2007 sitten päätettiin, että pakko se täyspitkä on nyt vääntää ja soviteltiin aikataulut sopiviksi ja näin syntyi Ruasteen Kone Käy -omakustannelevy, joka sisältää valikoidut hitit ekoilta demoilta ja uusia biisejä. Tälle levylle yritin jo saada julkaisijaa, mutta ei tärpännyt. Levyllä muuten on vierailemassa Costello Hautamäki. Painettiin tämä levy itse ja myytiin kädestä käteen -meiningillä. Toisin sanoen Nuottiöljyy on Ruasteen toinen levy, mutta silti debyyttialbumi, koska se on ensimmäinen levy, jota voi ostaa kaupasta.
Bändi on tahkonnut melodisen punkrockin saralla jo pitkään ja tehnyt demoja hartaasti. Onko uusi levy jonkinlainen työvoitto ja olisitteko aiemmin edes uskoneet että tämän tyylisellä tavaralla voi enää nykyaikana saada levytyssopimuksen?
– Jokainen äänite on mielestäni työvoitto sinänsä, mutta kyllähän se kieltämättä yllätti kun Violent Journey Recordsista otettiin yhteyttä ja ehdotettiin sopparia. Ruaste on jo nyt koko pitkän uransa huipulla. Heh.
Ruaste on rinnastettu aina etenkin Klamydiaan. Se ei ilmeisesti häiritse teitä millään tasolla. Voisin kuvitella, että rinnastus onkin enemmän teille itsellenne kunnianosoitus, sillä ekalla omakustannealbumillahan teillä oli jopa Klamydian Aleksi-kappale coveroituna?
– Olet oikeassa. Eräässä arvostelussa sanottiin, että Ruaste kuulostaa aivan vaasalaiselta Popedalta. Tämä vertaus oli kirjoitettu siis negatiiviseen sävyyn, mutta minusta henkilökohtaisesti se oli hyvä juttu. Onhan siinä kaksi suomirockin parasta bändiä yhdistetty! Kyllähän Klamydia on se pääsyy miksi Ruaste ylipäätään on olemassa. Minulle oli jo kova juttu kun sain Veskulta ja Jakelta luvan äänittää Aleksin levylle.
Nuottiöljyy-levyn teemat ovat hauskanpito ja arkiset aiheet. laulatte muun muassa mökillä olosta ja saunomisesta. Miten nämä teidän kappaleet ja etenkin lyriikat oikein syntyvät? Aiheitahan uskoisi saavan periaatteessa mistä tahansa, mutta mihin vedätte rajan mitä otetaan ja mitä ei?
– Meikäläisen ajatusmaailmaahan ne kaikki on. Vielä ei ole tullut aihetta vastaan minkä olisin hylännyt. Biisien aiheet saattavat tulla mieleen vaikkapa töissä tai lenkillä, ihan missä vaan, ja sitten kirjoitan aiheet ylös puhelimeeni. Joskus olen löytänyt kokonaisen biisin kirjoitettuna kännykkääni, sama juttu sävellyksen kanssa. Melodia saattaa ruveta soimaan päässä missä vaan, sitten vaan äkkiä hyräilemään melodia talteen kännykkään.
Nuottiöljyy-levyllä vieraili muun muassa Vesku Jokinen Klamydiasta, Elias Viljanen Sonata Arcticasta ja Jarkko Ahola Teräsbetonista. Voisin kuvitella, että teidän metallitaustojen ansiosta ainakin viimeksi mainitut lähtivät mukaan. Miten vierailijat suhtautuivat tähän projektiin heitä mukaan pyytäessänne ja ilmeisesti olette tyytyväisiä lopputulokseen?
– Viljasen ja Aholan olen tuntenut jo aikaisemmin tosiaankin metallitaustojen kautta. Samoin Jussi Aaltonen (Mustat enkelit) oli vanha tuttu. Veskun taas sain vierailemaan ihan säkällä juurikin Aaltosen Jussin kautta. Jussi kävi äänittämässä omat osuudet ja siinä heitin vaan ilmoille, että olisi kyllä kova juttu saada Vesku Jokinen vierailemaan myös. No Jussi sitten antoi yhteystiedot Veskulle ja näin sekin juttu sitten saatiin onnistumaan. Kaikki vierailijat kehuivat meininkiä ja tykkäsivät käydä vierailemassa, mikä onkin pääasia. Varsinkin Veskun vilpitön palaute oli tärkeää. Olen erittäin tyytyväinen ja ylpeä jokaisen suoritukseen levyllä.
Miksi muuten bändin nimi on Ruaste eikä esimerkiksi Ruoste?
– Ruastehan on foneettinen sanaleikki. Ainakin kun tamperelainen sanoo ”Ruoste”, se kuulostaa kuin siellä olisi a o:n tilalla. Ruasteen logossahan on o:n päällä a. Joten on luontevampaa sanoa ”Ruaste”. Totta kai pitää olla ylpeä kotikunnastaan!
Teitte myös musiikkivideon levyn kappaleesta Oodi mökille, jonka jokainen voi käydä katsomassa vaikkapa Youtubesta. Millaista oli tehdä tuollaista suhteellisen halvan budjetin videota? Ainakin lopputulos näyttää hyvälle.
– Kiitos! Onneksi meillä on soolokitaristina Matti, joka on myös mukana Trash Videossa, joka on tehnyt mm. legendaarista Juhlajätkät-sarjaa (johon Ruaste on muuten tehnyt tunnarin). Luulen, että sen näkee videosta aika hyvin millaista sitä oli tehdä. Helvetin hauskaa tietenkin! Tosin budjetti oli sen verran pieni, että ei ollut varaa ottaa rumpalia ja basistia mukaan videoon…
Minkälaisia tavoitteita teillä on nykyään ja kuinka pitkälle olette valmiita menemään jos tämä yhtäkkiä lähteekin myymään hyvin?
– Eipä tässä ole paljoa vielä keritty miettimään mitään myyntilukuja. Ollaan tyytyväisiä kun saatiin levy edes kauppaan myyntiin. Tavoitteena on pitää Ruaste edelleen hauskanpitona, mutta kuitenkin ehkä astetta ”todellisempana bändinä”, jos niin voi sanoa.
Ruaste ei käsittääkseni keikkaile kovinkaan ahkerasti, eli samanlaista Köyliön Lallintalojen kiertuetta ei ole luvassa kuten esimerkiksi Klamydia tekee vuosittain?
– Keikkoja on kyllä nyt yritetty saada ja yksi yksityistilaisuus onkin jo buukattu. Muutama akustinen keikkakin on heitetty. Mutta todellakin jos joku lukijoista on järjestämässä keikkoja tai tuntee jonkun joka järjestää, niin ottakaa ihmeessä yhteyttä! Kyllä Ruaste tienpäälle halajaa! Mailia saa lähettää asian tiimoilta osoitteeseen ruaste@netti.fi.
Minä kiitän ja kuittaan! Haluaisitteko sanoa vielä jotain?
– Ostakaa levyä ja jos ei kaupasta löydy niin pyytäkää tilaamaan! Ottakaa meidät keikalle! Kiitos haastattelusta!
Haastattelu julkaistu : 2009-08-25
Kirjoittaja : Petri Klemetti
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua