Free Spirit – “Tämä bändi on vähän kauhukakaran maineessa”

Melodista, monivivahteista hard rockia soittava pohjanmaalainen Free Spirit julkaisi kevään korvalla mediassa suitsutetun debyyttipitkäsoittonsa. Yhtyeen historia on kuitenkin pitkä, ja sitä valaisemaan Noise.fi istutti virtuaaliseen piinapenkkiin laulusta, sävellyksistä ja bändin käytännön asioista vastaavan primus motorin, Sami Alhon.

Free Spirit on ollut jalkeilla jo lähes kaksi vuosikymmentä. Ilmeisesti kyseessä on ollut perinteinen harrastuksena alkanut bänditoiminta, joka on hiljalleen kehittynyt vakavampaan suuntaan. Voiko esimerkiksi bändin 15 ensimmäistä vuotta tiivistää lyhyesti?

– Ensimmäinen tallenne tämän yhtyeen nimissä on tehty jo joskus vuonna 1993. Alun perin sivuprojektina syntyneestä kokoonpanosta tuli sen jälkeen jäsentensä ykkösprioriteetti melko nopeasti. Alussa toiminta oli aktiivista, mutta parin vuoden jälkeen homma vähän hiipui opiskeluiden, armeijoiden ynnä muun vuoksi. Seuraava aktiivisempi ajanjakso alkoi vuosituhannen vaihteen jälkeen ja kesti vuoden 2005 loppuun saakka. Nykyinen kokoonpano muodostui vuoden 2006 aikana, ja voidaan sanoa, että tuolloin bändi syntyi uudestaan sekä asenteellisesti että soundillisesti. Samalla alkoi astetta ammattimaisempi ote kaikkeen tekemiseen ja tavoitteisiin.

Miksi pitkäsoiton julkaisu tuli ajankohtaiseksi vasta näin myöhään, vaikka esimerkiksi materiaalia olisi varmasti ollut albumin tarpeiksi jo ajat sitten?

– Palikat vain loksahtivat vuosien jälkeen kohdalleen kuin itsestään. Kun uusi kokoonpano oli kasassa, oli hyvin nopeasti selvää, että olimme löytäneet jotain sellaista, josta kaikki olivat haaveilleet jo vuosia. Samaan aikaan opintoni musiikintuottajaksi Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa olivat loppusuoralla, ja mietiskelin opinnäytetyön aihetta. Aluksi ajatuksena oli vain toteuttaa pari biisiä koulua varten, mutta kun ensimmäisten sessioiden tulokset yllättivät jopa itsenikin, oli helppo siirtää ajatukset suoraan täysmittaisen albumin tuotantoon.

Heroes Don’t Cry -sinkku ilmestyi Low Frequency Recordsin kautta nelisen vuotta sitten. Muuta materiaalia ei julki tullut; oliko päätös yhteistyön jäämisestä yhteen sinkkuun bändin vai levy-yhtiön? Mitä mieltä levy-yhtiön päässä oltiin julkaisusta ja tuntuiko bändi saavan sen kautta positiivista julkisuutta?

– Siinä vaiheessa, kun Pale Sister of Light -albumi alkoi uuden kokoonpanon kanssa hahmottua, halusimme tehdä kaiken itse ja itsenäisesti. Itseluottamus vahvistui sessioiden edetessä, ja päätimme, että tämän levyn tekemiseen me emme tarvitse ulkopuolisia yhteistyökumppaneita, vaan teemme levyn valmiiksi juuri sellaisena kuin sen itse haluamme, ja käytämme siihen kaiken ajan mitä se vaatii, ja vasta sitten alamme miettiä julkaisua ja levy-yhtiökuvioita. Sinänsä Heroes Don’t Cry -single toi bändille positiivista julkisuutta, mutta ajallisesti sen julkaisusta oli kulunut liian kauan, että siitä olisi ollut ratkaisevaa hyötyä Pale Sister of Lightin julkaisun kannalta. Alusta asti oli selvää kuitenkin, että Heroes Don’t Cry tulee olemaan mukana albumilla, koska sen lisäksi, että se on edelleen onnistunut sävellys, on tällä kappaleella tärkeä merkitys Pale Sister of Light -levyn tarinan kannalta.

Onko bändille tarjottu vuosien varrella enemmän tai vähemmän vakavasti otettavia levytyssopimuksia? Kehuja on sadellut esimerkiksi arvioiden muodossa, joten voisi kuvitella levyfirmojenkin osoittaneen ainakin jonkinasteista mielenkiintoa. Turhauttaako se, että kehuista ja pitkästä urasta huolimatta bändi on suurelle yleisölle sangen tuntematon?

– Monenlaista sukankuluttajaa on tullut tosiaankin vastaan, ja tarjouksiakin aina silloin tällöin, mutta ei meillä ole mitään tarvetta lähteä tekemään sopimusta kenenkään kanssa ihan vain sopimuksen itsensä vuoksi. Toisaalta on myönnettävä, että tämä bändi on vähän kauhukakaran maineessa ja varmasti vaikea pala purtavaksi levy-yhtiöille. Me emme edusta puhtaasti mitään genreä, joten meitä on vaikea sijoittaa mihinkään ennalta ”hyväksi havaittuun” karsinaan.

– Kun ajatellaan esimerkiksi Pale Sister of Light -albumin saamaa suitsutusta mediassa ja ennen kaikkea sitä kihinää, jonka se on aiheuttanut yleisön keskuudessa, tunnen kieltämättä pientä voitonriemua siitä, miten mukavasti olemme onnistuneet rikkomaan genrerajoja, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että levy-yhtiöiden on entistä vaikeampaa suhtautua meihin. Myös valinnat viikon tai kuukauden artistiksi tai levyksi eri puolilla maailmaa radioissa ja lehdissä varmasti kertovat omaa viestiään musiikkiteollisuudelle. Sen verran uskallan tässä vaiheessa paljastaa, että neuvotteluja virallisista julkaisuista käydään, ja toivon mukaan seuraavien kuukausien aikana levy näkee päivänvalon eri puolilla maailmaa. Tähän mennessähän albumi on ollut saatavilla CD:nä Suomen rajojen ulkopuolella lähinnä import/online-myymälöistä. Digitaalisesti levy on saatavilla iTunesista ja muista tärkeistä kauppapaikoista.

Keikkakalenterissakaan ei ole suorastaan ruuhkaa – keikkailisiko bändi mielellään enemmänkin ja kauempana kotoa, jos keikkoja tarjottaisiin, vai sopiiko tällainen harvempi esiintymistahti paremmin muihin aktiviteetteihin?

– Nyt kun keikkasettiä on vähän päästy testaamaan yleisön edessä kevään ja alkukesän aikana, olisi halua ja itseluottamusta keikkailuun toki enemmänkin. Toisaalta harvempi keikkatahti antaa mahdollisuuden uuden materiaalin kypsyttelyyn, mikä on myös tervetullutta vaihtelua. Toki keikkailu kauempana kotoa on koko ajan mielessä, ja siihen suunnitelmat edellä mainittujen julkaisujen myötä suunnataankin.

Bändin vaikutteet tuntuvat olevan pääosin 70- ja 80-lukulaisen hard rockin puolella, mutta mielikuvia syntyy myös esimerkiksi kelttiteemoihin, ja onhan esim. Heroes Don’t Cry’ssa myös jonkinlaista intiaanitunnelmaa. Mistä bändi ammentaa vaihtelevan soundinsa?

– Tuosta soundin vaihtelevuudesta ja vaikutteista tulee kyselyjä paljon, enkä vieläkään osaa antaa niihin tyhjentävää vastausta. Sen täytyy johtua siitä, että me emme ole sitoutuneet mihinkään tyylilajiin tai koulukuntaan, vaan me teemme musiikkia, joka miellyttää meitä itseämme. Vesan [Yli-Mäenpää, kitaristi] liittyminen bändiin 2006 avasi soundia, ja löysimme välittömästi yhteisen kielen omiemme ja toistemme ambitioiden ja visioiden toteuttamiseksi. Soundin avartuminen antoi varmasti myös muulle bändille tilaa, ja jokaisen persoona pääsi paremmin esille lisäten vaihtelevuutta. Mutta esimerkiksi kansanmusiikkivaikutteet ovat minulle itsellenikin mysteerio, koska en ole koskaan harrastanut etnomusiikkia tai mitään siihen liittyvää toimintaa. En ole edes pahemmin kuunnellut kansanmusiikkia, mutta johonkin alitajunnan syviin vesiin on ilmeisesti vaikutteita jäänyt, koska niitä kuulee Pale Sister of Light -levylläkin useammassa biisissä.

Puolitoista vuotta on pitkä aika levynteolle. Iskikö missään vaiheessa epätoivo tai kyllästyminen, vai oliko prosessissa kaiken aikaa nähtävissä selvä punainen lanka?

– Levy tehtiin kokonaan bändin jäsenten vapaa-ajalla, ja se itse asiassa oli suurin syy tuotannon venymiselle. Toisaalta jo alusta asti lupasimme itsellemme, että me teemme tätä levyä juuri niin kauan kuin tarve vaatii. Punainen lanka itse asiassa selkeni prosessin edetessä. Soundit, biisien rakenteet ja levyn tarina alkoivat tukea toinen toistaan, mutta toisaalta se myös nosti rimaa koko ajan ylemmäksi.

– On selvä, että kun säveltämisen, sanoittamisen ja sovittamisen lisäksi äänitin, miksasin ja toimin vastaavana tuottajana, niin lopuksi korvat pursusivat levyn biisejä. Kuitenkin heti levyn valmistuttuakin pystyin kuulemaan, että olimme onnistuneet monessa kohtaa. Se oli erittäin rohkaiseva tunne, koska pitkän prosessin tuoman uupumuksen lisäksi koko maailmasta minä varmasti arvioin kaikkein kriittisimmin tätä albumia.

Olet sanonut, että levyn biisit ovat ikään kuin palasia samasta tarinasta. Materiaali on kuitenkin syntynyt pitkällä aikavälillä, eli ovatko tekstit nivoutuneet yhteen ikään kuin vahingossa eli olet alitajuisesti tehnyt jonkinlaista runkoa tarinalle, vai onko tekstejä muokattu tietoisesti tähän konseptiin sopiviksi? Onko kyse osittain todellisuuteen pohjautuvasta vai täysin fiktiivisestä tarinasta?

– Periaatteessa tekstit kertovat samasta aihepiiristä, joten tarina niiden ympärille muodostui helposti. Siinä vaiheessa kun aloin miettiä biisijärjestystä levylle, tajusin, että tietyllä järjestyksellä saadaan aikaiseksi dramaturginen kaari, joka muodostaa kronologisesti etenevän tarinan. Tietoisesti tarinan ehdoilla tekstejä on tehty vain uusien biisien osalta, jotka täydensivät juonen aukkopaikat. Tarina on sinänsä täysin fiktiivinen, mutta totta kai se sisältää paljon omia ja toisten kautta koettuja asioita. Minulla on aina ollut vilkas mielikuvitus, ja päässäni liikkuu tarinoita ja maailmoja, jotka odottavat vuoroansa tulla kerrotuksi. Ilman Pale Sister of Light -albumia tämä kyseinen tarina ei kenties koskaan olisi löytänyt tietään päivänvaloon.

Videoista etenkin Heroes Don’t Cry on sangen pätevää jälkeä. Millainen kokemus on musiikkinsa siirtäminen visuaaliseen muotoon?

– Videoiden teko on erittäin hauskaa puuhaa. Haastavinta on löytää visuaalisesti näyttävä, mutta samalla toteutukseltaan tarpeeksi yksinkertainen idea, joka jollain tavalla nivoo musiikin, lyriikat ja kuvallisen viestin yhteen. Meillä on ollut onni työskennellä lahjakkaiden työryhmien kanssa, jotka ovat onnistuneet pienistä budjeteista huolimatta kaikissa videotuotantojen haasteissa esimerkillisesti. Mikäli aikaa ja rahaa ei olisi niin rajallisesti, olisi mahtavaa tuottaa useastakin albumin biisistä video, koska useimmissa kappaleissa on tietynlaista elokuvallisuutta, ja samalla levyn tarina saisi ansaitsemaansa kuvitusta.

Bändin kokoonpano on vuosien varrella hieman vaihdellut. Ovatko vaihdokset johtuneet perinteisesti kiireistä muilla elämänalueilla, vai onko soittajia lähtenyt ovet paukkuen?

– Muutokset kokoonpanoissa ovat johtuneet nimeenomaan noista perinteisistä kiireistä muilla elämänalueilla. Vaikka jokaisen soittajan bändistä lähteminen on tietysti harmittanut puolin ja toisin, on kuitenkin muistettava, että jokainen uusi jäsen tuo persoonallaan oman värinsä musiikkiin ja samalla kehittää ja vie eteenpäin bändiä itseään.

Pale Sister of Lightilla on monta vanhaa demoaikojen kappaletta, joita on vuosien varrella päivitelty ajankohtaisemmiksi. Aiotaanko tuleviakin julkaisuja varten kaivella arkistoja, vai tuleeko esimerkiksi seuraava pitkäsoitto koostumaan täysin uudesta materiaalista? Jos kappaleaihioita on jo olemassa, osaatko sanoa, millaiseen suuntaan soundi on kehittymässä?

– Käytimme Pale Sister of Lightilla kaikki vanhan tuotannon potentiaaliset biisit, joista suurin osa kävi läpi isonkin remontin ennen kuin päätyi albumille. Uutta materiaalia on alettu työstäa pikku hiljaa, ja seuraava julkaisu koostuu kokonaan uudesta tuotannosta. Soundillisesti uusi materiaali tulee olemaan varmaankin vielä rikkaampaa ja melodisempaa kuin aikaisemmin. Pale Sister of Lightilla löytämäämme linjaa on hyvä jatkaa kehittää ainakin seuraavan levyn ajan.

Noise.fi kiittää Samia valaisevista vastauksista ja toivoo, ettei seuraavaa pitkäsoittoa tarvitse odotella yhtä pitkään kuin ensimmäistä.

Haastattelu julkaistu : 2009-07-24
Kirjoittaja : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua