Capillary Action – Toukokuun vierailija
Jazzia, sambaa, punkkia, metallia ja ties mitä arvaamattomasti ja hämmentävästi yhdistelevän Capillary Actionin pääpiru on 22-vuotias philadelphialaismuusikko Jonathan Pfeffer, joka itse laulaa ja soittaa kitaraa yhtyeessä. Hän tuo nyt bändinsä mittavan Euroopan kiertueen tiimoilta myös Suomeen kolmelle keikalle.
Capillary Actionin kakkoslevy So Embarrassing julkaistiin vihdoin myös Euroopassa virallisesti viime kuussa, saksalaisen Discorporate Recordsin kautta. Lienet iloinen asiasta?
– Kyllä. Olen äärimmäisen tyytyväinen uudesta yhteistyökumppanuudesta Discorporaten kanssa. Yhtiön pomo Johannes Zink otti yhteyttä meikäläiseen kuultuaan So Embarrassingin. Keskusteltuamme kuukausitolkulla asiasta päätimme, että yhteistyö olisi molemmille suotuisaa. On innostavaa olla osa levy-yhtiötä, jota pyörittävät asialleen omistautuneet, musiikista syvästi välittävät ihmiset.
So Embarrassingin työstäminen alkoi kuitenkin jo vuosia sitten. Saatekirjeessä puhuttiin jotain kolmesta vuodesta…?
– Usko tai älä, mutta rupesin säveltämään musiikkia levylle 2004 ja siinä vaiheessa kun albumi oli purkitettu elettiin jo syksyä 2007. Ensimmäisen Capillary Action -levyn jälkeen tajusin että minun on syynättävä kappaleet moneen otteeseen ennen kuin menen studioon. Säveltäminen tarkoittaa minun kohdallani melko työteliästä ja pitkäjänteistä jalostusprosessia. Olen itse itseni pahin kriitikko ja mieluummin olen julkaisematta jotakin kuin julkaisisin jotain vaillinaista.
Miten lähestyt säveltämistä? Capillary Actionin kappaleet ovat moniosaisia ja värikkäästi yksityiskohtia pursuavia – ikään kuin jonkinlaisia monimutkaisia äänipalapelejä.
– Minulle kappaleiden kirjoittaminen on kuin lukitsisin kaksi täysin eritaustaista ongelmalasta samaan huoneeseen niin pitkäksi aikaa, että tulevat ystäviksi. Näiden lasten välillä tulee jollain tasolla aina olemaan kitkaa, koska niillä on vaikeaa ja koska niiden on pakotettu tulla toimeen keskenään. Uskoisin että minulla on näkemystä siitä minkälaiset lapset tulevat toimeen toistensa kanssa, niin etteivät ne päädy tappamaan toisiaan. Kun lasten välille on muodostunut jonkinlainen toveruussuhde, ne viedään pois huoneesta jotta voidaan kokeilla miten ne pärjäävät erilaisissa tilanteissa, eli “uivatko vai uppoavatko”. Näiden kontekstien on määrä testata niin fyysisiä rajoituksia kuin emotionaalista tasapainoa. Jos lapset “uppoavat”, yritän keksiä uudenlaisia konteksteja niille. Jos konteksti on toimiva, hylkään lapset ja aloitan uudestaan. Oikean tasapainon löytäminen on kaiken a ja o. Tasapaino on olennaisen tärkeää niin aikaa kestävien laulujen kuin ihmissuhteidenkin kannalta.
Yksi Capillary Actionin mielenkiintoisimmista puolista ei ole se miten hyvin kaikki osaset sopivat yhteen, vaan pikemminkin se, kuinka niin monet elementit tuntuvat olevan jatkuvassa törmäyskurssissa keskenään. Mietitkö säveltäessä paljon kontrastien ja harmonioiden suhdetta?
– Kyllä! Minua on aina kiehtonut melodioiden kyky imeä itseensä erilaisia nyansseja kun niiden taustalle kerrostaa odottamattomia harmonioita. Arvaamattomissa dynaamisissa siirtymissä taas on sellaista levottomuutta henkivää kontrastointia, mikä sopii täydellisesti käsittelemiini aiheisiin.
Mikä on kummallisin luonnehdinta, jonka olet musiikistasi kuullut?
– Päädyimme alkuaikoina usein soittamaan erinäisiin metalli- ja hardcore-tapahtumiin ja muistan kun eräs nuorista kertoi minulle: “Tiedäthän että on olemassa metalcorea, thrashcorea, post-hardcorea yms.? No, te olette what-the-fuck-corea!”. Albuquerquessa viime vuonna yksi tyyppi taas sanoi että olemme “asshole rockia”, koska ensin annamme kuulijoillemme jotain johon tarttua ja hetki sen jälkeen riuhtaisemme sen tylysti pois.
Mikä sitten on tyypillisin luonnehdinta?
– Meitä verrataan säännöllisin väliajoin Zappaan, Zorniin ja Mike Pattoniin. Ymmärrän sinänsä vertaukset, mutta samalla se on aina askarruttanut minua, koska nuo artistit eivät koskaan ole olleet minulle innoituksen lähteitä.
Melkeinpä kaikissa kappaleissa on jonkinlainen jazz-aspekti. Onko sinulla jazz-taustaa?
– Ei, mutta suurin osa So Embarassingilla esiintyvistä soittajista ovat jazz-muusikoita. Pidän kyllä vapaasti improvisoitujen osioiden ymppäämisestä sävellyksiini, mutta ne tapaavat käytännössä olla seurausta “tähän kohtaan tarvitaan hieman tiheämpää äänitekstuuria” -tyylisistä ohjeistuksista.
Lista Capillary Actionissa soittaneista on mittava ja nyt bändillä on taas uusi kokoonpano. Oletko ainoa vakiojäsen yhtyeessä ja onko lukuisiin kokoonpanovaihdoksiin mitään tiettyä syytä?
– Olen bändin ainoa pysyvä jäsen. Olen alusta saakka halunnut pitää itselläni täyden sävellysvastuun, mikä ei tietysti tarkoita, että vähättelisin kanssani työskennelleiden muusikoiden panosta. Vaikka haluaisinkin tehdä Capillary Actionista yhteistyöhenkisemmän, bändi keikkailee niin tiuhaan, että olisi joka tapauksessa mahdotonta ylläpitää kiinteää kokoonpanoa. Kun koko ajan soittelen uusien ihmisten kanssa tutustun myös samalla tuoreisiin ideoihin. On todella inspiroivaa työskennellä niin monen lahjakkaan ihmisen kanssa.
Capillary Actionin uusi, parhaillaan Eurooppaa kiertävä livekvintetti on täysin akustinen. Kerro hieman tästä kokoonpanosta. Oliko haastavaa sovittaa kappaleet uudestaan tälle kokoonpanolle?
– Tämä uusi kokoonpano on aivan mielipuolinen! Soittajat ovat huipputaitavia ja bändin soundi on täsmälleen se mitä olen koko ajan etsinyt. Perusideana oli soveltaa perinteisen brasilialaisen samba-katubändin soundia avantgardistiseen rock-kontekstiin. Brasilialainen musiikki on ollut pakkomielteeni muutaman vuoden ajan ja tämän viisikon avulla olen pystynyt saumattomasti sulauttamaan perinteiset brassirytmit ja äänitekstuurit osaksi Capillary Actionin soundia.
– Kokoonpanossa soittaa uusia ja vanhoja naamoja. Pystybassoon on sapattivuoden jälkeen palannut Spencer Russell, joka myös soitti So Embarrassing -levyllä. Rummuissa on kanssamme viime vuonnakin kiertänyt Ann Arborin oma kultapoika Dan Sutherland. Uudet tulokkaat ovat mm. Skeletonsissa ja Talibamissa soittanut vetopasunisti Sam Kulik sekä Lauren Day harmonikassa. Molemmat ovat kannuksensa ansainnet oppimalla soittamaan näitä absurdin monimutkaisia kappaleitamme. Luulen että Capillary Actionin kokoonpano pysyy hieman pidemmän aikaa tällaisena.
Kiertue, jolla olette parasta aikaa, on mieletön! Käsittämätön määrä keikkoja. Miten on mennyt tähän asti?
– Kiertue on ollut mahtava! Luonnollisesti mukaan mahtuu sekä huippu- että suvantohetkiä, mutta yleisesti ottaen kuulijat ovat reagoineet tähän uuteen akustiseen kokoonpanoon todella positiivisesti. En usko, että esimerkiksi meidän Beirut-lämmittelyspotti olisi mennyt niin hyvin läpi vanhalla sähköisellä kokoonpanolla.
Teidänhän piti alun perin soittaa 100 keikkaa 100:ssa päivässä? Nyt kun noita toteutuneiden keikkojen listaa katsoo, sieltä kyllä löytyy rakoja. Kaikki ei tainnut ihan mennä suunnitelmien mukaan?
– Capillary Action on kaikilta osin tee-se-itse-hanke, eli esiintymisen lisäksi minun on omaksuttava myös keikkamyyjän, managerin ja tiedottajan rooli. Teen parhaani, mutta aina jossain joku promoottori on idiootti, bändit peruuttavat ja keikat jäävät toteutumatta. Loppujen lopuksi tämä kiertue taitaa olla suurin piirtein 110 keikkaa 130:ssa päivässä, joten sanoisin että olen onnistunut varsin hyvin.
Oletko aina ollut näin aktiivinen keikkailemaan? Mitä livenä soittaminen merkitsee sinulle?
– Jatkuva kiertäminen on ainoa tapa bändille selviytyä tässä Napsterin jälkeisessä musiikillisessa todellisuudessa. Minulle se sopii mainiosti. Rakastan matkustamista ja soittamista joka ilta. Se erottaa työläiset laiskoista paskoista! Livenä soittaminen on viimeisimpien laboratoriokokeiden esittelyä ja toivon mukaan aidon kontaktin ottamista yleisön kanssa.
Mitä Capillary Actionilla siintää horisontissa? Kuulin, että saitte lämmittelypestin Les Claypool- kiertueelta.
– Saimme noin kuukausi sitten tietää että Hra. Claypool itse halusi meidät mukaan seitsemälle keikalle Yhdysvaltoihin, mikä tuli meille totaalisena yllätyksenä. Todellinen etuoikeus. Vain kuusi päivää sen jälkeen kun olemme palanneet Euroopan kierrokselta jälkeen hyppäämme jälleen pakuun ja suuntamme kohti länsirannikkoa. Kierrämme kaiken kaikkiaan nelisen viikkoa. Tämän rupeaman jälkeen otan pidemmän breikin keikkailusta, jos ei sitten jotain todella herkullisia lämmittelypestejä ilmaannu, ja keskityn uuden materiaalin säveltämiseen.
Capillary Action kiertää Suomea seuraavasti:
24.5. Turku, Dynamo + Vuk
25.5. Tampere, Vastavirta + Astro Can Caravan
26.5. Helsinki, Semifinal + Astro Can Caravan
Haastattelu julkaistu : 2009-05-19
Kirjoittaja : Tom Sundberg
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua