Lordi – Monsterit Euroopan-kiertueen kynnyksellä

Monsteriheviyhtye Lordi on roihunnut tiensä iltapäivälehtien otsikoihin, ja esikoislevy Get Heavy on ylittänyt platinalevyrajan jo reilusti. Seuraavaa läpimurtoa yritetään Keski-Euroopassa, jossa hirviöyhtye tekee 12 keikan klubikiertueen. Lordi-yhtyeen jäsenet tilittävät tuntojaan kiertueen kynnyksellä.

-Mihin maihin tämä kiertue suuntautuu?

Kosketinsoittaja Enary: Tällä kertaa mennään Saksaan, Sveitsiin ja Itävaltaan. Kotimatkalla poiketaan Ruotsin kautta ja vedetään yksi keikka. Rumpali Kita: Saksa on iso maa ja siellä on hirveesti bändejä, joten sinne hukkuu ja sen takia sinne pitää mennä keikoille. Me lähdetään nyt tekemään duunia sinne. Saksassa ei pääse yhdessä yössä kuuluisuuteen. Kyllä se Himkin alunperin soitteli pikkupaikoissa.

Basisti Kalma: Saksassa julkaistaan Devil is a Loser -sinkku vähän ennen kun me mennään sinne. Rundilla saadaan mainostusta sinkulle ja sitä kautta levylle. Sinne täytyy mennä puurtamaan ja tekemään keikkaa, jotta saadaan porukkaa liikkeelle.

-Teitte alkukeväällä yhteiskiertueen Nightwishin kanssa. Pureeko teidän musiikkityyli Saksassa?

Kalma: Luulen näin. Ainakin nuo pari keikka Nightwishin kanssa osoitti sen, että kyllä siellä kiinnostusta löytyy. Ilman mitään mainostusta porukka oli siellä todella hyvin mukana.

Kita: Aluksi vähän pelättiin, koska Nightwish on niin erityyppistä musaa. Mutta se niiden yleisö osoittautuikin tosi mukavaksi. Suomessa lämppäribändin soittaessa jengi on normaalisti kaljatiskillä, mutta kun me Saksassa ruvettiin soittamaan, sali oli ihan täysi. Kaikki tuli katsomaan meitä ja taputtamaan kädet pystyssä. Siinä oli suomipoika ihmeissään!

-Minkälaisia odotuksia teillä on Keski-Euroopan kiertueesta?

Laulaja Lordi: Parempi lähteä niin, ettei ole hirveästi odotuksia. Me yritetään voittaa jengiä joka ilta puolellemme, sehän siinä on pointtina. Jengi tykkää tai ei tykkää. En tiedä minkälaiseen kategoriaan meidät on siellä ympätty. Siellä on kolme muuta metallibändiä, joista yhden ainoan nimen tiedän.

-Kiertueen keikat ovat enimmäkseen pienillä lavoilla. Joudutteko karsimaan efektejä tai lavarekvisiittaa tilanpuutteen vuoksi?

Lordi: Joo, meillä ei ole pyrotekniikkaa mukana. Mutta kaikki lavakalusto on mukana. Joissain paikoissa kaikki kamat ei mahdu stagelle, joissain mahtuu.

Enary: Jotain on aina karsittava tilanpuutteen ja ajanpuutteen vuoksi. Siksi täytyy itse entistä kauheammin paukuttaa päätä ja huutaa niille, jotta saadaan vauhtia yleisöön ilman lisäapuja.

-Mikä olisi teidän unelmaesiintymispaikkanne?

Enary: Tokion Budokan-halli. Se on niin legendaarinen. Skidistä asti olen kuullut, kun omat lempibändit kävivät siellä soittamassa. Olen käynyt Japanissa Sinergyn kanssa, en ollut jäsenenä, olin mukana ihan kaverimeiningillä. Soitin niitten kanssa myös kolmen viikon rundin Euroopassa.

Kita: Madison Square Garden New Yorkissa. Ja tottakai Hartwall-areena ja vanha jäähalli, siellä olen nähnyt ainakin sata bändiä. Ja tietysti Helsingin olympiastadion aina kutsuvasti huutelee, että koskas tulette vetämään keikan?

-Miltä tuntuu soittaa lavalla, kun tuhat ihmistä huutaa ja laulaa mukana?

Kalma: Yksi maailman hienoimmista jutuista on soittaa rokkia lavalla. Siinä näkee suoraan jengin fiilikset ja jos jengi tykkää, on tosi mahtavaa runtata heviä kansalle. Sillä ei ole väliä, onko salissa kaksi vai kaksi tuhatta ihmistä. Jos ne kaksi diggaa, fiilis on periaatteessa ihan sama.

Enary: Nosturin keikalla oli helvetin hyvät fiilikset. Sain hienoa palautetta yleisöltä. Soittaminen säväyttää, väreet menee pitkin kehoa, sitä on aika sekaisinkin keikan jälkeen.

Kitaristi Amen: Se on käsittämätön fiilis, musiikillinen orgasmi. Ennen keikkaa on tuollaisen yleisömäärän edessä aina jännitystä päällä, joka sitten kyllä lievenee keikan aikana. Tulinen paikka on kesällä Saksan Wackenissa, jossa viime vuonna oli sellaiset 40 000 ihmistä. Mutta voi olla, että se lyö jo niin yli, että sitä ei tajua eikä sitä pysty niin ollen jännittämäänkään.

Kita: Kun pistää nuo kledjut päälle, siinä snadisti muuttuu. Jengi tulee hiljaisemmaksi, vähän kärttyiseksi, leppoisuus katoaa kyllä komeasti. Kun tuolta stagelta pääsee, niin Kita on aina ihan poikki. Nosturin keikan jälkeen taju meinasi lähteä. Niin täysillä tulee vedettyä, sitä on ihan hybriksessä. Kaikkemme annetaan ja siistiähän se on!

Haastattelu julkaistu : 2003-03-31
Kirjoittaja : Mia Ylönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua