Soulcage – Ironia ja melodia, käsi kädessä

Kotimainen Soulcage kehottaa kuulijaansa valmistautumaan sielunsa myymiseen. Toisella albumillaan esikoisensa progeilun hylännyt yhtye keskittyy rehellisesti pommittamaan radioaalloilla lymyileviä kuulijoita iskuillaan, jotka toimivat mainitun sielumyynnin konsulttikanavina. Prosessin onnistumiseen joutui oman kantansa tarjoamaan yhtyeen vokalisti Aleksi Parviainen. Luokaamme samalla pieni katsaus myös yhtyeen lähimenneisyyteen, nykyisyyteen ja musiikin paloa ruokkiviin ainesosiin.

Yhtyeen juuret juontavat lähes kymmenen vuoden päähän, mutta monelle nimenne on varmasti aika tuntematon. Miten tässä nyt näin pitkään meni?

– Jos sen tietäisin, niin siinä ei olisi kestänyt näin kauan.

Musiikkinne on aika laajalla alueella operoivaa, mutta voitteko nostaa jonkun teeman tai ajatuksen, joka yhdistää uuden levynne kappaleitanne, mahdollisesti jopa kaikkia?

– Raha.

Soulcage on levyttänyt kaksi albumia, joten on paikallaan kysyä miten nämä kaksi prosessia ovat vaikuttaneet itse yhtyeeseen?

– No silleen, että kaks tyyppiä sai kenkää. Kattellaas seuraavaan levyyn mennessä kenelle kellot soivat…

Olette kuuleman mukaan hylänneet edellisen levyn progressiiviset vaikutteet ihan tietoisella ratkaisulla ja luoneet tyylin, jolla pusketaan radioon. Miten koet onnistuneenne tässä missiossa?

– Huonosti, koska yksikään biisi ei ole vielä voimasoitossa. Oikeastaan sun pitää kysyä tota uudelleen ens vuonna kun teostot ja gramexit läsähtää tilille. Katotaan sitten pitääkö taas itkeä matkalla pankkiin.

Kuinka helposti hyppäys progressiivisesta materiaalista potentiaalisempaan hittiaineksen pariin tapahtui? Onko sävellystekniikassa tapahtunut muutoksia, tai mahdollisesti jopa yhtyeen ideologiassa?

– No, ennen me oltiin sellaista teflonia, ettei siihen kukaan pystynyt tarttumaan. Nyt ollaan enemmän velcroa, eli kun heittää siihen kääpiön, niin se jää kiinni.

Lauluosuudet tuntuvat olevan melkoinen työkalupakki, josta löytyy meisseliä joka tilanteeseen. Onko tässä kyseessä halua hallita kaikkea vai jonkinlainen kumarrus nuoruuden idolien suuntaan?

– Minähän en hallitse edes alkoholinkäyttöäni, ja kun ei kumartele, niin ei tartte pyllistääkään.

Levyä kuunnellessa tulee ajoittain vahvasti mieleen 80-lukulainen tyyli. Onko sävellystenne osalta tämä ajanjakso jotenkin tärkeä vai heijasteleeko se vain omia suosikkejanne levyhyllystänne?

– Erittäin tärkeä. Aina kun mä alan tekemään biisejä, niin tupeeraan tukkani ja vedän pinkit spandexit jalkaan.

Send in the Clowns on kappale, joka on tulkittavissa hitusen ironiseksi, mutta kuinka hyvin Soulcage tulee toimeen itsensä kanssa ja osaa samalla nauraa itselleen?

– Tällä naamalla kun kattoo peiliin, ni väkisinkin alkaa naurattamaan. Ja kaikissa biiseissä on ironiaa, jos ei sanoissa niin sitten joko sävellyksissä tai tuotannossa.

– Ja mähän olin tiukasti vastaan noita über-vakavia promokuvia, mutta mun mielipide jyrättiin täysin. Ilmestyin sitten kostoksi kuvaussessioon aivan apokalyptisessä krapulassa, mutta sitten nuo mulkut photoshoppas multa silmäpussit ja kaksoisleuan pois.

Grendeliä myytiin K-supermarketissa ja Soulcage kiertää Anttiloiden levyosastoilla soittamassa. Onko tässä kyseessä jonkinlainen vastaisku piratismille?

– Ei. Ainoastaan säälittävä yritys saada hyvä listasijoitus ekalle viikolle. Piratismia vastaan taisteleminen on tuulimylly-hommaa. On aika keksiä uusia malleja ansaita rahaa. Meinaan ihmiset ei halua maksaa 20€ levystä, mutta iloisesti pulittavat 200€ keikasta. Joku muutos on tapahtunut ihmisten päässä ja meidän pitää selvittää mikä se on, eikä itkeä myymättömien levyjen perään.

Kuinka Soulcage taipuu sovituksellisesti tuohon akustiseen muotoon ja katoaako noin toimittaessa mahdollisesti joitakin sielullisesti tärkeitä elementtejä sähköiseen muotoon verrattuna?

– Vitun hyvin. Kaikki biisit kun perustuu melodiaan ja harmoniaan. Ja mikäs sieltä katoais, kun tyhjästä kerran on paha nyhjästä!

Miten tuo akustinen Anttila-kiertue sujui soitollisesti ja minkälainen se vastaanotto siellä oli?

– Soitollisesti se meni erinomaisesti! Ja yhdellä keikalla eräs täti-immeinen luuli meitä katusoittajiksi ja antoi meille 20 ekee käteen! Loistavaa! Ekat hillot Soulcagelle! Oli siinä pollee fiilis marssia baarin ja tarjota jätkille kaljat!

Kuinka Soulcage jatkaa tästä eteenpäin, ja tuleeko kolmannelle albumille tyylinvaihdosta verrattuna vaikkapa kahteen aikaisempaan albumiin?

– No, piestään tätä kuollutta hevosta niin kauan kunnes kädet väsyy, ja mennään sit studioon tehtailemaan lisää hittejä. Tyylistä on vielä paha mennä sanomaan, mutta kyllä siellä edelleen buudi tulee sheikkaantumaan!

Haastattelu julkaistu : 2009-05-08
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua