Oranssi Pazuzu – Maailmat törmäyskurssilla

Mitä saadaan, kun yhdistetään blackmetallin mustuus ja hypnoottinen psykedelia? Tietenkin Oranssi Pazuzu. Laajalta skaalalta vaikutteita musiikkiinsa ammentava rykmentti vastaili Noisen kysymyksiin. Ääneen pääsivät basisti Ontto sekä laulaja-kitaristi Jun-His, lisäksi ryhmään kuuluvat rumpali Korjak, kitaristi Moit sekä perkussioista ja koskettimista vastaava EviL.

Teistä ei löydy paljoa tietoa internetistä. Kertokaahan enemmän yhtyeestä nimeltä Oranssi Pazuzu.

Ontto: Oranssi Pazuzu on porukka, joka yhdistelee musiikissaan muun muassa blackmetallia, psykedeliaa ja hypnoottista krautrockia. Bändin idea pähkinänkuoressa on kokeilla ja etsiä uusia musiikillisia sfäärejä ja tunnelmia.

Historianne alkaa vuodesta 2007. Mikä oli se alkusysäys, joka sai aikaan Oranssi Pazuzu -yhtyeen? Millaista historiaa teillä on ajalta ennen vuotta 2007?

Ontto: Me oltiin Jun-Hisin kanssa katsomassa Emperorin livekeikkaa Tuskassa, ja oltiin siitä niin vaikuttuneita, että kotimatkalla päätettiin laittaa oma orkesteri kasaan. Sitten vaan noukittiin kaveripiiristä sopivia soittajia ja alettiin tehdä biisejä. Heti alusta alkaen ajateltiin, että tuohon blackmetalliin pitää saada joku uusi näkökulma mukaan. Ei haluttu vaan kopioida Darkthronea sellaisenaan. Koska me kuunnellaan myös intohimoisesti paljon psykedeelistä musaa, niin tuntui hyvältä ajatukselta kokeilla miten nämä maailmat saisi naitettua yhteen.

Jun-His: Oli meillä jo aikaisemminkin ollut siitä blackmetallisen musan tekemisestä puhetta, ja mä olin vääntänyt jo muutaman riffinkin. Kova into oli lähteä tekemään hieman raskaampaa juttua, eikä siinä tosiaan kaukaa tarvinnut noita muita bändin jätkiä etsiskellä. Haluttiin soittajia, joilla ei ole metallitaustaa ja joiden kanssa oltiin soiteltu yhdessä ennenkin.

Pazuzu on assyrialaisessa ja babylonialaisessa mytologiassa demonijumala, jolla oli muun muassa leijonan tai koiran pää, käärmemäinen penis ja siivet. Miten Pazuzu liittyy yhtyeeseen muuten kuin vain osana yhtyeen nimeä? Miksi olette valinneet kaikista mytologian hahmoista juuri Pazuzun?

Ontto: No yksinkertaisesti Pazuzu vain vaikutti sopivan kylmältä ja mystiseltä hahmolta. Se osa nimestä viittaa siis tuonne nihilistiseen blackmetal-maailmaan. Sitten siinä on myös kauhuleffayhteys, millä on jonkin verran tekemistä biisien tekstien kanssa.

Miksi värityksen täytyy olla nimenomaan oranssi? Eikö esimerkiksi punainen tai vihreä olisi sopinut kuvaan?

Ontto: Oranssi on mukavan epähevi väri. Plasma säteilee oranssia valoa. Se viittaa avaruuteen, avaruus viittaa space-rockiin. Punainen kuulostaisi liian pornolta ja vihreä liian hipiltä.

Soitatte psykedeelistä blackmetallia, joka mainoslauseen mukaan saa kirkonpolttajat ja pilvenpolttajat pitelemään toisiaan kädestä. Lause kuvaa hyvin musiikkinne vinksahtanutta luonnetta. Mistä kaikkialta olette kaapineet aineksia musiikkiinne?

Ontto: Tuo mainitsemasi lause on vaan heitto, joka yrittää vihjata että tässä meidän musassa on keskenään aika erilaiset maailmat törmäyskurssilla. Ei meidän päämääränä ole silti tehdä mitään erityisen ”vinksahtanutta” tai ”outoa” musaa. Sen sijaan me halutaan sulattaa noi erilaiset vaikutteet mahdollisimman luontevaksi kokonaisuudeksi. Aika sitten näyttää kuinka kestävä ja onnistunut tämmöinen fuusio on.

Musiikillisia vaikutteita on otettu monesta suunnasta. Tärkeimpiin kuuluu ainakin nämä norjabläkkiksen klassikot Darkthrone, Burzum ja muut. Porilaisen jumituksen konkari Circle on iso vaikuttaja, ja Electric Wizardin psykedeelisiä doomtrippejä on myös tullut paljon kuunneltua. Sitten on nämä 70-luvun saksalaiset krautrock-pumput Can ja Faust etunenässä. Ulkomusiikillisia vaikuttajia ovat ainakin H.P. Lovecraft, H.R. Giger, sekä iso pino hyviä ja huonoja kauhuelokuvia.

Jun-His: Musta tuntuu että, jonkun verran vaikuttajana on myös konemaisempi musiikki. Siinä on samantapaista toistuvuutta, ja sitten kun joku pienen pieni muutos tapahtuu se tuntuu tosi merkitykselliseltä. Chemical Brothersia olen itse pyöritellyt soittimessa aika paljon.

Debyyttinne Muukalainen puhuu ilmestyi 22. huhtikuuta kauppoihin. Tapahtuiko levynteossa jotain mainitsemisen arvoista? Millaisen työurakan tulos albumimme oikein on?

Ontto: Levynteko oli tosi palkitseva prosessi. Me harjoiteltiin biisit soittokuntoon, sitten kannettiin äänityslaitteistot Korjakin Nurmossa sijaitsevalle vanhalle mökille ja linnoittauduttiin sinne. Soittofiilis oli kiireetön ja rento. Äänittäjämme Sami Jormanaisen avustuksella roiskittiin kaikki biisit livenä nauhalle, laulua ja joitakin perkussioita lukuun ottamatta. Yritimme saada aikaan spontaania ja raakaa soundia, blackmetallin perinteitä kunnioittaen.

Jun-His: Sen verran paljon noissa biiseissä on jamittelumeinikiä, että livesoitto oli oikeastaan ainut vaihtoehto. Lisäksi tuntuu, että jos niitä kitaroita olis menty erikseen äänittämään, homma olis mennyt liiaksi viilaamiseksi ja tunnelmasta olisi saattanut hukkua jotain oleellista.

Levynne vaatii kuulijalta sulattelemista. Rujo ulkokuori pitää kuitenkin sisällään monisyisen ja upottavan maailman, jonka parissa ajan- ja tilantaju hämärtyvät. Miltä debyytti kuulostaa teidän omiin korviinne? Millaisia tuntemuksia se teissä aiheuttaa?

Ontto: Mun mielestä me onnistuttiin hyvin tavoitteessamme, eli saatiin talteen raakaa, huuruista ja kaoottista musiikkia, kuitenkin niin ettei se hajoa kuuntelukelvottomaksi sekoiluksi. Kyllähän tossa levyllä on semmoisia kohtia, että itsekin pääsee aika hyvään painajaistunnelmaan.

Jun-His: Mielenkiintoista kuunnella omaa levyä niin, että ei kiinnitä huomiota omaan soittoon tai mihinkään epäolennaiseen, vaan pystyy kuuntelemaan levyä ihan diggailumeiningillä. Johtuu paljolti tuosta mainitusta livesoitosta.

Onko levyllänne jotain kappaleet toisiinsa yhdistävää teemaa vai onko levynne pikemminkin kahdeksan muuten vain hyvin toisiinsa kytkeytyvän kappaleen yhdistelmä?

Ontto: Teemat vaihtelee biiseittäin, mutta jotkut niistä jäävät kummittelemaan. Toistuvia teemoja albumilla ovat ainakin avaruus, nihilismi ja uskontokritiikki. Me saatiin mielestäni levylle hyvä aloitus- ja lopetusbiisi, jotka tavallaan nivoo tuon kokonaisuuden kasaan. Niiden väliin sai sujuvasti pujotettua aika polveilevaakin draamankaarta.

Millaisiksi teidän live-esiintymisenne muodostuvat? Onko tarjolla verta ja suolenpätkiä vuonomaan oppien mukaisesti vai leveälahkeisia soittajia fiilistelemässä osittain omissa maailmoissaan?

Ontto: Kyllä se menee varmaan enemmän tonne omissa maailmoissa haahuilun puolelle. Keikkoja tullaan tekemään tässä tihenevää tahtia, Myspace-sivulla on lista päivistä ja lisää on tulossa.

Vaikka laulatte suomeksi, MySpace-sivunne ovat omiin muistihavaintoihini pohjautuen muuttuneet vaivihkaa suomesta englanninkielisiksi. Onko teillä tavoitteena pyrkiä Suomen markkinoiden lisäksi myös ulkomaille?

Ontto: MySpacessa kannattaa kirjoitella englanniksi, koska siellä on paljon porukkaa jotka ei tajua suomea. Tietenkin me toivotaan, että levy huomattaisiin myös ulkomailla. Ei suomeksi laulaminen välttämättä estä vieraskielisiä samaistumasta musiikkiin, laulaahan esimerkiksi Burzumkin norjaksi.

Jun-His: Näinhän se on. Varsinkin raskaampaa musaa on mun mielestä tosi loogista tarjoilla ulkomaille, ja tuntuu että Suomesta kannattais tarjoilla niitä bändejä sinne enemmänkin. Mä luulen, että Suomeksi möristy musiikki kuulostaa esimerkiksi amerikkalaisten mielestä aika pakanalliselta.

Pazuzulla lienee suurempia voimia kuin meillä tavallisilla ihmisillä. Millainen on demonijumalan tavallinen arkipäivä?

Ontto: Mulla on tässä aika vähän mitään todistusaineistoa, minkä perusteella voisin lyödä tiskiin faktoja Pazuzun arkiaskareista. Manaaja II -elokuvassa esitellään heinäsirkkahyökkäystä ja myrskyjä, mikä viittaisi katastrofien aiheuttamiseen, mutta filmin dokumentaarinen uskottavuus on aika kyseenalainen. Ehkä tärkeintä olisi vähän katsella ympärilleen ja sitten rationaalisesti yrittää päätellä, miten asia oikeasti näyttäisi olevan, eikä suin päin uskoa ihan mitä tahansa eskapistista jaarittelua.

Haastattelu julkaistu : 2009-05-08
Kirjoittaja : Jukka Kastinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua