Reversion – Panostaa laatuun!

Progemetalli koetaan usein vielä tänäkin päivänä eräänlaiseksi möröksi, vielä enemmän suomalainen progemetalli. Tästä huolimatta muutamia varteenotettavia yhtyeitä tarpoo tässä genressä. Yksi kovimmista on pääkaupunkiseudulla majaansa pitävä Reversion. Bändin debyyttialbumi King of Deceit julkaistiin jo viime kesänä, mutta sen jäätyä melko vähäiselle huomiolle päätin ottaa bändiin yhteyttä ja tiedustella meininkiä. Kitaristi Samuli Federley ja basisti Jaakko Nikko avasivat sanallisen arkkunsa.

Reversion on varmasti suurimmalle osalle outo bändi. Mistä bändissä on kyse?

Samuli: Idea oli vuonna 2004 perustaa bändi, joka soittaisi musaa, jota itse haluaisin kuunnella. Oli paljon todella kovia bändejä, joita diggailin, mutta niissä oli aina jokin tekijä, jonka olisin halunnut muuttaa. Tarkoitus on luoda rankkaa ja moniulotteista, mutta silti melodista ja tarttuvaa musiikkia. Kikkailuosasto tulee täysin luonnostaan ja pyrimme säveltämään ja sovittamaan myös vaikeammat osat niin, että ne kuulostaisivat musikaalisilta ja groovaavilta. Usein progemusan ongelma on, että siitä on vaikea saada otetta etenkin maallikoiden osalta ja se onkin mielestäni tärkein pointti, että jokainen voisi saada musasta jotain irti.

Jaakko : Toisaalta yritämme päästä eroon progen negatiivisista ilmiöistä: ylipitkistä sooloista ja loputtomista introista. Mielestäni Reversion on lähempänä modernia metallia kuin progea siinä alkuperäisessä tarkoituksessa.

Mistä kiinnostuksenne progeen ihan alussa lähti?

Jaakko: Pikkuhiljaa. Ihan junnuna on tullut kuunneltua jotain M.A. Nummista, joka on kaikille 70-luvun kasvateille varmasti tuttua kamaa. 80-luvulla sitä pakollista Kiss, Motley Crue -osastoa, mutta Iron Maiden ja Helloween olivat varmaan ne kovimmat bändit. Sitten tuli Dream Theater ja se oli progea myöten siinä. Dream Theaterin jälkeen tuli Rush, Yes, Fates Warning ja Pain of Salvation. Toki matkan varrella ovat olleet niin jazz- kuin funk-aikakaudet ja edelleen tulee jotain 70-luvun funkia diggailtua.

Samuli: Mua on aina kiinnostanut hieman “vaikeampi tai haastavampi” musa. Kyllästyn melko herkästi ja on mielenkiintoista, jos musasta löytyy useampia eri kerroksia, joita löytää vain ajan kanssa. Uskoisin, että tällainen vähän haastavampi musa myös kestää pidempään, kun se ei aukea heti ensikuulemalla. Yläasteella löysin Dream Theaterin ja Van Halenin ja niitä tulikin kuunneltua repeatilla vuosia. Dream Theater on nykyään mun makuun jopa vähän liian kikkaa, mutta toki silloin tällöin tulee siihenkin palailtua. Sen tyylinen musa tuntuu vaan ihan luonnolliselta. Olen aina diggaillut hyvästä soitosta ja progesta sitä helposti löytää.

Progea pidetään – tai ainakin pidettiin etenkin 90-luvulla jonkinlaisena mörkönä tai kirosanana musiikkikentässä. Ovatko ihmisten asenteet mielestänne yhtään muuttuneet tai miten niitä voitaisiin muuttaa?

Samuli: Onhan sitä kohtaan varmaan vieläkin jonkin verran ennakkoasenteita, mutta ei ehkä ihan niin paljoa kuin takavuosina. Tuntuu, että proge on jopa jollain tavalla muotiakin nyt. Esimerkiksi Dream Theaterilla pyyhkii isommin kuin koskaan, on Opethia ja Symphony X:ää. Progekin on haaroittunut niin moneen eri alagenreen, että sieltä löytyy varmasti jokaiselle myös miellyttävää tyyliä. Proge ei tarkoita välttämättä pelkästään suoritusta ja itsetarkoituksellista kikkailua. Esimerkiksi Children of Bodomilla myös on mun mielestä jotain aika progeja juttuja: unisonoja ja muita hässäköitä. Musa voi olla progea niin monella eri tavalla. Meidän missio on tehdä hittiprogea!

Jaakko: Mikä on sitten progea? Tahtilajivaihdokset, pitkät biisit, paljon sooloja… Onko Iron Maiden tai Metallica progea, vaikka niilläkin on biisejä joissa täyttyy kaikki mainitut kriteerit (esimerkiksi Rime of the Ancient Mariner tai Blackened). Mun mielestä progella on edelleen turhaan negatiivinen maine kenkiintuijottelijoiden musiikkina.

Levy King of Deceit julkaistiin jo kesällä 2008. Onko se saanut mielestänne riittävästi huomiota mediassa ja ostavan yleisön keskuudessa?

Samuli: Ei todellakaan!

Jaakko: Mainostusta tuskin on saanut lainkaan, arvosteluita sentään kohtuullisesti.

Samuli: Aina vois olla enemmän mainosta. Mun mielestä kaikki on kiinni siitä, miten paljon levyä mainostetaan. Tietenkin tuotteen pitää olla laadukas mutta eihän kukaan sitä osta, jos kukaan ei tiedä levystä mitään. Toisaalta levy on niin kauan uusi kuin sitä mainostetaan, ainakin muutaman vuoden ajan julkaisusta laskien. Joten kun pikkuhiljaa sana kiertää puskaradiossa sekä medioissa niin porukka löytää levyn koko ajan uudestaan. Toki meidän kohdalla puhutaan vielä melko marginaalikamasta, mutta kyllä sillekin ostajansa löytyy, kunhan ne vain löytää levyn.

Jaakko: Keikoista on tullut pelkkää hyvää palautetta.

Käsittääkseni levy-yhtiönne ei olekaan tuonut teitä esiin kovin näyttävästi.

Samuli: Kyllähän siinä näin on päässyt käymään. Olemme sittemmin yrittäneet itse promoilla levyä niin paljon kuin yksityishenkilöinä ja bändinä on mahdollista. Mainostaminen vaan maksaa, joten joudumme lähinnä keskittymään ilmaisiin mahdollisuuksiin, kuten foorumeihin, joiden näkyvyys onkin sitten vähän mitä sattuu. Tarkoitus olisikin seuraavan levyn kohdalla keskittyä nimenomaan markkinointiin, ettei näin pääse käymään uudestaan. Taas kerran, vaikka levy olisi miten hyvä, ei ne ihmiset sitä osta, jos he eivät tiedä siitä mitään.

Jaakko: Eiköhän nyt kuitenkin ensin tehdä se levy. Mutta totta, aika vähälle huomiolle jäi levyn julkaisu, joka sekin tehtiin tipoittain.

Arvostelut levystä olivat ylistäviä ja kyllähän se itsekin täytyy myöntää, että bändillä on hallussa melkoinen valttikortti ja levyn anti kestää hyvin vertailua myös kansainvälisesti.

Samuli: Me yllätyttiin aika tavalla positiivisesta palautteesta. Aluksi ajateltiin, että eihän tästä kukaan voi tykätä, vaikka itse oltiinkin aivan pähkinöissämme uudesta materiaalista. Homma on tainnut mennä aika pitkälti niin, että joko levystä digataan kympillä tai sitten lynkataan totaalisesti. Mutta näinpä sen on kai parasta ollakin, pahin olisi varmaan perinteinen “ihan kiva” -kommentti. On meitä jopa syytetty kouluammuskeluistakin, koska musa on niin synkkää. Mutta kyllä mä ainakin olen kuullut vielä tuhat kertaa synkempääkin kamaa.

Jaakko: Löytyyhän sieltä noita arvosteluita, että muuten hyvä levy, mutta basistin partaponnari levyn sisäkannen kuvassa pilaa kaiken. Vuoden paras!

King of Deceit on vasta Reversionin debyyttialbumi. Missä vaiheessa konsepti alkoi olla näin valmis? Oli varmasti tietyllä tapaa helpotuskin, ettei ensilevyä tarvinnut tehdä puolivalmiilla kamalla kuten melko usein uusilla bändeillä.

Jaakko: Hurt-promo vuotta aiemmin oli jo materiaalina aika valmista, itse asiassa biiseistä Immortalized ja Hurt ovat aika lailla samat versiot promolla ja itse levyllä – paremmin soitettuna vaan.

Samuli: Me treenattiin äänittämistä kolmen demon muodossa ja kun astuttiin studioon nauhoittamaan kokopitkää, ei hirveästi tarvinnut arpoa mitä tehdään. Materiaali oli ollut jo vuosia kasassa niin kuin yleensä debyyttilevyjen kohdalla onkin. Toki rakkaan rumpalimme astuessa kuvioihin 2006, soviteltiin biisejä vähän uusiksi ja oikeastaan silloin ne alkoivat vasta tosissaan toimia. Biisit tarvitsivat siis oikeat soittajat ja siinä menikin pari vuotta löytää rokkaava kokoonpano. Lähinnä rumpalien kanssa oli ongelmia, mutta on bändissä ollut useampi basistikin. Tällä hetkellä kokoonpano ei voisi olla parempi! Musan puolesta mulle on ollut alusta saakka melko selvää, minkä tyylistä kamaa tässä ollaan tuottamassa. Toki visio elää koko ajan, mutta suunta on ollut aina selvä.

Levyllä pääpaino on hyvinkin progressiivisella materiaalilla ja vastapainona kuullaan sitten hieman helpommin lähestyttävää tavaraa.

Samuli: Näen progemetallissa tavallaan kolme eri päätyyliä: on melodista kikkailua Dream Theaterin tyyliin, rytmistä taiturointia Meshuggahin tavalla sekä maalailevaa ja harmonioihin perustuvaa himmailua à la Tool. Pyrin itse sekoittamaan näitä jokaista tyyliä musaan kuitenkin kokeillen välttää sillisalaattiefektiä. Kertosäkeiden pitää olla tarttuvia ja helposti lähestyttäviä, joten panostan niihin todella paljon ajallisesti. Jos biisissä ei ole rytmistä tai melodista kikkakolmosta, silloin pyrin soinnuttamaan biisin mielenkiintoisesti. Toisinaan on mukavaa säveltää kunnon rymistelykappale, jossa otetaan luulot pois ja vastapainona on hyvä olla rauhallisempia paloja, jotta kuuntelukokemuksesta ei tulisi liian raskasta, kaikkea sopivasti siis. Arvostan myös hyvin sävellettyjä perus pop-biisejä, joissa ei ole mitään turhaa ja yritänkin – uskokaa tai älkää – soveltaa tätä myös Reversionin musiikkiin!

Reversionin jäseniltä löytyy soittotaitoa jo isossa mittakaavassa. Samuli on pop/jazz-konservatorion kasvatti ja muillakin jannuilla pysyy soittimet käsissään taitavasti.

Samuli: Jep, valmistuin musiikkipedagogiksi Helsingin Ammattikorkeakoulu Stadiasta vuonna 2007. Sitä ennen asuin pop/jazz-konservatoriolla noin seitsemän vuotta, jota ennen olin Vantaan Musiikkiopistossa pari vuotta. Eli kouluja on takana ihan tarpeeksi. Sieltä sai hyvät teoriataidot, mutta silti pidän itseäni enimmäkseen itseoppineena soiton puolella. Toki ilman kouluja ei olisi tullut tutustuttua esimerkiksi jazziin niin perusteellisesti, josta koen olevan hyötyä suoraan myös Reversionin musiikkiin etenkin sointujen osalta. Tiedosta kun ei ikinä ole haittaa. Aleksi (laulu) on myös opiskellut musiikkia todella paljon Helsingin konservatoriolla ja Jonne (koskettimet) opiskelee myös musiikkiteknologiaa nykyään pop/jazzilla. Eli me taidetaan olla kunnon porukka nörttejä.

Jaakko: Todella, nörttejä. Siis mulla on biisit nuoteilla! Vaikka olenkin itseoppinut, tai no muutaman vuoden bassotunteja ottanut joskus 80-luvulla. Tekemällä oppii, ja tekemällä paljon oppii enemmän.

Aleksi Parviainen on ehdottomasti kitaraosaston jälkeen bändin kovin meriitti, ellei jopa kovin. Miehestä lähtee uskomattoman tehokkaasti erilaisia laulutyylejä ja paikoin tuleekin väistämättä mieleen esimerkiksi Mike Pattonin tapaiset vokalistit.

Samuli: Aleksia parempaa laulajaa en tähän bändiin voisi toivoa. Hemmo kun on pirun monipuolinen, jota tässä hommassa nimenomaan tarvitaankin. Aleksille on äärimmäisen helppoa kirjoittaa lauluosuuksia kun kaikki onnistuu, mitä toivon. Aleksi on jopa pyytänyt mua kirjoittaan haastavampaa matskua. No helvetti, täältä pesee! Odottakaa vaan kun kakkoslevy julkaistaan! Niin, ja onhan Patton yksi Aleksin kaikkien aikojen idoleita ja siitä kyllä muistutetaan noin joka toisessa levyarviossa. Toisaalta tämä vertaus sopii kyllä mulle aivan hyvin. Itsekin kun pidän kovasti Faith No Moresta. Kuitenkin jengi kuuntelee aina ensimmäiseksi laulajaa, joten onkin tärkeintä, että on mahdollisimman hyvä solisti bändissä. Usein kuulee bändejä, jotka olisivat muuten loistavia mutta homma kaatuu kehnoon vokalistiin. Mielestäni meillä ei ole tätä ongelmaa.

Miten paljon Reversionilla on fanikantaa?

Samuli: Kyllä fanikantaa on jo jonkin verran karttunut. Keikoillakin alkaa näkyä tuttuja naamoja.

Jaakko: Eikä ne ole edes sukulaisia tai muuten tuttuja

Samuli: Lukumääristä on mahdoton tietää, mutta se tuntuu jakautuvan hyvin laajalle alueelle aina Amerikkaa myöten. Venäjältä, Jenkeistä ja Puolasta tulee yllättävän paljon palautetta. Myös kaikenikäistä porukkaa tuntuu olevan kuulijakunnassa mikä on hieno juttu.

Jaakko: Myspacesta tulee ajoittain mielenkiintoista palautetta, esimerkiksi joku jenkkiläinen pelintekijä kirjoitti koodanneensa peliä ja kuunnelleensa pelkästään King of Deceitiä. Mahtaa tulla vaikea peli

Olette keikkailleet pääasiassa pääkaupunkiseudulla. Miten luulette että Reversion-materiaali uppoaisi kansaan maakunnissa ja olisiko intoa lähteä soittelemaan pienempiinkin paikkoihin?

Samuli: Intoa olisi kovastikin lähteä pidemmälle. Tätä on suunniteltu jo vuosia, mutta toteutuksessa on aina haasteensa. Idea olisi saada järjestettyä pienimuotoinen kiertue, jonka aikana katettaisiin mahdollisimman laaja alue. Pistokeikka tulee melko kalliiksi jos lähtee yli kolmensadan kilometrin päähän, joten samaan reissuun pitäisi saada useampi veto. Eli kaikki bändit huomio, mikäli olette järkkäämässä turneeta ja tarvitsette toisen bändin mukaan, niin yhteydenottoa vaan meikäläiselle!

Jaakko: On meillä sen verran timmi meininki keikoilla että varmasti uppoaa muuallakin kuin stadissa.

Samuli: Viimeistään kakkoslevyn tiimoilta olisi tarkoitus kiertää Suomea kattavammin sekä määrätietoisemmin. Tähän mennessä meillä on ollut lähinnä pistokeikkoja sinne tänne. Logistiikassakin on aina säätämisensä kun meillä on tuota rompetta mukana enemmän kuin laki sallii. Asioiden eteen tehdään kuitenkin koko ajan töitä.

Kiitokset haastattelusta. Mitään lisättävää?

Samuli: Ostakaa levy, käykää keikoilla, ostakaa muodikas Reversion-paita ja tarjotkaa meille kalja! Kiitos!

Jaakko: Myspace – ja Facebook -kavereita odotellessa.

Haastattelu julkaistu : 2009-04-09
Kirjoittaja : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua