Major Label – Arkijärjen tuolla puolen

Major Labelin …And the Machines Will Never Wake Us –debyytti oli yksi vuoden 2007 kovimmista kotimaisista albumeista, ja tämän vuoden helmikuussa näki päivänvalon kovasti odotettu toinen täyspitkä, niin ikään pitkästi nimetty When You Are With Me You Are Safe. Kesken tiukan promootiorumban tavoitettu laulaja-kitaristi-biisintekijä Arto Tuunela istahti toviksi baaripöydän ääreen tarinoimaan levyn teosta ja vähän muustakin.

Aloitetaan haastattelu perinteiseen tyyliin, tiedustelemalla artistin itsensä ajatuksia uuden levyn suhteen.

– Todella hyvältä tuntuu. Levyhän oli valmis jo loppuvuodesta, mutta nyt vasta alkaa kunnolla hahmottaa, mitä on tullut tehtyä. Lätty on mielestäni tuotantoa ja kansia myöten erittäin onnistunut, Tuunela kertoo.

– Studioon mentiin viime vuoden heinäkuussa eikä siinä vaiheessa ollut kuin kolme kappaletta valmiina. Mutta se oli tavallaan ajatuksenakin, että työstetään ideoita eteenpäin vasta siinä vaiheessa, sen sijaan että kaikki olisi mietitty valmiiksi jo etukäteen.

Tuunelalla riittää hommia musiikin parissa: viime vuonna ilmestyi levyllinen suomenkielistä poppia Pariisin Kevät –nimen alla, minkä lisäksi mies oli yksi pääpuuhamiehistä Desert Island Sessions –projektissa. Muista studioäänitys- ja tuottajahommista puhumattakaan. Eikö missään vaiheessa tunnu siltä, että vuorokaudesta loppuisi tunnit kesken?

– Kaikelle pitää tietty varata oma aikansa, mutta ei tässä vielä ole mitään ongelmia tullut. Ja kaikista erilaisista projekteista, kuten myös muiden bändien kanssa työskentelystä, tulee vaan lisää luomisenergiaa.

Erityisesti usean eri muusikon voimin Suomenlinnassa vietettyjä Desert Island –sessioita Tuunela muistelee lämmöllä.

– Se oli sellaista nopeatempoista ja sähäkkää, musiikintekoa ilman kelaamista. Siitä jäi minulle ja kaikille muillekin mukana olleille hyvä fiilis, tuollaista tekisi mielellään paljon enemmänkin. Toivottavasti homma saa joskus jatkoa.

Kun alat säveltää jotain kappaletta, niin onko alusta asti jo selvillä päätyykö se Major Labelille vai jollekin muulle projektille?

– Ei se ole läheskään aina selvää, eikä musiikkia kannata mielestäni niin suunnitelmallisesti tehdäkään. Silloin asettaa heti jotkut rajat itselleen, että mitä saa tehdä ja mitä ei, Tuunela pohtii.

– Minulla nyt on joka tapauksessa aika paljon liikkumavaraa musiikin teossa. Major Labelin biisitkin voi olla hyvin erikuuloisia, ja kuulostaa silti loppupeleissä aina meiltä. Lisäksi ne on helppo sovittaa millaisiksi vain.

Jossain yhteydessä muistan Tuunelan maininneen elokuvaohjaaja David Lynchin yhdeksi Major Labelin vaikuttajista. Itsellenikin tulee ML:n biiseistä paikoin hyvin lynchmäisiä tunnetiloja. Musiikki tuntuu vaikuttavan jonnekin normaaleja aisteja syvemmälle, kenties piilotajunnan puolelle…

– Tuo on mukava kuulla! Lynchillä on leffoissaan paljon sellaista symboliikkaa ja sumeaa logiikkaa, jota ei voi arkijärjellä käsittää. Sama pätee myös meidän musaan, tai oikeastaan koko pakettiin, levyn kansista sanoituksiin… jos pääsee sellaiseen moodiin että ei heti yritä etsiä sieltä jotain tiettyjä merkityksiä, vaan antaa sen vaikuttaa tunnetiloihin ja katsoo mitä siitä syntyy, silloin ollaan oikeilla jäljillä, analysoi Tuunela.

– Kaikki meidän musiikki on tehty tietyllä tavalla intuitiivisesti. Jos se toimii myös vastaanottajalle siten, silloin ollaan onnistuttu.

Miten Major Labelin monitulkintaiset lyriikat syntyvät?

– Kaikkein kivointa on jos ne tulee yhtä aikaa musiikin kanssa, tai ainakin jonkinlainen runko. Mutta se vaihtelee, joskus ne syntyy helpommin ja nopeammin, joskus vaikeammin. Joitain sanoja tein studiossa juuri ennen kuin aloin vetää lauluja nauhalle. Esimerkiksi Western Frustrationin tekstit syntyivät tuolla tavoin, eivätkä oikeastaan olisi voineet onnistua paremmin.

– Monesti tekstit tulee aluksi vain oksennettua ulos, ja myöhemmin niihin saattaa tehdä sitten jotain tarkennuksia. En ikinä kirjoittaessani mieti jonkin biisin kertovan esimerkiksi jostain tietystä tapahtumasta. Ne voi kertoa monesta asiasta samanaikaisesti. Ei mitään diibadaabaa, mutta tarkoitus ei ole olla itsestään selvä, Tuunela miettii.

Bändin musiikin kuvaaminen ei ole aivan helppoa, eikä Tuunelakaan mitään tiettyä genremääritelmää osaa heittää.

– Yleensä kutsun sitä vain rokiksi, tai alternativerokiksi, mutta ei se tee tälle musiikille kokonaan oikeutta. En tiedä, jonkinlaista adrenaliinimelankoliaa se voisi olla, hän keksii.

Vaikka Tuunela huolehtiikin Major Labelin sävellys- ja sanoituspuolesta yksin, on kyse silti selkeästi yhtyeestä eikä mistään sooloprojektista. Bändikemiat ovat hänen mukaansa erinomaisessa kuosissa.

– Todellakin. Kaikki toimii ikään kuin itsestään, eikä tarvitse enää hakea mitään, mikä tuntuu helvetin mukavalta. Meidän vahvuus on mielestäni siinä, että bändin toiminta on jollain tavalla välitöntä ja aitoa, oltiin sitten studiossa tai lavalla. Uskon että tuo aitous – mitä ihmettä se nyt sitten käytännössä meinaakaan – välittyy jotenkin myös kuulijalle.

Viimeisen kysymyksen aika: Major Label ei ole pahemmin covereita soitellut, mutta jos esimerkiksi livesettiin olisi pakko ottaa jokin lainakappale, niin mikä se voisi olla?

– Jos olisi pakko, niin joko Fleetwood Macin Go Your Own Way tai Band Of Horsesin Funeral.

Eipä sillä että Major Labelin keikoilla mitään lainabiisejä edes tarvitsisi kuulla, sen verran vangitsevaa yhtyeen oma tuotanto on. Käykäähän tarkistamassa trion livekunto heti kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Myös molemmat Major Label –studioalbumit kehotan hankkimaan levyhyllyyn. Kiitokset Artolle haastattelusta ja onnea kaikkiin projekteihin, niin nykyisiin kuin tuleviinkin!

Haastattelu julkaistu : 2009-03-27
Kirjoittaja : Juho Typpö

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua