Sonata Arctica

Sonata Arctica julkaisi jokin aika sitten kolmannen albuminsa Winterheart’s Guild. Kävimme kyselemässä bändin vokalistilta ja pääbiisintekijältä Tony Kakolta (T) kuulumisia ja tunnelmia levyjulkaisun alla.

-Sonatassa on tapahtunut miehistönmuutoksia viime levyn jälkeen. Joko uusi kosketinsoittaja Henrik on päässyt sisään kuvioihin?

T: Kyllä on, vaikka aika paljon sisäistettävää meidän biiseissä onkin noin yhtäkkiä parissa kuukaudessa. Viimeinen kuukausi on vedetty aika tiukkaa treeniä. Henkka on rokkimiehiä ja saanut meidän vanhoihinkin biiseihin potkua lisää.

-Uudella levyllä jouduit kuitenkin soittamaan myös koskettimet, koska uuden soittajan löytäminen kesti. Miten tuo sujui?

T: Joo, Henkka tuli kesken nauhoitusten eikä siinä ollut oikein järkeä heittää miestä heti nauhoittamaan. Hirveä kiire tuon takia kyllä tuli. Elämäni suurin stressi tämä albumi. Puolitoista kuukautta oli aikaa kiertueen viimeisestä keikasta siihen, että menimme studioon. Tuossa ajassa piti saada kasaan tarpeeksi biisejä, jotta studioon oli jotain järkeä lähteä. Kaksi kuukautta sitten nauhoittelimme tuota Tico-Ticossa ja sävelsin vielä studiossakin käytännössä koko ajan. Viimeinen nauhoitettava biisi (Japanin bonusraita) tuli valmiiksi noin viisi päivää ennen kuin se nauhoitettiin.

-Aika pitkä nauhoitusprosessi tuo kaksi kuukautta.

T: Se oli kyllä liian pitkä. Siinä ei ollut lopussa oikein mitään järkeä. Varsinkin kun heti nauhoitusten jälkeen alkoi levyn miksaus. Ja kun lopulta pääsin kämpille, lähdin heti kertausharjoituksiin. Yhden illan ehdin olla kotona, mutta passittivat mut kyllä heti kotiin armeijasta, kun olin ylirasittunut. Burnout oli oikeasti todella lähellä.

-Seuraavaksi kannattaa varmasti ottaa hieman löysempi aikataulu.

T: Toivottavasti niin tapahtuu.

-Onko Tico-Ticosta muodostunut Sonatalle jo jonkinlainen toinen koti, kun kaikki levyt on nauhoitettu siellä?

T: Kyllä se alkaa jo olla. Se on kaikista helpoin ja viisain vaihtoehto. Tuolla helvetin kaukana pohjoisessa ei noita studioita ole ainakaan liikaa. Ja studiopäivän jälkeen on kyllä hyvä päästä kämpille, vaikka yöduuniksi tuo aika usein venyi. Pääsee vähän rentoutumaan välillä.

-Kaukana kotoa nauhoituksissa yleensä tulee tehtyä kuitenkin tehokkaammin, kun ei ole liikaa muuta tekemistä.

T: Nyt ei tuota olisi kyllä paljon nopeammin saanut valmiiksi. Biisien oli pitänyt olla valmiina, jotta tuo prosessi olisi saatu lyhyemmäksi.

-Vaikka kiire olikin, niin tuliko levystä sellainen mitä haluttiin?

T: Kyllä. Mä olen äärimmäisen tyytyväinen tähän levyyn. Ainakin mun mielestä tämä on meidän paras levy. Lämmin ja kaunis levy, jossa on hyvä fiilis koko ajan. Lisäksi se on vielä rankka ja teknisesti meidän paras levy.

-Uusi levy kuulostaa myös hieman monipuolisemmalta kuin aikaisemmat?

T: Kyllä se on monipuolisempi. Aikaisemmin on bändin kanssa ollut aikaa katella biisejä ja jokainen on saanut tunkea omat juttunsa sekaan ennen kuin ne on vedetty nauhalle. Nyt toin käytännössä biisit studiolle ja kerroin miten ne on tarkoitus vetää. Ehkä tämä on jonkinlainen esiaste mun tulevasta soololevystä.

-Jäikö mitään hampaankoloon?

T: Ei jäänyt. Jokaisella biisillä on looginen paikkansa tuolla levyllä. Tällä hetkellä ei ainakaan ole jäänyt mikään vaivaamaan. Seuraavan levyn aikana sitten voi katsella taas hieman objektiivisemmin tätäkin levyä.

-Kansitaide tuo mieleen Taru Sormusten Herrasta –saagan. Onko tuo tarkoituksella tehty?

T: Tuossa on haettu vähän fantasiaotetta. Kannessa on neljä vuodenaikaa ja Syksy luovuttaa vuodenaikojen valtikan Talvelle, joka on täällä vahvin vuodenaika. Siitä levyn nimikin Winterheart’s Guild. Tuo perusajatus oli mun oma, mutta toteutus on kyllä paljon parempi kuin mihin itse olisin pystynyt. Kyllä siinä munkin mielestä on sellaista Taru Sormusten Herrasta –meininkiä. Eiköhän sen voi kuitenkin laskea positiiviseksi asiaksi, kun tarina on muutenkin ajankohtainen.

-Toisaalta se voi sen takia aiheuttaa kränääkin.

T: Varmasti. Ei sitä ole kuitenkaan tarkoituksellisesti haettu.

-Oliko levyn suhteen paineita? Edellinen levy oli kuitenkin jonkinlainen hitti ja lisäksi kyseessä on klassinen kolmas levy.

T: Ei siinä kiireessä kyllä ehtinyt ajatella yhtään mitään muuta kuin musiikkia. Täytyy sanoa, että kaikeksi onneksi. Jos olisin kaiken sen kiireen keskellä vielä ottanut ylimääräisiä paineita levystä, niin se olisi voinut olla jo liikaa.

-Edellisen levyn aikoihin hehkutettiin Sonatan Japanin valloituksesta. Miten isoja te oikeasti olette siellä?

T: Metallimusiikki on todella marginaalimusaa Japanissa. Poppi myy siellä miljoonia. Ulkomaisten levyjen kultalevyraja on Japanissa 50000, joka on aika alhainen. Silence myi siellä reilut 40000, mikä on hieman enemmän kuin Stratovariuksella. Nyt kun sinne ollaan kiertueelle menossa niin keikkapaikkojen koko vaihtelee 600-1600 välillä.

-Kohtuullisen kokoisia paikkoja kuitenkin.

T: Tuo 1600 alkaa olla kyllä jo mukava, kun se on täynnä. Japanilaiset ovat sen verran fanaattisia, että kun astelee lavalle käsi pystyssä, niin jokaikinen on samantien täysillä mukana. Välillä tuo fanaattisuus menee kyllä hieman liian pitkälle. Eräskin japanilainen tyttö tuli vuosi sitten jouluna käymään Kemiin. Kierteli Kemiä ja kävi Rovaniemellä. Oli vielä törmännyt sattumalta pariin meidän bändijätkään. Meillä sattui olemaan keikka silloin joulun aikoihin ja tyttö ajeli taksilla Kemistä Mietaalle katsomaan keikkaa. Oli pelkkä taksireissu maksanut 1000mk.

-Onko levyn suhteen jotain tavoitteita? Mikä olisi hienoa saavuttaa?

T: Hienoahan olisi tietenkin saada kultalevyt joka maasta, mutta vakavasti ottaen Suomessa olisi mukava päästä taas askel eteenpäin ja saada levy hyvin liikkeelle. Ja onhan Japanissa tuo kultalevykin lähellä, että jos siihen päästäisiin. Uusiin paikkoihin on aina hauska päästä. Nyt ovat USA, Kanada ja Australia sellaisia paikkoja, joihin olisi mukava päästä käymään. Noista reissuista on kyllä glamour kaukana, mutta on se silti kivaa. Pitää vain päästä lämppäämään jotain isompaa nimeä.

-Suomea lähdette kiertämään levyn tiimoilta maaliskuussa.

T: Maalis-huhtikuussa on tuo Suomen osa ja sitten kesällä paljon festareita.

-Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia Sonatalla on? Levydiili ainakin päättyi tähän levyyn.

T: Neuvottelut ovat olleet jo pitkään käynnissä manageriportaassa tuon uuden diilin suhteen. Positiivisin mielin ollaan ainakin vielä. Muutenkin näyttää hyvältä tulevaisuuden suhteen.

-Loppuun vielä, että mitä itse kuuntelet?

T: Hankala kyllä sanoa yhtä. Oltiin Ranskassa tekemässä promoa ja roudasin sieltä mukanani joku 50 cd:tä. Niitä tulee nyt käytyä läpi. Paljon sellaisia nimiä, joita ei ole koskaan edes kuullut. Valley’s Eve taisi olla yksi kova noista. Sekin tuli napattua mukaan siksi, että siinä oli hieno kansi.

Haastattelu julkaistu : 2003-03-27
Kirjoittaja : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua